Nyt on saatu kumminkin muutaman vuoden pintaa odottava muuri sentäs laitettua ja polarmetallin saneerauspelleille nuo krumeluuritkin jopa löytyi! Valkoisen nupista aukeaa masan pelti ja ruskeasta sen sävyn mukaisesti suskin (puuhellan) pelti. Sävysävyyn ruuvit, jotka olivat aikoinaan paketeissa mukana löytyi myös, mikä on suoranainen ihme!!!
Valkoisen voisi toki maalata tuon matin värillä niin helpottaisi sitä joka joskus alkaa lämmittämään tietämättä kumpi kuuluu kummalle. Saatan laittaa jotkut metalli riipuksen peltien varteen, joissa vallan tekstit, ettei tule epäselvyyttä.
Antiikkilaasti on jotain mistä mä tykkään vanerin lisäksi, antaa anteeksi huimasti tumpelointimuurarin taitoni. Sellaisella sienihiertimellä, jossa superloni on jaettu neliöihin on aika huippu. Sillä ei voi oikein epäonnistua jos malttaa antaa kuivua jonkun noin tunnin ja sitten kastelee sen hyvin maltillisesti ja sitten vain voimakkaasti mutta kevyesti hiertämään.

Puuh, hikeä pukkasi pari päivää, siksi taas ollut vähän hiljaista
En alkanut sen kummemmin oikaisemaan, minusta hauska nähdä että piippu on lähtenyt kiertelemään ja sitten muurari vuonna 1947 on kuitenkin ymmärtänyt että piipun on tarkoitus tulla ulos katosta eikä sivuseinästä



