LAATU,LAATU,LAATU

[Matti Alander]

Olen aikaisemminkin kirjoitellut laadun merkityksestä salaojaremonttienkin yhteydessä, kertaus on opintojen äiti sanotaan.
Työ on tietysti aina hyvä tehdä kerralla kunnolla pitkin seinänvieriä, ammattimies ei kiertele kuisteja ja portaita. Salaojituksesta paljon kirjoitellaan , mutta rintamamiestalon perustusten suurin kosteusongelma on kapillaarinen kosteudennousu. Se saadaan kuivumaan perustus eristämällä ulospäin hengittäväksi, eli vesihöyryn paineen avulla. Samalla hoituu myös viileän maata vasten olevan kellarinseinän kesäaikainen kondenssi. Työtä on tietysti hieman enemmän ja kustannuksia kun ei oiota, mutta lopputulos palkitsee kuivana ja kosteusteknisesti toimivana kellarina, joka säästää myös energiaa.
Työn laatu on tärkeää, mutta myös käytettävien tarvikkeiden laatu, sitäkään ei koskaan korosteta liikaa. Rintamamiestalon perustusten salaojituskorjaus mahdollisine hulevesiliitoksineen voi kustantaa jopa 30 000 €, mutta laadukkaimmat tarvikkeet siinä 3500,00 €. Miksi käyttäisin heikkolaatuisia salaojitusputkia, tiivisteettömiä rännivesiputkia, lukitsemattomia tarkastuskaivojen suoja hattuja, röpöllisiä haitariosia roskia keräämässä, joilla ei vielä saa yhtään rännisuppiloakaan suoraksi.
Suojalistojen kuuluu sijaita sentin pari maan alla ja kiinnitys ruostumattomilla kiinnikkeillä, tiivistysliimat vielä käyttötarkoitukseen tehdyillä, ei saniteetti silikoneilla. Käytettäessä salaojittavia lämmöneristeitä, vaakapalasten välissä Fuktisol Gore anturakaistaa, joka pitää ja ohjaa vettä, mutta päästää vesihöyryä lävitseen tehostaen anturan kuivumista. Muovikalvot voivat olla hyvinkin huonolaatuisia ja syytä välttää.
C 2 ohje on myös hyvä lukea, ennen työn aloitusta, ei unohdu salaojitusputken alta 100 mm kerros salaojitussepeliä ja työkin on mukavampi, sekä helpompi toteuttaa.
Kellarinseinä kuivuminen tehostuu, kun poistaa tarvittaessa tiivistä bitumia ym. ulkopinnasta, jotta kosteus pääsee ulos. Höyrynpaine-eroa voi parantaa 200 mm kerroksella salaojittavaa eristettä ja anturan eristäminen on tärkeintä, jotta kuivuminen tapahtuu pääsääntöisesti jo lattiapinnan alapuolella.
Ongelmia teettää: Kalliossa kiinni olevat rakenteet, kivilatomot ja epämääräiset betonivalut anturoissa. Parasta onkin valaa anturat suoriksi ja piikata ylimääräiset purskeet pois haittaamasta asennusta. Kalliossa kiinni olevissa rakenteissa yleisesti paras tapa on louhia kanaalia talon ympäri, betoni holkat ja bitumointi, sekä vesitaskujen täyttö betonilla ovat osoittautuneet epävarmoiksi. Taas maksaa, mutta nukkuu yönsä paremmin ja myydessä hikoiluttaa vähemmän.
Vielä lopuksi kaivoista, salaojien tarkastuskaivoina parhaita ovat tehdastekoiset teleskooppikaivot, joissa 5 tn kestävät lukittavat kannet. Kansi kestää ruohonleikkurit ja henkilöautot, sekä ovat turvallisia lapsiperheille. Perusvesikaivot varustetaan padotusventtiilein ja mikäli joudutaan käyttämään pumppaamoa, niin pumpataan vain salaojavesiä. Toimintavarmuus paranee ja selvitään pienemmällä pumpulla.
Perusvesikaivosta lähtevään putkitukseen tulee rakentaa vielä savisulku, jotta pohja sorastuksia tai sepelöintejä pitkin ei pääse vesi virtaamaan kohti talon perustuksia.

[Matti Alander]

Ajattelin nostaa tätä laatukeskustelua vielä kerran ylös, kun taas viime viikolla vastaan tullut näitä heikon laadun tekijöitä. Vuokrakone ja tuttu kaveri, joka hieman osaa kauhaa heiluttaa on vaarallinen yhdistelmä liian usein. Heikommin tunnetaan rakennustapaohjeita ja tuotteiden toimintaperiaatetta, ideana pääsääntöisesti hieman säästää hommassa. Asennusohjeetkin toimitettu työmaalle, mutta niitä ei lueta tai ongelmana voi myös olla luetun ymmärtäminen.
Suunnitelmia harvemmin löytyy näiltä hepuilta tai edes viranomaisvaatimuksia tiedossa. Joskus jopa vartin suunnittelu ennen työhön ryhtymistä olisi eduksi, jonkinmoinen kaivusuunnitelma miten edetään. Liian usein tehdään hengenvaarallisia kaivantoja suoraseinämäisinä ja tonnien maamassat aivan kaivannon reunalla. Kaapeleista, vesijohdoista, jopa viemäreistä ja niiden sijainnista ei tietoa.
Voi olla jopa valittu laadukkaat materiaalitkin, mutta sitten asentamisessa luistetaan pieni säästö monasti työssä mielessä. Nyt aivan lähiaikoina juuri Fuktisol asennuksissa noussut esiin anturan eristämisen ongelmat: Sitä yhtä palaa pystyyn ja kahta palaa vaakaan, jossa Gore kalvo välissä, ei sitten millään saada ohjeen mukaan asennettua. Lopputulos ongelmallinen pommi, jossa anturaa kastellaan tai eristeen kuivaavaa vaikutusta mahdollisimman alhaalta ei sisäistetä. Keksitään aivan omia nopeampia ratkaisuja. Mitäs teet , kun menet paikalle ja puoli taloa jo täytetty, eikä mitään ole enää tehtävissä ? Kolme apumiestä seisoo suu auki ja ihmettelee, salaojitusputkikin ylhäällä ja kaivot vinossa eri suuntiin.
Jos vähänkin on anturaa on syytä aina noudattaa asennusohjetta ja tarvittaessa pari lautaa muotiksi ja valetaan antura suoraksi asennusta helpottamaan. Sama ohje myös uudisrakentamiseen ja nämä vinturat Lammin tassut suoriksi, muovikalvo pois päältä estämästä anturan kuivumista.
Aina ei ole kyse huolimattomuudesta tai säästämisestäkään, on tullut vastaan Fuktisol eristyksiä, joissa eristeen vaakasaumat täytetty uretaanilla. Kyllä silloin pystysalaojitus toimii kovin huonosti ja parhaassa tapauksessa kastelee myös seinän. Eristeessä ei tarvita maan alla pontteja tai tiivistyksiä, pieni rako eristeiden välissä vaikuttaa lämmöneristykseen vain pinta-alansa verran, eli promilleluokkaa. Sama koskee myös lattiarakentamista maanvaraislattioissa.

[liemijv]

Edellä mainittu asia/viesti olisi hyvä saada myös tuonne Facebook:in Rintamamiestalo-foorumille... Siellä yleisön määrä on suurempi kuin täällä... Tosin keskustelun taso ei siellä ole samalla tasolla kuin täällä....

[Matti Alander]

Keskustelun avausta siirretty myös Facebookiin. Valitettavasti ihmiset kovin sekaisin, kun neuvoja satelee monista tuuteista ja yleensä ilman perusteluja.
Pääasia kuitenkin että saadaan keskustelua ylläpidettyä, niin hyötyä monille.

[hpaara]

Tahtooko sanoa, että tällainen viistovalullinen antura jossa muovi päällä ei ole paras vaihtoehto.

Kyllähän tuo muovi märkä on anturan puolelta se on aika varmaa...

Tämän päälle toki eristeet, ja sepelit alle salaojaputkiin.


Mutta eikö tämä ole laatua?

[Matti Alander]

Laadusta ei koskaan puhuta liikaa ja keskustelu on hyväksi, kun se vielä saadaan ymmärrettävään muotoon perusteluineen.
Fuktisol tekniikassa käytetään nykyisin hengittävää Fuktisol Gore kalvoa ja sekin asennetaan kahden vaakapalan väliin johtamaan mahdollista pystysalaojitusvettä ulospäin. Kalvo on valmistettu polypropeenista joka erittäin vahvaa ja pitkäikäistä. Se läpäisee höyryä, mutta ei vettä ja tehostaa kuivumista anturasta ulospäin, jossa suurin kosteuskuorma kapillaarikatkon puutteesta johtuen yleisesti on.
Laatu syntyy monasti hyvinkin pienistä detalleista ja ohjeiden noudattamisesta. Tässä kun on näiden salaojittavien eristeiden kanssa puuhannut pian 30 vuotta ja melko hyvin aiheeseen perehtynyt, ovat nämä eristeetkin kehittyneet matkan varrella. Eristeiden laatu parantunut, niin mittatarkkuus kuin koossa pysyminenkin. Salaojituskyky on näissä se ratkaiseva asia 370 litraa minuutissa metrin matkalla on jotain toista kuin mitä markkinoilla on 60 litraa minuutissakin versioita. Mitä pienempi salaojituskyky sitä helpommin myös tukkeutuu.

Rakennusala on valitettavasti se joka menee yleisesti hinta edellä ja usein myös hosumalla, tulee virheitä joskus kalliitakin. Jos pysytään salaojittavissa eristeissä ja koitetaan parantaa asennustarkkuutta niin otan muutamia virhepaikkoja esiin niin joku voi säästää rahojaan, sekä hermojaan: Remonttiin kun ryhdytään, niin koko talo kerrallaan, ei yhtä ja kahta sivua. Jälkeenpäin myyntitilanteessa helposti syntyy eripuraa ostajan kanssa, vaikka mitään ongelmaa ei olisikaan. Suojalistan asennuksessa ja sijainnissa paljonkin ongelmia: Listakiinnikkeen asennusjako on 15 cm muovilistassa ja rosterilistassa 30 cm. Suojalistan ulko- ja sisäkulmat tehdastekoisina takaavat tiiveyden ja siistin ulkonäön, kannattaa käyttää. Listaa asennettaessa kalansuomusysteemi alaspäin rinnettä mennessä takaa tiiveyden. Lista pitää asentaa ja varmistaa niin, että pysyy maan alla, maata päälle noin 2 cm. Pitää huomioida että jos maata laittaa enemmän päälle niin painoa kertyy listan päälle melkoisesti, maan paino 1500 kg/m3. Monasti näkee rapeassa seinässä käytettävän liian lyhyitä kiinnikkeitä, suositeltava pituus 6 x 40 mm ja rosterina, niin pysyy seinässä kiinni. Rosterilista sitten on tarkoitettu paikkoihin joissa listaa jonkin verran kuormitetaan, asfalttia tai kivetystä seinän vierellä jne... maan pinnalle listan korkeampi pokkaus voi lievästi tarvittaessa jäädä.

Eristeen lujuus on viime aikoina jäänyt monilta huomiotta, myös suunnittelijoilta ja siitähän muodostuu helposti lyttyyn painumisen ongelmia. Paksumpi 200 mm kerros on myös sijoitus puristusta vastaan ja muutenkin suositeltavaa parantamaan kuivumista ja vähentämässä energiahukkaa. Lopulta kuitenkin eristekustannus salaojitusremontissa luokkaa n. 15 % niin säästämistä kannattaa harkita onko oikeassa paikassa.

[Mattibck]

Kaikkihan varmaan mieluiten ottais laatua ja laatua vaan, ikävä kyllä harvalla on varaa kunnon salaojaremonttiin, saati sitten kalleimpaan vaihtoehtoon.

[Matti Alander]

Laatu ei kuitenkaan maksa paljonkaan, väittäisin että vika on etupäässä laatutietoisuuden puutteesta, tehdään ilman suunnitelmia näköhavaintojen ja naapurineuvojen mukaan. Saatan olla väärässäkin, koska koulutetut ammittilaisetkaan eivät myöskään edes suunnittelijat ole aina laatua arvostavien kärkipäässä. Tietysti myös tilaajat kovin usein haluavat mahdollisimman halpaa jopa rakennusliikkeet ja ongelmaa riittää.
Kaikki tuotteiden valmistajatkaan eivät satsaa laatuun, vaan mennään alimman vaatimustason mukaan. Meriser on yksi valmistaja, jonka kanssa olen keskustellut ja siellä mennään laatu edellä mikä on hienoa asia että ovallettu. Köyhän harvemmin kannattaa ostaa halpaa usein sanotaan, pitää edelleen paikkaansa.

[Mattibck]

Laatu ei kuitenkaan maksa paljonkaan, väittäisin että vika on etupäässä laatutietoisuuden puutteesta, tehdään ilman suunnitelmia näköhavaintojen ja naapurineuvojen mukaan. Saatan olla väärässäkin, koska koulutetut ammittilaisetkaan eivät myöskään edes suunnittelijat ole aina laatua arvostavien kärkipäässä. Tietysti myös tilaajat kovin usein haluavat mahdollisimman halpaa jopa rakennusliikkeet ja ongelmaa riittää.
Kaikki tuotteiden valmistajatkaan eivät satsaa laatuun, vaan mennään alimman vaatimustason mukaan. Meriser on yksi valmistaja, jonka kanssa olen keskustellut ja siellä mennään laatu edellä mikä on hienoa asia että ovallettu. Köyhän harvemmin kannattaa ostaa halpaa usein sanotaan, pitää edelleen paikkaansa.

"Köyhän harvemmin kannattaa ostaa halpaa" on toki ihan hauska sanonta, ikävä kyllä käytännössä ei vaan päde enään nykyään.... Vanhempi sukupolvi on ehkä hieman epätietoinen asiasta, mutta viimeisen 20vuoden aikana palkat eivät ole pysyneet elinkustannusten perässä missään määrin, ainakaan ammattikoulutason töissä. Varmaan kuitenkin vanhempien talojen asukeista suurin osa ostaa vanhan talon, koska ei välttämättä ole varaa uudempaan, sitten kun se vanha talo ostettiin jo alunperin vähäisen varallisuuden seurauksena, niin remontteerauksessa tietenkin säästetään, kuitenkin halutaan vähän parantaa olosuhteita, mutta realismi on se, että eurot vaan loppuvat kesken. Eli kyllä vähävaraisen silmistä katsottuna laatu todellakin maksaa paljon. Jännä nähdä miltä maailma näyttää 10vuoden kuluttua, itse rakennusalalla töissä olevana olen eturintamassa näkemässä rakennusurakoitsijoiden toimintaa, laadun merkitys työssä on käytännössä hyvin alhainen, laadusta saatetaan ehkä puhua ja pitää tärkeänä PUHEEN tasolla, mutta käytännössä kuitenkin mennään sieltä mistä aita on matalin ja rahaa saadaan firman kassaan eniten. Rakennustyöntekijän palkka on arviolta noin puolet pienempi suhteessa elinkustannuksiin, verrattuna 90 luvun palkkoihin, itse asun vanhassa talossa, salaojia ei ole, tosin mitään ongelmiakaan ei ikinä ole ollut, taloa ostaessani tiesin, että kalliisiin remontteihin ei ole varaa. Onneksi talossa on poikkeuksellisen korkea sokkeli, talo sijaitsee soraharjun reunalla ja kellarikerros joka on rinteessä, ei ole yhteydessä asuinkerrokseen.

[Matti Alander]

Siitä tietysti lähdetään, että ei korjata, ellei ole tarvetta, se on varmasti edullisinta. Kuitenkin rakennusta joudutaan ylläpitämään vuosikymmenten varrella ja se on hyödyllistä, sekä kannattavaa.
Rintamamiestaloissa on yleisesti korkea sokkeli ja se on eduksi yläkerroksienkin kestävyydella. Kellari kuivuu sisäänpäin ja ilmanvaihdosta huolehdittava, jolloin syytä välttää tavaroiden pinoamista vasten seinää ja villahousut pois korvausilaventtiileistä. Mikäli perusasiat kunnossa ovat talot hyvinkin kestäviä, vaikka tehtiin pula-aikaan vähin varoin omana työnä.
Mikäli kellari halutaan asuinkäyttöön on sekin hyvin mahdollista nykyaikaisin keinoin, rakenne parasta muuttaa ulospäin kuivuvaksi, eikä se oikeastaan lisää kustannuksia. Mikäli puhutaan tarvikkeista joita ulkopuolen salaojitusremonteissa käytetään laadun parantamisen osuus on luokkaa 500 - 1000 €, loppu on työtä.
Loppu onkin sitten politiikkaa ja hinnathan muodostuvat pääosin palkkakuluista ja veroista, ongelmaksi muodostuu verokiila joka köyhdyttää tavallisen palkansaajan. Köyhiä oltiin ennenkin ja sitä yritettiin vähentää tekemällä kahta työtä, kuten molemmat omatkin vanhempani tekivät ja rintamamiestalon velat saatiin maksuun, samalla koulutettiin 4 lasta.
Vaatimustasokaan ei ollut kovin suuri, kellaria ei lämmitetty ja vesi kannettiin kaivosta. Juomavesisaavin jäähile pinnasta rikottiin vesikauhalla aamulla jne... Perunat omasta pellosta ja omenapuut, sekä marjapensaat hyödynnettiin tehokkaasti tehtiin hilloja ja mehuja talvivarastoon. Ainoa home oli hillopurkin pinnassa kun kansi avettiin, kuorittiin pois ja syötiin.
Ajat ovat muuttuneet erittäin nopeasti, pääsääntöisesti parempaan suuntaan. Työt keventyneet ja elintasosairaudet tulleet kulumien tilalle. Puhutaan paljonkin että kannattaa asua vuokralla, mutta oma mielipiteeni on että aina kannattaa sijoittaa kiinteään omaisuuteen, vaikka vähän vippiä kertyisikin.
Meni vähän ohi aiheen, mutta toivottavasti palstan lukijat kestää.