Huvila Terijoelta

[pvalila]

Öljy on hieno raaka-aine, vahinko että sitä tuhlataan polttamalla.

Torium ei ole niin helppo energianlähde kuin intoilijat antavat ymmärtää, mutta sitä on tosi paljon ja sillä on omat etunsa (mm. hyvin lyhyt puoliintumisaika).

Energiasta lienee pula tulevaisuudessakin koska se on niin monen tahon etu. Omalle pihalleni voisin hyvinkin pystyttää tuulivoimalan mutta vakavasti otettavana energianlähteenä se on paljon hupaisampi juttu kuin Don Quijoten ja Rosinanten tarina.

Surku, että ehdit sen ilpin viskata pihalle! Vaikka se ei sulle lopulliseksi ratkaisuksi kelpaa niin se olisi säästänyt sulle ison pinon seteleitä sitä lopullista ratkaisua odotellessa.

Vesikiertoinen pellettitakka saattaisi sopia sun kuvioihisi. Sellaisen kanssa ei tarvita kauhean paljoa radiaattoreja, koska takan lähellä olevat tilat lämpenevät suoraan takasta vapautuvalla lämmöllä.

Jos lämmitettäviä lattianeliöitä on vähän ne kannattaa yleensä lämmittää sähköllä: lattiapiirissä pitää olla eri lämpötila kuin radiaattorikierrossa.

Muuten, meikä on polttanut jo kaksi pesällistä takassa; edellisestä käyttökerrasta olikin jo kaksi vuotta.

[Huvilan emäntä]

Saattaapa jäädä sähkönkulutus tältä vuodelta reippaasti alle 15 000 kWh:n - osin tietysti kiitos lyhyen talven. Mutta myös huvilan pönttöuunit osoittautuivat loistaviksi. Pienen opettelun jälkeen ne saa yhdellä huolella ladotulla pesällisellä kuumaksi. Kyllä huvilalla jatkossakin lämmitetään puulla - ja pidetään suorasähköä tukena, lähinnä pitämään tuota 13-14 asteen peruslämpöä yllä silloin kun ei ehditä lämmittämään pönttöjä. Ja kylpyhuone tulee lämpiämään sähköllä, se tuleva uusikin. Talveksi pannaan vähemmällä käytöllä olevat kamarit kiinni.

Kuistia varten löytyi vanhat ikkunat, nyt ne pitäisi vielä noutaa Hämeestä. Alustava piirros on valmis, mutta tarkan mittapiirroksen tekeminen vielä ottaa kokemattomalta. Kiinnostus koneen ääressä istumiseen on tasan nolla kun säät äkkiä lämpenivät.

Remonttiasiat ovat edenneet hitaanpuoleisesti, osin siksi, että kaikenlaista pientä säätöä löytyy koko ajan. Vaikkapa nyt kuun alussa kun avattiin lasikuisti taas käyttöön - huomio kiinnittyi tietysti lasikuistin ja olohuoneen välisiin oviin. Sisäovi on hyväkuntoinen, lukkoa pitäisi vähän räplätä, lukonkielen palautin ei toimi. Ulkopuolelle on asennettu vanha ovi, joka on vähän poikkeavan kokoinen. Kynnys oli rakennettu laminaattiremontin aikana - ja sieltä välistä vielä ikävästi pilkisti laminaattia. Kynnyksen reunoille oli isketty messinkilistat, vaikkei tuo kynnys missään kovassa kulutuksessa olekaan. Huonompi juttu on se, että tuo sovitetun ulko-oven toinen puolisko otti kiinni messinkilistaan - lisäksi kahvaa oli kiinnitetty liian pitkillä ruuveilla - vääntöä oveen oli tullut vuosikausia kahdesta kohdasta ja samaan suuntaan. Ovi on kiero ja selvästi lukkopesän kohdalta.

Alkuhelpotukseksi poistin kynnyksestä messinkilistat ja rakensin olohuoneen puoleisen osan uudelleen, samalla sain rumentavan laminaatinpalan pois välistä. Ulko-oven sovittelussa oli sen verran toivomisen varaa, että toinen pystyreuna on suoraan vasten karmia, oven sisäpuolelle ei jää mitään huullosta tai korotusta, eli ulkokulmasta näkee suoraan ulos. Lisäsin karmiin korotuksen, se täytyy toki kitata kunnolla, muuten ei lautakorotus juuri tiiviyttä lisää. Mutta joustavaa pellavaöljykittiä väliin, eiköhän siihen tuuli pysähdy. Ja viimeistelynä tietysti vielä karmeihin kunnon tiivisteet. Huomasin, että Kymin palokärkeen oli tullut omega-profiilin silikonitiivistenauhaa. Sillä oli Rakennusapteekissa saatu kunnostetuista ikkunoista tosi tiiviit. Nauha on hyvin muotonsa pitävää ja muutenkin kestävämpää kuin kumitiiviste. Siinä on myös vain vähän massaa, painuu siis hyvin tiiviisiinkin rakoihin.

Nyt yritän oikoa ovea puristamalla. Höyryttelen sitä myös, jos näyttää siltä, että tuo levinnyt ja halkeillut lukonkohta ei muuten ala puristumaan kunnolla kiinni. Klasun halvan tapettihöyrystimen suukappale lukkopesään ja menoksi. Saatan vähän laittaa puuliimaa tuonne väleihin. Lukonkohtaa pitää muutenkin korjailla, sitä on ruuvailtu aika surutta. Lopuksi tietysti hela paikoilleen - oikeankokoisilla ruuveilla.

Jäin myös miettimään korjatessa ruuveja. Mainio keksintöhän se on, mutta maalilla käsiteltävien lautarakenteiden kanssa naulaaminen on kyllä korjaamisen kannalta aivan yliveto ratkaisu. Halusin säästää kynnyksen päällyslaudan, siinä oli luontevaa kulumaa ja kokokin oli tietysti täsmälleen oikea. No, siinä ajassa, kun kaivoin ruuvinkannat esiin maalista, olisi varmaan sahaillut sopivan laudan pariinkin otteeseen. Nauloja saattaa toki joskus joutua kiristelemään, mutta purkaminen ja korjaaminen on paljon kivuttomampaa. "Huoltovapaa" tarkoittaa helposti joko vaikeasti korjattavaa - tai pahimmassa tapauksessa korjaamisen mahdottomuutta.

Pihalla on melkoinen savotta meneillään, metsuri kävi eilen kaatamassa ison pihakoivun ja kaksi rytöistä tuomea. Mies hakkaa pöllit klapeiksi, emäntä kantoi pöllit hakkuupaikalle. Mukava pikku piha-gym. Oksaa tuli paljon enemmän kuin arvasinkaan. Osan meinaan käsitellä vesurilla ja käyttää puutarharakenteisiin, mutta onhan siinä pirunmoinen homma. Eihän se koivu optimaalista ole aidanteisiin yms., mutta kestää sen minkä kestää, kun lahoaa, niin keksitään jotain uutta. Känkkyräiset tuomenoksat eivät suunnitelmiini kelpaa. Varmaan pitää joku hakkuri vuokrata päiväksi ja tehdä lopuista kompostia. Tai katsoa jos joku veisi loput jonnekin maatumaan, kohtuuhintaan.