Koira varashälyttimenä

[JaPa]

Koiran kouluttaminen niin hyvin että se puree ihmistä tosissaan vaatii todella paljon, eikä isosta osasta koiria koskaan tule "purukoneita", vaikka olisivat mitä Dobermanneja, Rottweilereita tai "vihaisia" Saksanpaimenkoiria, edes kouluttamalla. Ei riitä eväät.

Hih, meillä on justiinsa tuollainen maailman kauhein rotuyhdistelmä, rotikkaa ja saksanpaimenkoiraa. Sattu vaan niin kumma juttu, että luonne on ehkä maailman herttaisin ja herkin.
Mie oon sitä mieltä, että se on omistajassa se vika, jos terve koira on vihanen. Sitä vastoin kipeä tai sairas koira voi olla vihainen, muttei se ole koiran vika. Meillä esimerkiksi selkävaivoista kärsivä, sokeutuva villakoira kävi lapsille hieman äkäiseksi, kun ei kestänyt sitä että pikkuset kapusivat selkään.

Muuten, kyllä meidän "hirviöstä" vahtikoiraksi kuiteski on. Pelottavat miehet eivät tule sisälle, haukkuu harvoin (eikä päästä ohitseen), mutta tarpeellisissa tilanteissa, lähinnä silloin kun tuntee itsensä ja perheensä uhatuksi.

P:)

[Kristina]

Edelliseen on nyt löytökoiran uutena omistajana pakko kommentoida sen verran, että tuo "omistajassa on vika" on joskus hiukan liian suoraviivainen ja kevyin perustein heitetty diagnoosi.
Joskus nimittäin vikaa saattaa löytyä myös koiran aiemmasta elämästä, jonka jättämiä jälkiä ei uusi omistaja saa taitavastikaan toimiessaan hetkessä korjattua. Kokonaan ei ehkä koskaan.
Valitettavan usein vikaa on myös "täydellisten koirien" omistajissa, jotka pyynnöistä ja kielloista huolimatta päästävät vapaana juoksevan koiransa hyökkäämään kytkettynä kulkevan, vieraita koiria ja ihmisiä pelkäävän lajitoverinsa luokse. Tai aikuisisssa ihmisissä, jotka eivät osaa lähestyä arkaa koiraa rauhallisesti, vaikka miten yrittäisi asian heille selittää.
Itse olen tehnyt koirani kanssa lukuisia virheitä ja teen edelleen. Silti olen ylpeä siitä, miten todellisesta ongelmakoirasta on sukeutunut varsin yhteiskuntakelpoinen otus. Varovaisuutta ei pidä taustaltaan tuntemattoman koiran (eikä muidenkaan) kanssa kuitenkaan koskaan unohtaa.

[JaPa]

Edelliseen on nyt löytökoiran uutena omistajana pakko kommentoida sen verran, että tuo "omistajassa on vika" on joskus hiukan liian suoraviivainen ja kevyin perustein heitetty diagnoosi.
Joskus nimittäin vikaa saattaa löytyä myös koiran aiemmasta elämästä, jonka jättämiä jälkiä ei uusi omistaja saa taitavastikaan toimiessaan hetkessä korjattua. Kokonaan ei ehkä koskaan.
Valitettavan usein vikaa on myös "täydellisten koirien" omistajissa, jotka pyynnöistä ja kielloista huolimatta päästävät vapaana juoksevan koiransa hyökkäämään kytkettynä kulkevan, vieraita koiria ja ihmisiä pelkäävän lajitoverinsa luokse. Tai aikuisisssa ihmisissä, jotka eivät osaa lähestyä arkaa koiraa rauhallisesti, vaikka miten yrittäisi asian heille selittää.
Itse olen tehnyt koirani kanssa lukuisia virheitä ja teen edelleen. Silti olen ylpeä siitä, miten todellisesta ongelmakoirasta on sukeutunut varsin yhteiskuntakelpoinen otus. Varovaisuutta ei pidä taustaltaan tuntemattoman koiran (eikä muidenkaan) kanssa kuitenkaan koskaan unohtaa.

No joo, nyt puhut kyllä asiaa. :) Tuli heitettyä kommentti sen kummemmin miettimättä erilaisia tilanteita ja koiranhankkimiskonsteja. Voit ehkä rajata tuon kommenttini koskemaan niitä koiria, jotka hankitaan pentuina kasvattajilta tai muuten ok oloista, niihin viittasin. Jotka siis omistaja kasvattaa itse pennusta lähtien ilman sen kummempia vaikutuksia edellisestä elämästä.:)
Löytökoirat tai muuten vaikkapa huonoista oloista peräisin olevat ovat tietty erikseen. Ja tottakai, eläinten kanssa pitää aina olla varovainen, sehän on selvä.

P:)

[Oikku]

Haluaisin lisätä edellisiin viesteihin muutaman huomion:
Terveys ja aggressio liittyvät jossain mielessä ja tilanteesas yhteen, mutta periytyvänä taipumuksena sillä (aggressiolla) on myös koulutuksellinen lisäarvo, jota voidaan hyödyntää lähes loppumattoman monissa tilanteissa. Joitain linjoja pyritään jalostamaan ns. kaksiviettisiksi.

On hyvä ymmärtää, ettö koiran aggressiivinen käytöstaipumus ei ole yhtä kuin hallinnan puute... Koirahan tekee sen, mikä sille on sallittu, koulutettu tai mahdollista käyttäen omia resurssejaan... Ja koulutuksellisesti hyväksikäytetyn aggression lähtökohta tai siis syy on hyvä olla muu kuin järkyttävä pelko. Luontaisesti kettumaiset koirat eivät välttämättä pelkää toisin kuin arat ja pidättyväiset, jotka uhkan edessä ovat aggressiivisia... TÄSSÄ ON VISSI ERO.

Jotkut haluavat agressiivisempaa materiaalia, toiset pitävät taas saalispöllömmistä. Molemmat taipumukset ovat kivoja koulutuksellisesti, mutta toinen niistä on hiukan hankalempi käyttää hyväksi.

Kotikoirat on "erikseen", mutta vähänkään koirillaan harrastavat joutuvat törmäämään ennemmin tai myöhemmin ko. asioiden kanssa. Kaikissa koirissa on toki "eriteltävät ominaisuudet" OLEMASSA olevina jollain tasolla.

[Kristina]

Jep, arvasinhan minäkin sinun tarkoittaneen ns. tavallisia tapauksia. Ja pitäähän tuo tulkinta monesti paikkansakin. Ensimmäisinä vaikeina vuosina sitä vain toivoi, että joku olisi joskus tullut ajatelleeksi muitakin mahdollisuuksia. Aika monta kertaa oli itku kurkussa, kun joku jälleen kerran teki joko ymmärtämättömyyttään tai ylimielisyyttään tyhjäksi kuukausien luottamuksenrakentamistyön. Ja sitten vielä heitti perään juuri tuon omistajassa on vika -syytöksen.

Edit: Oikku ehti väliin, tämä oli siis vastaus JaPa:lle.

[seppälä]

Heh, käytän aikaani "järkevästi" netissä, lukemalla muutakin kuin koirasivuja. Vähän paremmin taas yritän perehtyä koirien sijasta hetkeksi tähän taloprojektiin. Ja loistavaa! Täälläkin keskustellaan koirista, ja vielä tutuilla aiheilla.. Sata kertaa kiinnostavampaa kuin jotkut rakennusluvat ja eristysmateriaalit Kiitos.
Kuitenkin aiheeseen liittyen... Meillä 2 löytökoiraa, ja on pitkälti niiden syytä (ansiota!), että nyt muutetaankin maalle rintamamiestalon asukkaiksi. Ja kyllä talossa täytyy koira vahtina olla! Meillä on aidattu piha, mutta kyllä ohikulkijat ja -ajajat saa varautua siihen, että aidan vieressä juostaan ja kovaa. Ja hurjasti huutaen. Meillä on portissa varoituskyltti, ja sen varaan luotan, että jokainen portinavaaja valmistautuu siihen, että koiria on. Meidän uroskoirassa on laumanvartijaa (kaukkaria tai keskaria), ja ollaan tosi tarkasti opetettu, että meidän pihaan ja meille saa tulla ihan kuka vaan koska vaan, jos me ihmiset ollaan sitä mieltä. Niin meillä vastaanotetaankin vieraat täydellä hellyydellä ja ystävyydellä, mutta en epäile hetkeäkään, että jos pihaan tulee ihmisten huomaamatta vieras tyyppi, niin ei muuten tule! Silti en voi väittää, että menen täysin takuuseen koirista. Kun en tiedä enkä voi. Ollaan tehty oikein ja toimivasti monia asioita, mutta aina on mahdollisuus, että ihan meistä omistajista riippumattomista syistä joku voi mennä joskus pieleen. Ja aivan sama juttu on jokaisessa rotukoirassakin (no ei ehkä jossain puudeleissa, mut kuitenki). Mutta meillä on portissa ite tehty ja kontaktimuovilla päällystetty varoituskyltti:"Varo koiria". Ei niissä mitään varottavaa ole, mutta tietääpähän kaikki, että niitä on.

[Oikku]

Kaiketi pakko todeta, että juridisesti ajatellen tuo kyltti on järkevää. Kuitenkin on kaikkein järkevintä pitää koirat omassa tarhassaan, jos ei itse ole läsnä.

[Tarmola]

Meillä ei ole ovikellolle tarvetta...
Meillä on Suomenpystykorva

Toisaalta se on vaan haukkuva, ei pureva
Mutta hyvin tuo toimii ja eipä kiertäviä kaupustelijoitakaan ole täällä näkynyt.

[Lahopäät]

Edelliseen on nyt löytökoiran uutena omistajana pakko kommentoida sen verran, että tuo "omistajassa on vika" on joskus hiukan liian suoraviivainen ja kevyin perustein heitetty diagnoosi.
Joskus nimittäin vikaa saattaa löytyä myös koiran aiemmasta elämästä

Omistajassahan se vika on tuossakin tapauksessa, aiemmassa omistajassa.

[Kristina]

Valitettavan usein vikaa on myös "täydellisten koirien" omistajissa, jotka pyynnöistä ja kielloista huolimatta päästävät vapaana juoksevan koiransa hyökkäämään kytkettynä kulkevan, vieraita koiria ja ihmisiä pelkäävän lajitoverinsa luokse.

Juu, ja tässäkin.