Jami kirjoitti:Isto, selitäpä vielä tarkemmin, miten vaihto, sovitus ja junttaus teidän tapauksessanne tehtiin.
Käytettiinkö puukiiloja? Mitä tarkoitat suorasarlvoksella? Millaiset jatkosliitokset?
Kuvat tietysti kertoisivat enemmän kuin tuhat...
Kuvia en ehdi tähän hätään pistää.Pistelen vaikka myöhemmin,jos passaa.
Mutta näin telenovellana:
Meillä oli kuljetuksesta johtuen suurin osa hirsistä,n.33 metriä (245€ metsänkylän navetasta) 2-2.5 metristä. Korkeus vaihteli 20-45cm välillä.
1. Poisto
-Suoralta seinältä katsottiin aina kohdat mitkä olivat läpi lahoja ja öttiäisten pulveroimia (hirsijumi?) ja mitkä terveitä.
-Sitten ajettiin moottorisahalla pätkä pois. Ylähirttä tasattiin hieman sovituksen helpottamiseksi. Samalla saatiin katkaistua mahdolliset tapitukset jotka oli hirren sisällä. Tarvittaessa ajettiin sitten vasaliitokset
(liitokset joissa laattian kannatinvasat liittyvät hirteen) rossipohjan kautta poikki. Tai mistä lattiat oli auki,niin yläkautta.
-Sitten kammettin hirsi pois paikoiltaan sorkkiksen ja rautakangen avulla.
2.Tsekkaus
-Tarkistettiin sitten onko lahon laajus se mitä oletettiin,pienet (1-4cm) olevat lahot annettiin olla.
-Myös tarkistettiin oliko sokkelin bitumointi kunnossa,mitä se poikkeuksetta oli. Eli meidän lahot oli johtuneet rossipohjan luukkujen kiinniolemisen ja ulkolaudoituksen alaosan kastumisen takia.
-Meillä piti tervata korvaushirsien päät ja piiluamiskohdat,mutta museoviraston tyyppi jolle soitin (jari jotakin?) totesi että siitä ei ole muuta kun hajuhaittaa. Sanoi että kannattaa sipaista boracolia jos on ollut sienivauriota,mitä meillä ei ollut. Pahimmassa tapauksessa terva saattaa kuulemma jopa edistää lahoa,jos se on kosteassa ja pimeässä,eikä pääse kuivumaan.
3. Junttaus
Sitten katsotiin korkeudeltaan ja pituudeltaan sopiva hirsi koloon. Hirsi oli yleensä sellainen +2cm raon korkuinen. Sen alaosa sahaatiin suht suoraksi. Se kiilattiin alustavasti alaosastaan paikalleen. Koska yläosa liian korkea, 1 mies telkesi hirttä seinää vasten,kun toinen ajoi moottorisahalla pari vetoa korvaus hirren ja seinähirren välistä.
Tämä söi hirsiä juuri sopivasti että hirren sai ujutettua 3/4 matkaa paikalleen lekalla moiskimalla. Loput 1/4 matkasta meni sitten väkivallalla. Välillä lekaa,ja jos huomasi sellaisia kohtia mistä kirraa,niin siihen sipaisu moottorisahalla.
Tiedän että otto varmaan puistelee päätään tätä lukiessa,mutta meillä kaikki hirret saatiin pirun tiukkaan tällä tavalla. Talo kumisi ja paukkui,ja hirsi meni tiukasti paikoilleen. Kiiloja me ei tarvittu.
4. Kulmat
-Kulmat pyrittiin tekemään mahdollisimman pitkistä palasista tukevuuden maksimoimiseksi. Kaikki kulmat onnistuttiin vieläpä tekemään 1 hirsikerralla. Vaikka poistettiin pahimmillaan 2 päällikkäistä hirttä, korvaushirret olivat sen verran korkeita että ne sopivat.
Poistettiin yleensä yhden seinän hirsi n.2m matkalta kulmasta, leikattiin suora salvos valmiiksi motarilla
(ei siis tehty lohenpyrstöä eikä mitään.)
-Sitten sovitetiin korvaushirsi paikoilleen ja toistettiin kohta 3.
-Sen jälkeen siirryttiin kulman taakse,ja tehtiin siellä kohdat 1 ja 2.
-Tarkistettiin tarkkaan vastasalvoksen mitat (ettei vain jäänyt liian matalaksi) ja tehtiin kohta 3.
5. Loppusilaus
-Sitten vain assarit perässä tilkitsemään kaikkia rakosia. Meillä käytettiin pellavariivettä mitä oli vapautunut käyttöön muiden purkutöiden yhteydessä. Sitä vasaralla ja vaarnalla nuijittiin kaikki hirsien välit piukkaan. Jos hirressä oli keskellä halkeamia,nekin tukittiin.
Lopuksi.. (tästä tulee sanomista..)... naulattiin sinkityt liitoslevyt paikoilleen, periaatteella = 1 levy 4 hirteen kiinni. Kulmat vedettiin sisäpuolelta tai ulkopuoleta kulmaraudoin.
Kysyin eräältä kengittäjältä,aiheuttaako tämä jotakin riskitekijöitä kondenssin suhteen. Ei kuulemma pitäisi aiheuttaa mitään merkittäviä vaurioita muutaman vuosikymmenen aikana. Kuulemma.
About näin.
Pahoittelut jos horina on sekava,kuittailkaa tarvittaessa niin täsmennän sitten.
Myönnän rankorakenteisen "kengityksen" olevan paljon helpompi ja nopeampi tehdä, mutta läheskään yhtä hyvänä ratkaisuna, kuin kengitys, en minä sitä pidä.
Siinä vaiheessa oli tunnelmat aika synkät, Jonkun verran valkoista sienikasvustoa pinnalla. 
