Lämpöä kellariin

[Matti Alander]

Nyt kannattaa lämmittää kellaria ja varsinkin niiden, jotka ovat tehneet salaojitus- tai lattiaremonttia Fuktisol eristeillä. Työnnetään kosteus betonirakenteesta lämmittämällä ulos kohti maaperää, vesihöyryn osapaineiden avulla. Lattia ja kellarin seinä toimivat aivan samoin periaattein. Toinen vain on pystysuorassa ja toinen vaakasuorassa.
Sisäilman laatu perustuu etupäässä ilman vaihtoon, mutta kyllä oikeaoppisesti hengittävä perustus myös parantaa sisäilman laatuakin.
Lämmin kellarinseinä tai lattia ei myöskään kondensoi, kellariakin voidaan käyttää myös asuin tilana.

[RTMPekka]

Muutaman vuoden kokemuksella Fuktisol/Isodrän (Molempia on käytetty) eristeistä voi sanoa, että toimii juuri kuten Matti kertoo. Kellarin ulkoseinässä 100mm ja lattiassa 200mm kerroksella. Kellarin maanpäällinen osa eristetty sisäpuolelta n. 100mm kivivillaa limittäen ulkopuolen fuktisolin kanssa.

Nyt kun kellari alkaa olla ns. valmis niin kosteusprosentti nyt n. 41% ja lämpöä +20, lattialämmitys koko alalla. Ennen remonttia kosteus talvella huiteli n. 60% - 70%, kesällä 70% - 90% ja lämpötila pakkasilla +12. Enempää ei kärsinyt lämmittää.

Lämmön kulutuksesta on enemmän dataa tämän talven jälkeen, mutta näyttää jo nyt sille ettei tuon lämpimänä pitäminen mitenkään oleellisesti nosta kulutusta, ilmeisesti lämmin kellari helpottaa asuinkerroksessa. Kellaria pohtiessa mietin, että tekeekö kokonaisella lämpimällä kellarilla jotakin. n.50 neliötä lisätilaa kumminkin, no hyvin tuo näyttää täyttyvän;-)

Muoks. Ainut todettu haitta salaojittavista on ollut n. 30 senttinen kaistale talon ympärillä missä ei kasva mikään...

[Matti Alander]

Lämmöneristys ulkopuolella lattiassa ja seinässä estävät kesäaikaista betonirakenteen kondenssia. Betoniin ei sitoudu kosteutta ja ilmanvaihto pääsee helpommalla.
Mikäli vain on mahdollista, kannattaa kivijalan eristys maanpinnan yläpuolella myös toteuttaa, se taas vähentää talviaikaista kondenssia.
Usein kysytään, voiko vedeneristää sisäpuolelta, jos käyttää Fuktisol tuotetta. Nykyiset vedeneristeet alkavat tietääkseni olemaan jo lähes kaikki vesihöyryä läpäiseviä. Fuktisol tekniikka kuitenkin perustuu betonirakenteen kuivumiseen ulospäin ja ensi alkuunhan betonin pitää kuivua sisäänpäinkin, jotta alusta saadaan pinnoituskelpoiseksi. Kahteen suuntaan kuivumismahdollisuus nopeuttaa myös betonialustan pinnoitus kosteuden saavuttamista.
Salaojittavilla eristeillä eristetty kellari kuivuu myös tehokkaasti ja automaattisesti, jos se jostain syystä esim. putkivuodon vuoksi pääsisi kastumaan. Vedeneristää kannattaa aina, eikä laattaa huvikseen pidä kastella.
Lämpötilaa väliaikaisesti nostamalla saadaan ensi alkuun nopeutettua kuivumista, koska se nostaa vesihöyryn osapaine-eroja. Vesihöyryn osapaineeseen vaikuttaa kosteusmäärä ja lämpötila, jos oikein hifistellään niin betonirakenteen kuivuessa osapaine-ero laskee. Maanvastaisissa rakenteissa kuitenkin hyvän eristyksen ansiosta, pysyy paine-ero positiivisena rakenteiden kuivana pysymisen kannalta.
Lattialämmityksellä on taipumusta suurena lämpöpatterina maata vasten, lämmittää maata ja siksi on suositeltavaa käyttää vähintään 200 mm eristyskerrosta. Uudisrakennuksissa käytetään nykyisin jo 300 mm kerroksia lattioiden eristyksessä. Se kuitenkin perustuu etupäässä energian kulutuksen minimointiin, kosteustekninen ajattelu meillä hieman heikompaa.
Kellarin seinissäkin 200 mm kerros olisi erinomaisen hyvä, rakentamisessa vaan helposti hinta voittaa laadun, ehkä liiankin usein. Maaperä talven vaikutuksesta talon ympärillä jäähtyy huonosti, tutkimusten mukaan noin metrin verran Etelä-Suomessa. Siksi maaperän lämpiämisen ongelma saattaa aiheuttaa myös kosteusteknisiä ongelmia pidemmällä aikavälillä syvissä kellareissakin.
Suosittelen 200 mm kerroksen käyttöä myös kellarillisten perustusten eristämisessä Fuktisol salaojittavilla lämmöneristeillä. Näin aikaansaadaan tehokkaampaa kuivumista ja kapillaarista kosteusrasitusta anturasta työnnettyä paremmin kohti maaperää. Fuktisol salaojitusmoduuli on myös erinomainen ratkaisu rakennusten salaojituksissa, koska lämmöneristystäkin saadaan lisää juuri tärkeimpään kohtaan anturan viereen syvälle maaperään.
Salaojittavalla eristetyn talon viereen syntyy juuri sokkelin viereen erittäin kuiva ja routimaton noin 300 mm leveä vyöhyke, jossa kasvaa kuivuuden vuoksi huonosti mikään. Olen myös vuosikymmenien aikana todennut ainoastaan yhden puutteen, ettei allekirjoittanut ole sitä keksinyt. Tässä siteerasin edesmennyttä Turun kaupungin korjausneuvojaa Reijo Niskaa, joka Ruotsinkielisenä oli ensi alkuun korvaamaton apu Ruotsinkielisen tiedon omaamisessa, salaojittavan eristeen toimintaperiaatteita opiskellessa.

[48tönö]

Olisi mukava kuulla kokemuksia myös finnfoamilla eristäneiden kokemuksista. Tai bitumi + styroksi toteutuksista.

Suurin muutoshan tulee siitä, että kun on eriste ulkona, muurikin on lämmin + näin ollen kuiva.
Ei välttämättä niinkään siitä mitä materiaalia eriste on.

[Matti Alander]

Suurin osa eristeistä joita maan alle ja lattioihin laitetaan on nykyisin solupolystyreeniä ja eristyskyvyltään toistensa veroisia.
Erot syntyvät rakenteista ja niiden toimintaperiaatteista. Salaojittavilla eristeillä on muitakin toimintaperiaatteita: Pystysalaojitus, kosteuseristys ja kapillaarikatko. Eristeeseen sen huokoisuuden ja rakenteen vuoksi ei voi syntyä vedenpainetta ja höyrykin voi vapaasti sen läpäistä, joten se on käytännössä vettymätön.
Aikoinaan käytettiin kivivillaakin betonilattioiden eristämiseen ja kellarin seinienkin ulkopuolella, mutta ongelmaksi muodostui niiden painuminen kasaan kastuessaan.
Bitumia käytetään vedeneristeenä ja sellaisessa rakenteessa tulisi betonirakenteen päästä kuivumaan mielellään sisäänpäin, kahta tiivistä pintaa on rakenteena hyvä välttää. Moni on varmaankin huomannut miten tiivis lateksimaali helposti kupruilee rakenteissa, joissa ulkopuolella tiivis eristyskerros.
Kaksi tiivistä pintaa molemmin puolin myös nostaa huokoisalipainetta ja lisää kellarin seinän kapillaarisuutta, eiköhän tästä palstan lukijoilta löydy paljonkin esimerkkejä.
Hyvä havainto on pyrkimys nostaa betonirakenteen lämpötilaa monin keinoin ja estää kondenssia. Alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan yleisesti rintamamiestalon sisäänpäin kuivumaan pyrkivä rakenne on ollut riittävän toimiva. Nyt kuitenkin kun kellaritiloja halutaan asuinkäyttöön lattialämmityksineen on salaojittava lämmöneriste erinomainen tuote.
Kellari sokkeli osiossa on keskustelu pyrkinyt aavistuksen hiipumaan, joten hieman provosoin aiheessa.
Kellaritilojen eristämisessä onkin jo erittäin hyvin oivallettu, että niissä ei puukoolauksia kannata harrastaa, muodosta hyvinkin tiedetyn riskirakenteen kosteusteknisesti.

[48tönö]

Se on varmasti jo kaikille selvää että salaojaeriste on paras ja ainoa joidenkin mielestä.

Mutta laittakaa silti käyttökokemuksia muistakin nykyiset rakennusmääräykset täyttävistä eristeistä.
Kivivillat, lateksit ja puukoolaukset ei varmaan ole enää niitä ykkösvalintoja kenelläkään, joten ne voidaan jättää keskustelun ulkopuolelle.

[Matti Alander]

No alkaahan sitä keskustelua tulla, juuri näin kirjoituksia vaan useista rakentamisen vaihtoehdoista. On sitä pelti- , tiili ja hupakattojakin.
Lukijoita tietysti on paljon enemmän kuin kirjoittajia ja moni voi säästääkin sievoisia summia, sekä turhaa työtäkin perehtymällä asioihin.
Nyt on jo varsin hyvin selvinnyt, että kellareissa ja perustuksissa pääosan eristeestä olisi hyvä sijaita ulkopuolella, jotta saadaan perusmuuri lämpimäksi, estyy kondenssi.
Maan pinnan alainen osuus eroaa maanpinnan yläpuoliselta osaltaan toiminnaltaan jonkin verran. Maan alla vesihöyryn paine on lämmöneristetyssä rakenteessa ympäri vuoden ulospäin. Maan pinnan yläpuolella taas aurinko voi lämmittää ulkoseinää melkoisesti ja sisäpuolella kun jäähdytetään, niin kosteus työntyy sisäänpäin. Tähän perustuen professorit nostavat esim. esiin mahdollisuuden kosteusongelmista Passiivitaloissa .
Jos nyt pysytään kuitenkin maanalaisissa rakenteissa, niin Suomalaisen rakentamisen perusongelmia on ajattelutapa jo suunnittelussa. Ajatellaan kuin laivanrakennustekniikassa, ettei vesi ja kosteus pääse sisään. Huonommin on sisäistetty, miten veden ja kosteuden eristys toimii , jos rakenne kuitenkin jostain syystä kastuu, niin miten pystyy kuivumaan.
Usein korjausrakentamisessa ja miksei uudisrakentamisessakin lähdetään siitä, että käytetään oletettavasti kosteutta kestäviä materiaaleja, kestopuuta, peltirankaa jne... Tärkeintä on kuitenkin poistaa ongelman aiheuttaja ja pyrkiä rakentamaan itse itsensäkin kuivaavia rakenteita.
Patolevyissä ja uritetuissa eristeissäkin on ajatusta: Pyritään poistamaan vedenpainetta, maaperän ja seinärakenteen välistä, estämään kosteuden pääsyä perustukseen, kuivaamaankin vesihöyryn kondenssina tuotetteen ilmaraossa.
Miten hyvin kuivaava kondenssi sitten toimii eristeen lämpimällä puolella, jääköön vaikka tulevan keskustelun aiheeksi. Miten voimme poistaa perusmuuriin kapillaarisuuden varsinkin korjausrakentamisessa ?
Näissä asioissa on tekemistä ammattilaisillakin tekniikan tohtoreihin asti, joten täydellistä selvyyttä tuskin aivan helposti saadaan, toivottavasti asiallinen keskustelu kuitenkin vie aihetta eteenpäin.