Alustäyttönä on ilmeisimmin humuspitoista hiekkaa. Talossa haisee lattiarakenteiden poiston jälkeen voimakkaasti. Täytyykö alustäyttö vaihtaa perusmaata myöten(useita kymmeniä kuutioita massanvaihtoa) vai voiko homman hoitaa kevyemmin esim. alipaineistamalla? Mietin radonputkistotyyppistä ratkaisua tähän malliin: http://www.stuk.fi/aiheet/radon/radon-u ... sentaminen
Tarkoitus on muuttaa yläpuolelta eristetty puukorotettu lattia alapuolelta eristetyksi betonilaataksi, tuolla käsitelty sitä: http://www.rintamamiestalo.fi/viewtopic ... 31&t=23933
Alustäyttö haisee
-
Matti Alander
- Jäsen
- Viestit: 2256
- Liittynyt: To Tammi 13, 2005 20:36
Re: Alustäyttö haisee
Kyllähän tuollainen hieno mikrobibitoinen hiekka kannattaa aina poistaa. Hiekka on imettävissä suurtehoimuautolla helposti, mutta kalliisti.
Suojaimia pitää käyttää kellarissa työskennellessä ehdottomasti, mikrobien määrä on valtava, eikä hengittäminen ilman suojaimia mitenkään terveellistä.
Mikrobikasvusto laatan alla ei ole mitenkään harvinaista, käytännössä sitä on siellä aina, eikä siitä erityisemmin tarvitse pelästyä. Kuitenkin myös ulkopuolen olosuhteet ja rakenteet on syytä olla toimivia ja kunnossa. Mitä paremmin ulkopuolen rakenteetkin toimivat, sitä pienempi on perustusten kosteuskuorma ja myös energian hävikkikin.
Radon putkitus ja viemäreiden uusinta on asiaa, samantien kun lattioita uudistetaan. Uudesta betonilaatasta tulee tehdä mahdollisimman tiivis reuna-alueiltaan ja lämmöneristystä kannattaa laittaa runsaasti. Kosteustekniikka on siitä outoa, että ajatus lämmöneristämisestä oikeastaan tulee kääntää päälaelleen. Eristystä tarvitaankin lämpöä vastaan, eikä kylmää, niin kellarinseinissä, kuin lattioissakin.
Maaperän liika lämmittäminen, kun nostaa höyrynpaineen helposti kohti huonetilaa. Vieläkin kun lasken tarjouksia uusista taloista, tulee vastaan suunnitelmia, joissa lattian reunoille on suunniteltu paksumpi eristys ,tupla määrä. Keskellä jopa vain 100 mm, on ajateltu ettei talon keskiosaa kannata eristää ja säästetään kustannuksia. Yli 20 vuotta takaperin ihmettelin Ruotsalaisten lattia suunnitelmia, kun keskilattialla oli eristettä 300 mm ja reunoilla 200 tai jopa 100 mm. Tällä pyrittiin estämään reuna-alueiden routimista ja keskilattian alusen lämpiämistä, sekä energia hukkaa. Kyseessä tietysti oli matalaperustus, joka Ruotsissa on aina ollut erittäin vähän maan sisässä.
Suojaimia pitää käyttää kellarissa työskennellessä ehdottomasti, mikrobien määrä on valtava, eikä hengittäminen ilman suojaimia mitenkään terveellistä.
Mikrobikasvusto laatan alla ei ole mitenkään harvinaista, käytännössä sitä on siellä aina, eikä siitä erityisemmin tarvitse pelästyä. Kuitenkin myös ulkopuolen olosuhteet ja rakenteet on syytä olla toimivia ja kunnossa. Mitä paremmin ulkopuolen rakenteetkin toimivat, sitä pienempi on perustusten kosteuskuorma ja myös energian hävikkikin.
Radon putkitus ja viemäreiden uusinta on asiaa, samantien kun lattioita uudistetaan. Uudesta betonilaatasta tulee tehdä mahdollisimman tiivis reuna-alueiltaan ja lämmöneristystä kannattaa laittaa runsaasti. Kosteustekniikka on siitä outoa, että ajatus lämmöneristämisestä oikeastaan tulee kääntää päälaelleen. Eristystä tarvitaankin lämpöä vastaan, eikä kylmää, niin kellarinseinissä, kuin lattioissakin.
Maaperän liika lämmittäminen, kun nostaa höyrynpaineen helposti kohti huonetilaa. Vieläkin kun lasken tarjouksia uusista taloista, tulee vastaan suunnitelmia, joissa lattian reunoille on suunniteltu paksumpi eristys ,tupla määrä. Keskellä jopa vain 100 mm, on ajateltu ettei talon keskiosaa kannata eristää ja säästetään kustannuksia. Yli 20 vuotta takaperin ihmettelin Ruotsalaisten lattia suunnitelmia, kun keskilattialla oli eristettä 300 mm ja reunoilla 200 tai jopa 100 mm. Tällä pyrittiin estämään reuna-alueiden routimista ja keskilattian alusen lämpiämistä, sekä energia hukkaa. Kyseessä tietysti oli matalaperustus, joka Ruotsissa on aina ollut erittäin vähän maan sisässä.