OKT- osittainen valesokkeli

[h-j]

Tervehdys,
Vaikka kyseessä ei rintamamiestalo olekaan, tuntuu foorumilla olevan niin paljon asiantuntemusta, että kokeillaan suostutaanko uudempiin taloihin kommentoimaan.

Kohde:
1990 valmistunut 1-kerroksinen tiilivuorattu omakotitalo.
Normaali tämänpäivän seinärakenne (kipsilevy-höyrysulku-lasivilla-tuulesuojalevy-ilmarako-tiiliverhous).
Alapuolelta eristetty betonilaatta.
Sadevesijärjestelmä ja salaojat ok.
Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto

Ympäristö:
Soraharju.
Kallistukset talon ympärillä ok. Pohjoispäädyssä seinästä vajaan parin metrin päässä maanpinta leikattu. Maanpinta leikkauksen pohjois-puolella reilu puoli metriä ylenpänä.
Vesi ei viihdy tontilla lainkaan.
Salaojissa en ole nähnyt vettä koskaan.

Ongelma:
Talon pohjoispäädyssä sijaitsevissa makuuhuoneessa lievästi imelä haju jos ovi on ollut kiinni.
Nenä tottuu hajuun muutamassa sekunnissa oven aukaisun jälkeen.
Kyseisessä päädyssä on näiden osalta valesokkeli johtuen viettävästä maasta talon pituussunnassa. Ilmeisesti aikanaan ei ole haluttu louhia tontilla olevia siirtolohkareita riittävästi jotta koko talo olisi voitu perustaa maanpäällisellä alajuoksulla kokonaan.

Betonilaatta on valmistuksen yhteydessä kuivunut päältäpäin siten että seinän ja laatan välissä on noin sentin levyinen ja syvyinen rako.
Betonilaatan päällä on muovimatto + askelvaimennin matto + laminaatti.

Onko rakenteesta syytä olla huolissaan? Vaatiiko jotain toimenpiteitä? Olisiko järkevä yrittää esimerkiksi ottaa lattialistat irti ja tiivistää laminaatin ja seinän väli silikonilla? Voisi kuvitella että alipaine ei raosta sen jälkeen hajuja niin paljon imisi.

[Matti Alander]

Rakennus käyttäytyy, kuin maan päälle levitetty pressu ja kerää kosteutta runsaasti alleen. Huokoiskosteus on talon alla aina lähes 100 %. Siksi pääsääntöisesti betonilaatan alla on mikrobikasvustoa, jonka ei pidä päästä huoneilmaan.
Jos ymmärsin oikein on betonilattian ja perustuksien välissä jopa sentin rako. Tämä rako on ehdottomasti tiivistettävä esim. Sikaflexillä ja vaikka vedeneristeellä ja tukiverkolla 100 mm lattialle ja seinälle huolellisesti.
Maaperäolosuhteiden kuvauksen perusteella on vaaraa myös Radonin pääsyyn huoneilmaan. Radon tilanne kannattaa myös tutkia ja tarvittaessa harkita Radon kaivon toteuttamista.
Valesokkeli on tunnettu riskirakenne ja sitäkin kannattanee tutkiskella, mikä on aluspuun kunto. Talolla alkaa olla jo hieman ikääkin ja sen käyttäytymistä kannattaa muutenkin tarkkailla, mitä pikemmin ongelmiin puututaan sen parempi.

[h-j]

Kiitos neuvoista/kommenteista.
Laatan ja perustuksen rako ei toki ole läpi koko laatan. Laatta on siis kuivanut siten että ylhäällä rakoa on reilu sentti ja siitä sitten kaventuen muutaman sentin matkalla umpeen. Ilmeisesti tuo olisi kuitenkin hyvä vetää umpeen?
Toimisiko esimerkiksi tuollainen nauha sikafexillä täytetyn raon päälle?
http://www.biltema.fi/fi/Rakentaminen/L ... 000031446/
Pari vuotta sitten asennettu laminaattihan tuossa pitäisi purkaa jotta tiivistyksen pääsee tekemään.
Otanko muovimaton samalla alta pois vai annanko olla? Betoni on maton alla rutikuivaa ja mattoa ei siihen ole lainkaan liimattu.

Alueella tosiaan on radonia ja varmasti tuo rako on yksi syyllinen. Toissa talvena tuli mitattua arvoksi 320, joten raja-arvojen alla kuitenkin ollaan.

Rakenteesta vielä sen verran että aluspuu on painekyllästetty ja sen alla on bitumikaistale. Tiiliverhoilussa on alimmassa rivissä tuuletusaukot.
Valitettavasti nuokaan eivät taida valesokkelin yhteydessä riittää.
Ilmeisesti gyprokkiin reikä on ainut mahdollisuus päästä tutkimaan aluspuun kuntoa?

[Hekuli]

Sitä aluspuuta voidaan tutkia esimerkiksi koeporauksella jalkalistan taakse jäävästä porareiästä. Aluspuuhun/alajuoksuun porataan puun läpi läpimitaltaan riittävän suuri reikä, josta päästään silmämääräisesti näkemään puun kunto ja mahdollisesti mittaamaan kosteus. Myös alajuoksunporauspurua voidaan nostaa ylös ja tutkia sitä aistinvaraisesti (väri, haju yms.). Mikäli koeporauksissa todetaan jotain poikkeavaa, on sen jälkeen sitten edessä seinärakenteen avaus ja tarvittaessa rakenteen muutos.

[Matti Alander]

Betonilaatan alla on kohtuullinen lämmöneristys, niin maaperän lämpiäminen tuskin on ongelma, eikä ainakaan näillä tiedoilla ole tarvetta muovimaton poistoon.
Radonin tutkiminen on ollut hyvä asia ja pelkällä tiivistämisellä homma saataisiin kuntoon. Radon on hajuton kaasu, eikä sillä ole merkitystä talon hajuihin. Todennäköisintä on , että maan hajuksikin nimitettyä tuoksua tulee juuri betonilaatan rakosista huoneilmaan.
Eps eristeen ja mahdollisesti muovikalvon päälle valettu betonilattia on kuivunut sisäänpäin lähes ainoastaan ja reuna-alueiden käyristyminen on silloin tyypillistä. Laatta myös kutistuu vuosien varrella kuivuessaan, mutta sentin kolot ovat jo harvinaisempia. Jalkalistan vuoksi näitä rakosia tulee harvemmin ajateltua.
Aluspuun tutkiminen on sinänsä hankalaa ja ikävä kyllä homehtuneet rakenteet tiiviiden pinnoitteiden alla ilmaisevat huonosti itsestään. Kosteutta rakenteeseen on pelätty kertyvän jo suunnitellessa, koska ilmeisesti suunnitelmissa on kuvailemasi rakenne kerrottu.
Matalaperusteisissa 90 luvun taloissa salaojituksella on kovin vähän tekemistä, pääsääntöisesti pohjavesi on runsaasti alempana. Valesokkelin ongelmaa yleisesti pahentaa kapillaarisuus ja huono kapillaarikatko peruspalkin alla.
Myös matalissa perustuksissa pystytään kapillaarisuutta työntämään ulospäin , laskemaan perustuksen huokoisalipainetta ja kosteuskuormaa laskemaan salaojittavilla hengittävillä lämmöneristeillä. Tämä tiedoksi niille jotka vastaavaa remonttia mietiskelee, aloittaneellahan tämä puoli oli kunnossa.
80 ja 90 luvun taloissa rakennettaessa on tuotepuolessa vielä ollut paljon heikkouksia ja kiire ja säästäminen on riesana vielä tänäpäivänäkin. Perustuksien ja talopakettien yhteen sovittamisessa oli hankaluuksia laajalti, syntyi ilmavuotoja, kylmäsiltoja ja kosteusteknillisiäkin ongelmia. Talot käytännössä kaivettiin maan sisään ja sokkelia oli näkyvissä lopulta vain 10 senttiä. Portaat olivat lähes kirosana ja vesi saattoi tulvia ovien alareunoista sisään.
Rintamamiestalon on usein pelastanut suuremmilta vaurioilta juuri korkea sokkeli ja onhan se talo kunnon sokkelilla ylväämmän näköinenkin.
Aloittajan kannatta tutkia aluspuun kuntoa ja miettiä rakenteita, mihinkään hysteriaan ja katastrofiin on vähemmän aineksia.

[h-j]

Suuret kiitokset molemmille neuvoista.
Ennen purkuhommia aloittanen mielenkiinnosta ilmanvaihdon säädöllä vähemmän alipaineiseksi. Nyt sitä on mittausten mukaan turhan runsaasti.
Lattiaremontin yhteydessä myös ovien alareunan rako on vain millin luokkaa, joten ilmanvaihto ovi kiinni ei varmasti ole optimaalinen.

[niimo]

Moikka. Voisin tältä jengiltä kysyä kyn hyviä asiallisia neuvoja tässä on jaettu että onko kokemuksia seuraavanlaisen talon riskeistä kun slaojiitus puuttuu.

- 70 luvun talo tiilivuorauksella. Sokkeli valettu suoraan kallioon räjäytettyyn reikään
- tuplalaatta jossa välissä styroxia 5cm
- valesokkeli löytyy
- seinät rakennettu alempaan betonilaattaan joten on riski että seinien alajuoksuihin on kondensoitunut vettä.
- sokkeli on valettu suoraan kallioon ja talon lattiataso on valtaosin ainakin 0,5 metriä maapinnan yläpuolella.

Kaivoimme maata auki kohdasta jossa sokkelia on vähiten näkyvissä ja lopetimme 1,5m kohdalla. Väittäisin että kallio tulee vastaan n 1,8m syvyydessä maapinnasta.

Tässä karkeesti tämän hetken tiedot.

Kiitokset kommenteista - tästä löytyy oma keskustelu joka avattu.

[Matti Alander]

Kosteusteknisesti kallioon kiinni rakentaminen, varsinkin rinteeseen on niitä vaikeimmin korjattavia kohteita. Niissä kustannukset ja ongelmat helposti riistäytyvät käsistä. On kuitenkin runsaasti aivan toimiviakin kalliossa kiinni olevia rakenteita, mäen nyppylän päällä on aivan OK.
Ongelmia ratkaistaessa tarvitaan usein louhintaa, mahdollisesti pumppaamoja, vedenohjauspalkkeja, putkituksia talon alta jne...
Perustuksen seinämiä maan alla rasittaa usein kapillaarisuus ja myöskin liian yleiset ketunmulta täytöt. Maaperän lämpiämistä ja siitä aiheutuvaa vesihöyryn painettakin on tullut vastaan ja riskirakenne on sisäpuolinen puulattia. Maaperän lämpiämisessä on sama idea, kun kesäillan viiletessä alkaa järvestä nousta höyryä viileämmän ilman suuntaan. Höyryn paineeseen vaikuttaa kosteusmäärä ja lämpötila.
Valesokkeli on yksi riskirakenne, usein matalan sokkelin lisäksi. Salaojittavalla eristeellä hengittävänä pystyy kyllä näitäkin rakenteita kuivaamaan.