Nyt kun täällä on norkoiltu jo tovi uskaltamatta kirjoittaa mitään, mutta sitäkin enemmän luettu, etten kysy tyhmiä kysymyksiä. Päätin rohkaistua ja alkaa kertomaan omastakin prjoketista, vaikka kyseessä ei olekkaan ihan juur sellainen kohde mitä suurin osa täällä. (Poistakaa jos tuntuu siltä.) Kyseessä siis 1930-luvulta oleva hirsirunkoinen omakotitalo, jota 1980-luvulla laajennettu. Mitä on aikojen saatossa edelliset omistajat remppailleet enemmän ja vähemmän, millä milloinkin. Kivointa tässä on se että rahaa ei ole vielä pankista herunut remppaan, kun vähän liian myöhään oli tuo puoliso tajunnut että paskahan se on minkä oli ostanut. Joku varmasti on sitä mieltä että koneet pihaan purkamaan ja uusi tilalle. Mutta kun se uusikin tarvis sitä lainaa. Niin päädyttiin remppamaan, hitaasti... Hitaasti on edistyttykkin, sisätiloja purettu jo yli kaksvuotta. Välillä menee hermot ja usko ja toivo, mutta välillä taas hymyillään ja luotetaan että kuntoon saadaan.
Nyt tää kirjottaminen ei näköjään suju, ja kaikki kysymykset hävis päästä, alko siis ilmeisesti jännittämään taas. Ja mikäs kiire tässä nyt kyselläkkään siis vieläkään ois. Mut joo tosiaan aloin pitämään blogiakin nyt josta vähän näkee jo mitä tehty ja lisäilen sinne pikkuhiljaa noita mitä tehty aiemmin kohtia, ja joskus myös toivottavasti mitä tehty juuri silloin. The V-tun talo
Pohjat pitäisi siis saada ensiks kuntoon, että vois alkaa oikeesti uuttakin päälle tekemään, kun sen olen jo ymmärtänyt ettei tältä sais näyttää, vaikka harvalta löytyy oma uimalampi talon alta. En silti uinu oo viittiny, kahlannu ja rämpiny kyllä.
Mutta tosiaan, alan täällä teiltä varmaan jonkin verran kanssa kyselemään, tulevien muiden osioiden kysymystulvan lisäksi ja jakamaan tilannetta hitaasti etenevän rempan suhteen. Optimistina ajattelen että muutto tapahtuu ennen kuin nyt vanhempi 6-vuotias tytär muuttaa pois kotoa.
