Hyvä ja halpa

[Matti Alander]

Hyvä kysymys on onko hyvä ja halpa edelleenkään samassa paketissa ?
Kustannusten seuraaminen ja järkevä rahan käyttö on meille kaikille varmasti tärkeää. Nuorilla ihmisillä kuluja riittää elämän alkuvaiheessa ja pankinjohtajakin voi olla nihkeä.
Keskityn nyt etupäässä remonttien yhteen osaan salaojituksineen ja kosteuseristyksiin, siinä materiaalien laatuun. Sehän on jo lukijoille selvää, että peruskorjaukset kellareissa on järkevintä aloittaa ulkopuolelta.
Myönnän että halpaan pelkästään keskittyminen hieman ärsyttää, kun on melkoisen kirjavaakin lopputulosta nähnyt eläessään. Kirjoitan siksi aiheesta, että joku voi jopa säästääkin laadulla, pidemmällä aikavälillä ja ehkä suoriutua työstäkin helpommalla.
Aloitetaan vaikka salaojakaivon kansista, jotka tunnetusti ovat hyvinkin heikkolaatuisia, jopa asennettaessa jo rikkoontuvia. Oikeastaan ei ole kyse kansista vaan suojahatuista , joita yleisimmin käytetään. Liikennealueella teleskooppi kansisto on paras, koska se joustaa painuessaan. Niitä on saatavana sekä valurauta- ja muovikansistolla 5 tn painoluokassa. RST kansia on käytetty pitkään ja ilman isompaa mekaanista kuormitusta kestää lähes ikuisesti. Markkinoille on ilmestynyt myös valurautaisia hattumallisia kansistoja, joissa tarpeelliset lukitusruuvin paikat. Salaojien tarkastuskaivojen tulisi olla jotenkin lukittavia ja kansiston kestää 35 kn vetoa. Suomessakin näihin kaivoihin on pudottu ja henkiäkin menetetty.
Salaojakaivon runkoja on tehdasvalmisteisina hyvinkin kohtuu hintaisia ja liittymät valmiiksi oikeilla korkeuksilla, lietepesillä varustettuna. Rummuistakin voi tietysti tehdä, mutta enemmän sellaisia virityksiä.

Salaojaputkena tulisi käyttää luokiteltuja 110 mm SN 8 putkia, haperot peltosalaojaversiot tulee unohtaa. Sadevesiputkena käyttäisin ainoastaan laadukkaita SN 8 luokan viemäriputkia. Niillä kumitiivistein saadaan pitävät vuotamattomat liitokset ja pysyvät asennettaessa ryhdissäänkin, jolloin rännisuppilotkin saa suoraksi.
Liitososina viemäri osia, niin laatu on taattu ja kestävyys. Niissä kuitenkin on myös HT osia jotka on tarkoitettu sisäkäyttöön, kannattaa valita tukevammat ulkokäyttöön tarkoitetut versiot, materiaali polypropeenia merkki kyljessä PP. Jotiflex säädettävät viemäriosat ovat huippukamaa myös sadevesijärjestelmissä, kannattaa tutustua. Säädettävät niin sanotut haitari kurvit monasti järjestelmän heikko lenkki. Hyvin ohuita, monasti kierrätysmuovia ja pahinta haitarimainen sisäpinta kerää lietettä ja roskia. Ei voi suositella ainakaan laadukkaina.

Rännikaivoja on montaa mallia kuluttajalle ja myös laatua, sekä hintaa. Rännikaivoissa joissa on matala lietepesä on jäätymisen ja rikkoontumisenkin vaara erittäin suuri. Itse suosin rännisuppilo malleja, joissa säädettävä epäkesko, joka antaa hieman asennuksessa pelivaraa. Tärkeitä asioita suppilomalleja vertaillessa on vuotamattomuus liitoksessa 110 mm putkeen, markkinoilta löytyy aivan seulana seinän viereen vuotavia. Suppilon pitää olla myös riittävän korkea, ettei heti vuoda yli tai roiski seinille. Seinille roiskimista voi vähentää esim. Pieniä pyöreitä kiviä suppiloon asentamalla.
Perusvesikaivo on kaivo johon ränni- ja salaojavedet yhdistetään. Paras hankinta on kunnollinen tehdasvalmisteinen teleskoopilla varustettu kaivo, jossa salaojien liitoskohta valmiina pallopadotusventtiileineen. Rännivedet sitten kytketään kaivoon esim. kumitiivistein rasiaporalla poraamalla.

Kosteuseristeistä myös löytyy huikeita laatueroja ja siinä työssäkin asennettaessa voi virheitä tulla helposti, siis työnkin laatu on yhtä tärkeää, kuin tarvikkeidenkin. On olemassa pakkasen ja rasituksen kestäviä HPDE versioita ja saippuan hajuista kierrätysmateriaalia halvalla. Niin suojalistoina, kuin levyinäkin.
Kiinnikkeet ja niiden laatu on myös tärkeää, huonolaatuiset rikkoontuvat jo asennuksessa, sekä sormetkin tulevat kipeiksi. Happamassa maaperässä tavalliset listatulpat häviävät muutamassa vuodessa, listat irti ja katastrofi edessä. Ruostumatonta terästä kannattaa suosia ja tietysti asennusohjeiden kertomaa listakiinnikkeen asennusjakoa.
Kosteuseristeiden toimintaperiaatteita en tässä pitkän tekstin muodossa ala sen enempää vertaamaan, on varmasti jo mielipiteeni siitä perustellusti selviö.

Lopuksi vielä asennustyöhön ja sen laatuun. Maan alle piiloon jäädessä helposti oikaistaan, mutta siinäkin kannattaa aina tehdä laatua, vaikka vähän työläämpää olisikin. C 2 rakennustapaohje on hyvä lukea niin asiakkaan, kuin urakoitsinkin, on hyvä lähtökohta laadulle ja toimivuudelle. Käyttäessä laadukkaampia tuotteita voi 10 - 20 000 €:n urakassa laadukkaat materiaalit kustantaa ainoastaan n. 500 € enemmän, siis kumpi kannattaa hyvä vai halpa ?

[Spautio]

Matilla on monia erittäin hyviä neuvoja taas kerran, suuret kiitokset niistä hänelle.
Siltikin itse olen tyytynyt joiltain osin hiukan erilaisiin ratkaisuihin:
Uponorin kaivonkannet (ne sellaiset jotka näyttävät rei'itetyiltä) kestävät ainakin tämän kesäkauden kokeilujen mukaan hurjan yliajopainon ilman että kaivo painui milliäkään alemmas tai että kansi hajoaa.

Toki olisi hienoa jos itsellänikin olisi varaa ostaa jotkin valurautakansilla varustetut teleskooppikaivot, mutta arkirakentamisessa riittää omasta mielestäni heiveröisemmätkin. Niitä halpoja, tasaisia surkeamuovisia kaivonkansia en käyttäisi minäkään.

Isodrän/Fuktisol -listojen kiinnitys on onnistunut ilman ongelmia ihan tavallisilla alumiinisilla lyöntiniiteillä. Vaikea kuvitella miten Matti saisi niitä käyttäessään kätensä kipeäksi kun kovin homma on kuitenkin niiden 5mm:n reikien poraamisessa :) Isodrän/Fuktisol- listaa kiinnitettäessä "pöllönsilmillä" tulee käyttää esim. Bilteman muurarin vasaraa tai jotain muuta kantikasta pienehköä vasaraa joka sopii tarkoitukseen niin ei lyö sormiinsa.

Itse en kyllä tule hautaamaan listoja maaperään, sehän tarkoittaisi sitä että märkää maa-ainesta olisi Fuktisolien yläpuolella, ja listan yläpuolella vasten seinää. Miksi listat pitäisi haudata maahan? Jos salaojittavalla eristeellä on liki samat lambda-arvot kuin esim EPS:llä, niin sitten vaikka osa levyistä voi jäädä näkyviin maan päälle, kunhan niillä on suojanaan maanrakennuskangas joka estää roskien pääsyn perusmuurin ja salaojittavan levyn väliin?

Oma ratkaisuni tulee olemaan se että laitan listojen päälle suoraan betonilaatat kaatamaan poispäin talosta, ei tekisi mieli laittaa edes asennushiekkaa betonikiven ja perusmuurin väliin ettei perusmuuri pysyisi hiekan vuoksi ikuisesti märkänä siitä kohdasta.

[Matti Alander]

Keskustelua on todellakin hyvä käydä tästäkin aiheesta, jospa sillä vältetään maiden putoaminen kaivoja tukkimaan ja parhaassa tapauksessa perillisten hukkuminenkin kaivoon.
Turvallisuuden vuoksi tulee kaivojen kannet vähintään ruuvata kiinni rosteriruuveilla, jotta lapset tai ilkivallankin tekijät eivät kaivoihin kurkistelisi. 315 mm teleskooppirengas ja muovikantinen teleskooppiputki kustantaa n. 70 - 80 € ja 315 suojahattukin jää silloin pois. Teleskoopi kansisto on lukittu valmiiksi ruuveilla ja pelkkä kansisto kestää 5 tn kuormitusta, teleskoopin lisäksi joustaessa. Halvemmallakin tullaan toimeen ja Uponorin tuotteet ovat tunnetisti laatukamaa, sekä varmasti kestävyydeltään parhaasta päästä. Laatua ja laadukkaampaa kannattaa kuitenkin aina puntaroida, salaojaremonttikin kun suunnitellaan kestävän seuraavat 50 vuotta.

Perusvesikaivoja onkin hyvin saatavilla valmeina kaivopaketteina, joissa poikkeuksetta on rakenteena teleskooppi ja vähintään 25 tn valurautakansi. Padotusventtiilit ovat valmiina mukana ja mitoitukset oikein. Näitäkin vaan turhan usein pyritään säästämällä väsäämään rumpuputkista ja lopputulos harvemmin mitenkään laadukas, eikä aina kestäväkään.
Tehdastekoisiakin huonolaatuisia näperryksiä on olemassa ja teleskooppi ei välttämättä menekkään paikoilleen, jos ehtii pohjaosan täyttää, on aukko soikeana ja ongelmaa asennuksessa. Kovassa kilpailussa muovien paksuuksissa säästellään, koska halvempi saa helpommin kaupan. Valvonta toimii muovikaivon valmistuksessa hieman ontuen ja kuluttajan on syytä olla tarkkana.

Suojalista kiinnikkeissä tarkoitin enemmänkin näitä keltapassivoituja listatulppia, vielä pienellä kannallakin, joka tulee helposti listasta läpi. Sellainen häviää koko rakenteesta muutamassa vuodessa ja katastroofi on vaikeasti korjattavissa. Alumiinisia pöllönsilmiä voi kyllä nikkaroida, mutta kunnon rosteri lyöntitulppaa ei voita mikään. Muovisiakin lyöntitulppia on kokeiltu, mutta katkeavat helposti varsinkin pakkasella operoitaessa.

Niin patolevyn, kuin salaojittavan eristeenkin suojalistat asennetaan asennusohjeen mukaisesti maan alle ja nämä ohjeet on tehty vuosikymmenten kokemuksella. Molempien tuotteiden ideana on vesihöyryn pisaroitumisen avulla rakenteen kuivaaminen, ei tuulettaminen.
Salaojittavissa eristeissä on myös tärkeää rakenteen ilmatiiveys, jotta lämmöneristys toimisi mahdollisimman hyvin. Suojalistat ja suodatinkankaatkin kestävät kohtuullisen heikosti auringon uv säteilyä, joten senkin puolesta on parempi asentaa pari senttiä maan alle. Räystään alla kunnollisilla maakallistuksilla pienellä kosketuspinnalla sokkeliin imeytyy kosteutta kohtuullisen vähän, jotta salaojittava lämmöneriste ei pystyisi sitä kuivaamaan.
Laatta pintana ei sinänsä ole kallistettuna ulospäin lainkaan huono ajatus, vesitiiveys toteutuu kohtuullisen hyvin. Rikkaruhot kasvavat huonohkosti ja lopputulos on siisti. Paljon huonompi vaihtoehto on tämä takavuosien tyyli tuoda salaojasepeli ylös asti ja kerätä kaikki vesi perustuksiin pinnasta, kuin suuressa sadevesikaivossa.

Lisää vaan keskustelua laadusta, se on yksi rakentamisemme keskeisistä ongelmista ja varsinkin maanrakentamisessa.

[Spautio]

Kiitokset taas Matille neuvoista. Kirjoitin hiukan epäselvästi viestini mutta kuitenkin asensin taloomme vuosi sitten 6 kappaletta tekeskooppikaivoja (ja kaikki ne toki valurautakansilla varustettuina). Niistä kolme oli perusvesikaivjoa (joista yhden modasin pumppaamokäyttöön salaojavesiä varten, muut olivat jätevesiviemärin kaivoja).
Salaojakaivoja meille tuli 11kpl, ja ensi keväänä olisi tarkoitus asentaa niitä vielä 5kpl lisää, ei niihin mitenkään malttanut hankkia teleskooppikaivoja. Kaivot sentään on tullut hankittua Uponorin punaisina, ja niitä tuli jatkettua jatkoholkilla ihan tavallisella SN8 315mm:n putkella jatkoholin kera, hatkoholkki tuli laitettua kiini 8:alla ruuvilla ja sikaflexit on tiivisteenä.

Itse olen haudannut ei-oleelliset salaojakaivojen kannet 10cm maanpinnan alle, siis sellaiset joiden kautta vesi ei kulje, piirsin kyllä tarkan sijaintikartan kaivoista, koira varmaan syö sen piirrustuksen pian kun tuossa pöydällä edelleen lojuu muiden papereiden välissä :)

[kakkaroolari]

Mä olen kanssa haudannut pari kulkureiteillä olevaa tarkistuskaivoa maan alle. Uponorin muovihattujen lisäksi noissa on betonista valetut laatat päällä. Ei pitäs kenenkään yhtäkkiä tippua.

[Matti Alander]

Konsteja on tietysti monia ja ehkä voidaan selvitä halvemmallakin. Tarkoitus oli paremminkin aiheuttaa keskustelua aiheesta ja viedä samalla laadun asiaa eteenpäin.
Salaojan tarkastuskaivon kannen saa toki asentaa maanpinnan alapuolelle ohjeidenkin mukaisesti 0-30 cm. Silloin sinne termiitit aivan helposti kiviä pudottele. Lietteen tyhjennys ja toiminnan tarkastus on sitten hieman vaikeampaa, saattaa helposti jäädä kokonaan toteuttamatta.
Paljonkin salaojitussysteemejä korjanneena ja päivittäneenä on yksi yleisimmistä vioista sakkapesällisten kaivojen huoltamattomuus ja tukkeentuminen. Sakkapesien tyhjennysväliksi suositellaan salaojakaivoissa kymmentä vuotta, sadevesikaivoissa vuosittain.
Sitten kun ongelmaa salaojituksessa ilmentyy harvemmin oivalletaan kyseessä olevan näin yksinkertainen vika ja toteutetaan kymppitonnin salaojaremontti, joskus jopa hätäpäissään, kun vesi tulvii kellariin yllättäen.
Lisää keskustelua vaan laadusta ja keinoista sen toteuttamisessa, tämän palstan kautta voidaan helpohkosti auttaa satoja ihmisiä aiheesta.