Näin tehtiin ja eilen kävin itseäni toteuttamassa. Kova hommahan se oli, ei ollut epäilystäkään jo sinne mennessä. 5h upposi täryyttäessä. Minä+imuroija ja kantaja+kärryn lastaaja. Paineilmatalttavasara muuten paras apuväline tässä purkuhommassa. Vaikein vaihe oli päälyosasta läpipääsy, kun kattoon ei ollut varaa kuin parisenkymmentä senttiä. Siihen upposi pari tuntia, mutta sitten helpottui.
Tästä uunista en havainnut nielua, josta on puhetta aiheeseen liittyvillä sivustoilla...ehkä sellainen pitää tehdä uudelleen pystyttäessä.
No mutta sitten siihen miksi halusin avata tästä erillisen Topicin? Sanoisin lyhyesti ja ytimekkäästi: Älkää hävittäkö näitä hyviä tulisijoja!
On nimittäin järkevä pytinki! Ne pyöreän osan tiilet ovat jo rakenteellisesti pirun tiukassa, siihen vielä laasti väliin sinne minne se mahtuu. Tämä oli vuosimallia -58 ja en kyllä löytänyt rakenteellisesti moitittavaa mistään. Hyvin on kestänyt vuosien käytön. Eli jos tulipesän kunnosta huolehtii niin ei näihin juuri mitään vikaa voi tulla. Savukaasun kiertosuunta keskeltä ylös ja ylhäältä alas on sama kuin nykyisissä varaavissa takoissa. Tiilimassaa on kokoonnähden paljon. Massa on se johon lämpö varastoidaan. Peltikuoret irtosivat helposti, kun ensin purki tiilet pois aina yhden segmentin osalta. Täysin virheettömässä kunnossa nämä sinkkipellistä mankeloidut julkisivun koristeet.
Putsailin tänään tiilet ja varastoin ne myöhempää käyttöä varten. Vanha kova punatiili oli edelleen täysin voimissaan. Yön yli lavalla kostuneena saviuunilaasti irtosi tiilistä kevyesti kun hankasi toisella tiilenpalalla, helppoa ja yksinkertaista? Ajattelin vielä pesasta nokea yms. pois painepesurilla, mutta sekään ei ehkä olisi välttämätöntä.
Nyt sitten odottelemaan seuraavaa vapaata rakoa muissa rakennusaskareissa ja loppujen materiaalien hankintaa voi harrastaa samalla. Budjetti ja perinneratkaisu sanoisin minä
