Suunnittelun ongelmat

[Matti Alander]

Suurin ongelma ehkä, ettei suunnitella lainkaan, vaan käydään suunnittelematta niin sanotusti härkää sarvista.
Perustuksien peruskorjauksen suunnittelussa teettää ammatti suunnittelijallekin ongelmia kokonaisuus ja sekin, että ohjeita löytyy pääsääntöisesti vain uudisrakentamiseen. Sitten on sovellettava ja menee helposti pieleen.
Nykyisin oikeaoppisesti korostetaan suunnittelijoiden koulutuksessakin, että suunnittelussa pitää ottaa huomioon myös miten rakenne pääsee kuivumaan, jos jostain syystä kuitenkin kastuu.
Jos kyseessä on kosteusvaurio on se monen tekijän summa pääsääntöisesti, ensimmäiseksi tulee yleisesti mieleen salaojitus ja sen ongelmat, ikä, sekä mahdollinen huono laatu. Aiheeseen vaikuttaa ainakin seuraavat tekijät: Kapillaarinen kosteuden siirtyminen, maaperän terminen lämmönsitoutuminen, hulevesien ohjaus, kondenssi.
Mikäli kyseessä on peruskorjaus, eikä niinkään kosteusvaurio on kuitenkin parasta suunnitella, sitten että kosteusvaurio olisi. Otetaan huomioon samalla lämmöneristys ja pystysalaojitus, veden paineen estämiseksi, sekä kuivumissuunnan muutos ulospäin. Lämmöneristämällä kellarinseinää estetään tehokkaasti samalla kondenssin esiintyminen viileässä betoni rakenteessa.
Käyttämällä salaojittavia lämmöneristeitä , hoituu edellä kuvatut ongelmat kaikki kertaheitolla. Sitten vielä laadukkaat tarvikkeet, vuotamattomat rännivesien putkitukset ja suppilot, kunnon viemäriosilla kumitiivistein. Perusvesikaivot padotusventtiilein ja salaojien tarkastuskaivotkin teleskooppi kansistoilla lukittavina, sekä säädettävinä. Laadukas lopputulos ja huolettomat vuodet lähtevät juuri hyvästä suunnittelusta, sekä päättyy ammattimaiseen ja huolelliseen lopulliseen työsuoritukseen. Lopuksi on vielä muistettava järjestelmien huoltaminen ja puhtaana pito.
Vaikuttaisi siltä, että ei Suomalaisten home- ja kosteusongelmien selättäminen ei olisikaan niin vaikeaa, kuin lehdistä saa päivittäin lukea.

[48tönö]

Tuosta jutusta jäi uupumaan yksi tärkeimmistä, eli maamassan vaihto ns. routimattomaan.
Monesti jää ymmärtämättä, kuten myös itselle kävi, että vettä imevän maamassan vaihto rakennuksen vierestä on äärimmäisen tärkeää.
Tavallinen savi/ hietamaa imee vettä itseensä, rakennusohjeiden mukainen maa-aines taas ei.
Toki sepelissäkin yms kosteutta on jossain määrin, mutta aivan eri lailla kuin tavallisessa maa-aineksessa, jota talojen ympärillä on.

Olisiko kuitenkin niin että ensin perusasiat, kuten rakennusmääräyksissä kerrotaan ja sitten vasta jos rahat riittää voi painaa lisäeristyksiä mökin kylkeen.?

[PetteriKivimäki]

Vaikuttaisi siltä, että ei Suomalaisten home- ja kosteusongelmien selättäminen ei olisikaan niin vaikeaa, kuin lehdistä saa päivittäin lukea.

Mihin on unohtunut se vanha viisaus: rakenna niin, ettei se pääse kastumaan, ja koska se kumminkin pääsee kastumaan, niin rakenna niin, että se myös kuivuu.

Välillä tuntuu, että samat virheet tekee jokainen sukupolvi; ne uudet materiaalit on niin hyviä että ihan sama miten rakennetaan. Nyt luotetaan avaruusajan rakennusmateriaalialeihin ja -teknologiaan kuin pässi suuriin sarviinsa, eikä betoni kuulemma voi homehtua. Ei varsinaisesti niin, mutta kyllä betonin pinnalle saa mahtavan vaarallisen mikrobikasvuston kasvatettua.

[Matti Alander]

Suunnittelussa olisi viisasta käyttää ammattilaista, moni kohta loksahtaa paikoilleen silloin jo paremmin. Todella harvalla korjauskohteissa on minkäänlaisia suunnitelmia, uudisrakennuksissa on jo kaikissa.
Mielipiteitä ja ilman perusteluja on liikkeellä paljonkin, tästä sekamelskasta on vaikeahko ottaa selvää. Kuitenkin näin sähköisenä aikakautena on tietoa saatavilla runsaasti, pieni ristiriitaisuus hämää kuitenkin aina. Tosiaankaan mistään rakettitieteestä ei ole kysymys, vain hieman vaivaa ja mielenkiintoa, selviää tarvittavat asiat. Suunnitelmat on kuitenkin hyvä olla jo dokumenttinakin, vaikka joskus taloa myytäessä ovat rahan arvoista tavaraa jälleen.
Suunnitelmissa on käytettäviä tuote ehdotuksia, joita voi tuotemerkkien osalta hyvin muuttaa. Putkien ja kaivojen koot selviävät suunnitelmista, kaadot ja korkeudet, sekä sijainti. Suunnittelija ottaa oman vastuunsa ja tuntee tuotteet, sekä rakennustapaohjeet.
Rakennuttajan ja rakentajan tehtäväksi jää huolellisuus, sekä suunnitelmien noudattaminen. Rakennuttajan kannattaa perehtyä käytettäviin materiaaleihin, joissa laatuerot voivat olla suuriakin, hyvä ja halpa ei edelleenkään ole samassa paketissa. Laatua saa kaupasta muutaman satasen lisäpanostuksella ja kannattaa ottaa huomioon, että rakentamista suunnitellaan 50 vuoden aikajanalla.
Edellisiin kommentteihin sen verran, massojen vaihto routimattomiin on sinänsä OK. Yleistä perusvirhettä sepelikerroksen tuomista ylös asti ja suuren sadevesikaivon asentamista talon ympärille on syytä välttää. 200 mm vesitiivistä materiaalia ja ulospäin luiskaus 3 metrin matkalla on pintavesien johtamisessa asiaa.
Pystysalaojituskerros seinän vierellä on tärkeä rakenne, sillä poistetaan veden paineen muodostuminen veden eristeeseen. Kapillaarikatkolla estetään kosteuden imeytyminen rakenteeseen.
Ehkä tosiaankin vaikein asia on miten toteutetaan rakenteen kuivuminen ja silloin tarvitaan lämmöneristeitä, jos kuivumissuunta halutaan ulospäin. Alunperinhän rintamamiestalo on ajateltu kuivuvan sisäänpäin ja sisäilman vaihdosta on huolehdittu korvausilma venttiilein, sekä hormituuletuksin. Kellareita kun otetaan asuinkäyttöön on vaikeahkoa kuivattaa sisäänpäin ja ulkopuoli yleisesti kuitenkin joudutaan operoimaan viimeistään peruskorjauksessa.
Meni vähän sekavaksi selittelyksi, mutta toivottavasti kuitenkin apua palstan lukijoille, työlästä kesää odotellessa.

[Ruskolainen]

Mikäs on se hyvä perustelu sille että pintaan asti ei saisi sepeliä tuoda vaan väliin pitäisi savea tms routivaa maa-ainesta laittaa?
Kaverini teki juurikin tuon saven tuonne väliin ja on se kivan näköistä kun maa routii joka kevät kivetyksen alla. Routiminen nostaa kivetyksen viettämään taloa kohti. Pelkällä sepelillä tehtynä routimista ei tapahtuisi eikä vesi juoksisi taloa kohti.
Perusvirhe mielestäni on se että kaivettu maamassa litetaan takaisin sokkelin reunaan eristeen ulkopuolelle. Eräs täällä vaikuttava firma tekee näin ja luiskaukset ym jää kyllä tekemättä savella.
Kun niitä ohjeita täällä huudellaan niin miksi niitä ei käytännössä noudateta? Ja voin tarvittaessa antaa osoitteenkin jos se siitä jää kiinni.

[Matti Alander]

Savisia maamassoja voidaan hyödyntää, viheralueella ja muualla talon ympärillä, mutta laatoituksien tai asfaltin alla tulee routimatonta maa-ainesta olla kankaan päällä 300 mm omakotipihassa.
Laatoitus kallistettuna ulospäin on melko hyvä vesien ohjaamiseen ja C 2 ohjeen mukainen vesitiivis pinta 200 mm voi olla mahdollisimman vesitiivistä murskettakin.
Koko homman tarkoitus on olla ohjaamatta vettä perustuksiin ja vähentää kosteuskuormaa. Salaojasepeliä ei pidä tuoda pintaan asti, mutta mursketta voi erinomaisesti asentaa yläosaan ja suodatinkangas väliin.
Kaivantojen massojakin voi vaihdella, mutta salaojittavilla lämmöneristeillä hoituu myös pystysalaojitus ja säästämisestähän tässä on kysymys yleensä.
Pihatöiden yhteydessä sitten aikanaan ratkaistaan rakenteet, mikäli niitä ei ole sisällytetty urakkaan.