Mielenhäiriö Hämeenlinnassa
Kiitos tiedosta!
ja sitten ei muuta kun maalikauppaan!
Keittiön uusi pöytä
Tämä nyt menee enemmän sisustamisen piikkiin kuin varsinaisen projektin mutta kun tästä aimemmin on ollut juttua.....
Melkein pari vuottahan tässä joutui nöyrtymään tuon vanhan pöydän kanssa ennen kuin rikastui

Hetken kesti, että löytyi mieleinen pöytä. Ja sitten kesti vähän pitempi tovi, että oli varaa lunastaa se. Olihan tarjolla virolaisia mäntyisiä vastaavia ja ennen kaikkea pähkinä/vanilja vaihtoehtoja. Vanilja vaan näyttää niin likaiselta valkeiden kalusteiden rinnalla.



Pöytä tuoleineen on koivua. Tuoleja hankittiin kahdeksan, saa isommalla porukalla pöydän päihin paikat. Himmennin vielä kattolamppuun tunnelman luomiseen ja se on siinä.
Melkein pari vuottahan tässä joutui nöyrtymään tuon vanhan pöydän kanssa ennen kuin rikastui

Hetken kesti, että löytyi mieleinen pöytä. Ja sitten kesti vähän pitempi tovi, että oli varaa lunastaa se. Olihan tarjolla virolaisia mäntyisiä vastaavia ja ennen kaikkea pähkinä/vanilja vaihtoehtoja. Vanilja vaan näyttää niin likaiselta valkeiden kalusteiden rinnalla.



Pöytä tuoleineen on koivua. Tuoleja hankittiin kahdeksan, saa isommalla porukalla pöydän päihin paikat. Himmennin vielä kattolamppuun tunnelman luomiseen ja se on siinä.
-
sofi
- Jäsen

- Viestit: 406
- Liittynyt: Su Tammi 27, 2008 5:16
- Paikkakunta: Takaisin maalla
- Paikkakunta: Takaisin maalla
Todella kaunista teillä
. Mekin ehdimme hankkia tuhansien eurojen edestä remppatarvikkeita ja visio, miltä tämä hometaloksi osoittautunut tönömme olisi valmiina näyttänyt sisältäpäin, oli kirkkaana mielessä. Vaan mönkään meni. No, ehkä seuraavaa taloamme pääsemmekin sitten oman näköiseksemme laittelemaan (jos ja kun saamme tästä rahat takaisin).
Eteinen
Taitas olla aika vähän päivittää projektia…

Ei, ette tulleet saunan pukuhuoneeseen vaan eteiseen! Tais olla varsinaisesti 19.2.2007, kun tosissaan päästiin eteisen kimppuun.



Ennen. Seinät oli siis paneloitu, lattiassa muovimatto ja katossa oli ruskeaksi petsattu raakalauta. Joskus aikoinaan eteisessä on ollut pieni tuulikaappi, niinpä katossa ja lattiasta löytyy vanhat seinien paikat. Tämän takia vanhaa kattoa tai lattiaa ei voinut ottaa käyttöön; kun ei sitä purettujen seinien kohdalla tietenkään ollut. Lisäksi katossa piti kuljettaa sähköjohtoja, joten se piti joka tapauksessa koolata.


Sähkötaulun seinä meinasi käydä ahtaaksi mutta kyllä sinne vaan kaikki sähköt, ilmanvaihtoputken, antenni- ja atk-kaapeloinnit sekä keskuspölynimurin rasian sai mahtumaan. Poistoventtiilin kohdalta piti kyllä kattolistaa kolota ja venttiilistä sipaista reunasta pala pois mutta sinne meni.



Vähän aluksi jännitti, että miten näin rikkonaisiin seiniin sopisi puolipaneeli ja tapetti mutta lopputulokseen olemme tyytyväisiä. Tapetin alta löytyy huokoleijona, joka paperoitiin sanomalehdellä ja nurkkiin vahvikkeeksi liimasin pinkopahvin. Kattoon lyötiin uusi paneeli ja lattiaan parketti.
Avonaista sähkötaulua tuli katseltua 4,5 vuotta. Tuntu puoli voitolta kun sen sai piiloon. Samalla loppui olohuoneeseen kuulumasta kontaktoreiden surina.


Kierrätyskeskuksesta kävin hakemassa komeron oven. Itse asiassa ovi oli pariovi, josta sahasin toisen puolen pois. Avonaisen vaatenaulakon tilalle rakensin vaatekomeron.
Kolme kuukautta siinä nakerrellessa taas vierähti. 21.5.2007 tuli viimeiset listat kiinnitettyä.

Ei, ette tulleet saunan pukuhuoneeseen vaan eteiseen! Tais olla varsinaisesti 19.2.2007, kun tosissaan päästiin eteisen kimppuun.



Ennen. Seinät oli siis paneloitu, lattiassa muovimatto ja katossa oli ruskeaksi petsattu raakalauta. Joskus aikoinaan eteisessä on ollut pieni tuulikaappi, niinpä katossa ja lattiasta löytyy vanhat seinien paikat. Tämän takia vanhaa kattoa tai lattiaa ei voinut ottaa käyttöön; kun ei sitä purettujen seinien kohdalla tietenkään ollut. Lisäksi katossa piti kuljettaa sähköjohtoja, joten se piti joka tapauksessa koolata.


Sähkötaulun seinä meinasi käydä ahtaaksi mutta kyllä sinne vaan kaikki sähköt, ilmanvaihtoputken, antenni- ja atk-kaapeloinnit sekä keskuspölynimurin rasian sai mahtumaan. Poistoventtiilin kohdalta piti kyllä kattolistaa kolota ja venttiilistä sipaista reunasta pala pois mutta sinne meni.



Vähän aluksi jännitti, että miten näin rikkonaisiin seiniin sopisi puolipaneeli ja tapetti mutta lopputulokseen olemme tyytyväisiä. Tapetin alta löytyy huokoleijona, joka paperoitiin sanomalehdellä ja nurkkiin vahvikkeeksi liimasin pinkopahvin. Kattoon lyötiin uusi paneeli ja lattiaan parketti.
Avonaista sähkötaulua tuli katseltua 4,5 vuotta. Tuntu puoli voitolta kun sen sai piiloon. Samalla loppui olohuoneeseen kuulumasta kontaktoreiden surina.


Kierrätyskeskuksesta kävin hakemassa komeron oven. Itse asiassa ovi oli pariovi, josta sahasin toisen puolen pois. Avonaisen vaatenaulakon tilalle rakensin vaatekomeron.
Kolme kuukautta siinä nakerrellessa taas vierähti. 21.5.2007 tuli viimeiset listat kiinnitettyä.
-
Villa Aulanko
- Jäsen

- Viestit: 10
- Liittynyt: Su Heinä 13, 2008 11:06
- Paikkakunta: Hämeenlinna
Re: Mielenhäiriö Hämeenlinnassa - Eteinen
Mitäsmitäs.. Tairetaan teillä olla taasen projekti menossa yläkerrassa. Vai lienenkö vallan väärässä? :P
Tonttuja liikkeellä?
Onko tontut vasikoineet? Mutta tunnustan, oikein ovat kertoneet. On ollut tiettyä väsymystä tekemiseen suhteen, minkä huomaa myös projektin päivittämisen ahkeruutena.
Eli kyllä, viimeistä kerrosta viedään! Yritetääs päivittää vähän tätäkin osioo...
Eli kyllä, viimeistä kerrosta viedään! Yritetääs päivittää vähän tätäkin osioo...
Loppukatselmus

Tuon eteisen valmistumisen jälkeen tuli tehtyä pieniä viimeistelyjä; vähän putkitöitä, kellarin portaiden kaiteiden tekeminen ja siivoilua lopputarkastusta varten. Ja ettei jäisi viime tinkaan, kaiteet tuli kiinnitettyä 31.5.

Ja siinä se on. 1.6.2007 pidettiin loppukatselmus. Kaikki kunnossa ja leima paperiin. Tuntui tosi hyvältä ja juhlistimme tapahtunutta ihan oikealla shampanjalla
Hommahan ei tietenkään siihen loppunut. Ihan samanlaisia hommia tehdään edelleen mutta enää ei tarvitse maksaa rakennusluvan uusimisia
Pihan kunnostusta
Kun loppukatselmus oli läpi, päätimme että hetkeen ei remontti hommia tehdä. Loppuvuosi menikin lähinnä pihahommia tehdessä ja ennen kaikkea grillatessa.


Koko meidän talon omistus ajan heti pihaan tultaessa on ollut sepelikasa ja enemmän tai vähemmän rakennustavaraa. Sorakasa lienee ollut pihan koristeena reilut kymmenen vuotta. Kasaan oli ehtinyt kasvaa jo yli kaksi metrinen koivu! Ja sepelikasahan oli täynnä rikkaruohoa; metsäkorte ja elämänlanka.
Sepelikasan lapiointi oli kesän ”pääremonttityö”. Ensin se lapioitiin kaivon viereen ja samalla yritettiin poistaa mahdollisimman paljon rikkakasvien juurista. Sepeli oli kipattu muovin päälle. Kun muovin sai poistettua, sen alla tiheä kortteen juuriverkosto. Taas revittiin niitä niin paljon irti kuin vain sai. Kun maa oli ”tasoitettu”, asetettiin alle suodatinkangas ja sen jälkeen lapioitiin taas sepeliä takaisin.



Yksi pensas siirrettiin kaivosta vähän kauemmaksi ja tilalle rakensin hiekkalaatikon. Kehikossa on alla 2x8 tuuman lankku, joka on puoleksi upotettu sepeliin ja päällä 2x6 tuuman lankku. Kyllästetyt laudat reunalla kruunaavat komeuden.
Pitkään haaveena ollut lipputankokin tuli vihdoin myös laitettua. Koloa kaivaessa huomasi selvästi miten maa oli ”rakennettu” eri maa kerroksista. Mullan jälkeen oli maakerros, jonka jälkeen tuli kerros kiviä. Isompia sai tosissaan punnertaa kolosta ylös. Lipputanko tuli korkattua sopivasti isänpäivänä. Ja kyllähän siniristilippu on komea rintsikan pihassa. Pitäis varmaan asentaa jokin valo valaisemaan lippua vuoden pimeitä päiviä varten.
Kauan se kesti mutta siistiytyihän se pihaan tulo viimein.


Koko meidän talon omistus ajan heti pihaan tultaessa on ollut sepelikasa ja enemmän tai vähemmän rakennustavaraa. Sorakasa lienee ollut pihan koristeena reilut kymmenen vuotta. Kasaan oli ehtinyt kasvaa jo yli kaksi metrinen koivu! Ja sepelikasahan oli täynnä rikkaruohoa; metsäkorte ja elämänlanka.
Sepelikasan lapiointi oli kesän ”pääremonttityö”. Ensin se lapioitiin kaivon viereen ja samalla yritettiin poistaa mahdollisimman paljon rikkakasvien juurista. Sepeli oli kipattu muovin päälle. Kun muovin sai poistettua, sen alla tiheä kortteen juuriverkosto. Taas revittiin niitä niin paljon irti kuin vain sai. Kun maa oli ”tasoitettu”, asetettiin alle suodatinkangas ja sen jälkeen lapioitiin taas sepeliä takaisin.



Yksi pensas siirrettiin kaivosta vähän kauemmaksi ja tilalle rakensin hiekkalaatikon. Kehikossa on alla 2x8 tuuman lankku, joka on puoleksi upotettu sepeliin ja päällä 2x6 tuuman lankku. Kyllästetyt laudat reunalla kruunaavat komeuden.
Pitkään haaveena ollut lipputankokin tuli vihdoin myös laitettua. Koloa kaivaessa huomasi selvästi miten maa oli ”rakennettu” eri maa kerroksista. Mullan jälkeen oli maakerros, jonka jälkeen tuli kerros kiviä. Isompia sai tosissaan punnertaa kolosta ylös. Lipputanko tuli korkattua sopivasti isänpäivänä. Ja kyllähän siniristilippu on komea rintsikan pihassa. Pitäis varmaan asentaa jokin valo valaisemaan lippua vuoden pimeitä päiviä varten.
Kauan se kesti mutta siistiytyihän se pihaan tulo viimein.
Re: Mielenhäiriö Hämeenlinnassa - Pihan laittoa
Olettekos huomanneet, että hommat ei aina etene niin kuin on suunniteltu? Alkuviikosta tuli kuviteltua, että nyt viikonloppuna pääsisi jo tapetoimaan mutta….
Tuo pöly, joka mukavasti leviää kaikkiin kolmeen kerrokseen ja tarttuu onneksi vain joka pintaan Olisihan se kiva, jos se loppuisi, eikä siis valmista uutta pintaa tarvitsisi heti suojata ja siivota moneen kertaan. Siitähän se ajatus sitten lähti.
Portaikko yläkertaan piti kunnostaa vasta yläkerran jälkeen. Mutta järkevämpäähän on, että sekin tulee pöllyteltyä tähän samaan rahaan. Eli niinpä kävimme portaiden kimppuun.
Ja melkeinhän tästä on taistelu tullut. Portaat oli tietysti verhottu kokolattiamatolla. Matto lähti helposti irti ja alta paljastui ihan kohtuu kunnossa olevat portaat. Eipä muutas kuin pinta sileäksi ja uutta maalia pintaan. No, ei se ihan niin käynytkään. On tässä muuta päivä nyt revitty portaita puhtaiksi. Liima lähti melkein parhaiten sormella hankaamalla irti mutta eihän nahka nyt ihan sitä kestä.
Portaat pestiin maalipesulla, joka pehmitti liimaa vähän. Liima lähtikin kaapimalle niistä kohdista, joissa sitä oli ohuelti. Hermo meinas mennä siihen raapimiseen ja ei kun myrkyt kehiin. Maalinpoistoaine tehosi paremmin ja taas raavittiin. Kun liimat saatiin pois alkoikin sitten hiominen. 80-hiomapaperikin tuntuu jo sileältä kun on epäkeskolla hionut 40:llä paperilla. Nurkkiinhan koneella ei yllä ja onneksi portaan askelman reuna on vähän kaareva, joten ne saa hioa käsin. On vähän sormen päät hellänä. Ei nuo käsineiden nahka oikein kestä. Ja kun sormikkaasta nahka menee rikki, niin silloinhan ne joutaa heittää pois. Sormeen nahka onneksi kasvaa uudestaan, eikä maksa mitään!
Montakohan sataa euroa on työkäsineihin kulunut projektin aikana?
No, huomenna pitäs saada loputkin portaista hiottua…. Katotaan nyt.

Lisätään vielä pieni teaseri yläkerrasta. Tässä pieni näkymä tämän hetken tilanteeseen. Huomaa ”paneelipalvaamo” wc:ssä
Tuo pöly, joka mukavasti leviää kaikkiin kolmeen kerrokseen ja tarttuu onneksi vain joka pintaan Olisihan se kiva, jos se loppuisi, eikä siis valmista uutta pintaa tarvitsisi heti suojata ja siivota moneen kertaan. Siitähän se ajatus sitten lähti.
Portaikko yläkertaan piti kunnostaa vasta yläkerran jälkeen. Mutta järkevämpäähän on, että sekin tulee pöllyteltyä tähän samaan rahaan. Eli niinpä kävimme portaiden kimppuun.
Ja melkeinhän tästä on taistelu tullut. Portaat oli tietysti verhottu kokolattiamatolla. Matto lähti helposti irti ja alta paljastui ihan kohtuu kunnossa olevat portaat. Eipä muutas kuin pinta sileäksi ja uutta maalia pintaan. No, ei se ihan niin käynytkään. On tässä muuta päivä nyt revitty portaita puhtaiksi. Liima lähti melkein parhaiten sormella hankaamalla irti mutta eihän nahka nyt ihan sitä kestä.
Portaat pestiin maalipesulla, joka pehmitti liimaa vähän. Liima lähtikin kaapimalle niistä kohdista, joissa sitä oli ohuelti. Hermo meinas mennä siihen raapimiseen ja ei kun myrkyt kehiin. Maalinpoistoaine tehosi paremmin ja taas raavittiin. Kun liimat saatiin pois alkoikin sitten hiominen. 80-hiomapaperikin tuntuu jo sileältä kun on epäkeskolla hionut 40:llä paperilla. Nurkkiinhan koneella ei yllä ja onneksi portaan askelman reuna on vähän kaareva, joten ne saa hioa käsin. On vähän sormen päät hellänä. Ei nuo käsineiden nahka oikein kestä. Ja kun sormikkaasta nahka menee rikki, niin silloinhan ne joutaa heittää pois. Sormeen nahka onneksi kasvaa uudestaan, eikä maksa mitään!
Montakohan sataa euroa on työkäsineihin kulunut projektin aikana?
No, huomenna pitäs saada loputkin portaista hiottua…. Katotaan nyt.

Lisätään vielä pieni teaseri yläkerrasta. Tässä pieni näkymä tämän hetken tilanteeseen. Huomaa ”paneelipalvaamo” wc:ssä
Re: Mielenhäiriö Hämeenlinnassa - Pientä jupinaa...
Ei muuta kuin intoa vain, hyvä siitä tulee
Meillä ei onneksi ollut yläkertaan menevissä rappusissa peitetty puupintaa millään, paitsi tietty monen monen moituisella maalikerroksella, jotka nyt ovat vaihtuneen kauniiseen maalarinvalkoiseen. Seinä on pohjamaalattu ja kertaalleen päälle maalattu, mutta mutta, nyt ehkä haluaisimme siihen tapetin, ja panelikattokin pitäisi maalata. Meillä vain on sellainen ongelma, että katto on poikkeuksellisen korkealla, samoin seinä yläosa, eli niiden "ehostaminen" ei taida meiltä onnistua, joutuu ehkä palkkaamaan ammattilaisen
(rahanmeoa, mutta niin tulee varmasti parempi). Teillä on jo ulkokuori nätissä kuosissa, meillä kun se on vasta edessä. Koitan olla miettimättä sitä, että maalit kesii ja roikkuu rippeinä talon seinustalla, kauheelta näyttää! Mutta talon sisällä on jo aikas nättiä
Tällä hetkellä on ulkokuori ja talon sisus vähän niin kuin eriparia, mutta kyllä se siitä, ajan kanssa...
Re: Mielenhäiriö Hämeenlinnassa - Pientä jupinaa...
Jippii! Sainpas kuin sainkin portaat hiottua. Yhteensä viitenä päivänä tuli raavittua, raastettua, kaavittua ja hiottua! Älytön homma mutta onpahan nyt tehty.
Ymmärsin, että tarkoitat portaikon seiniä ja kattoa. Eihän meilläkään ilman telineitä seinien yläosaan ja kattoon yltänyt (hiottu ja maalaukseen menossa). Rakenna siis tellingit.
Viime kesänä piti julkisivusta hoitaa tuo sokkelin ja terassin maalaus. Eipä oikein kelit suosineet.... No jäipähän vähän ensi keväällekin tekemistä. Muutenhan tämä tuntuu loppuvan käsiin
Kyllä into vaihteli aika paljon kunnostamisen ohessa. Välillä piti käydä motivaatiota ihan etsimässä.... Ja sitten pienellä kiukulla jatkettua.M&J kirjoitti:Ei muuta kuin intoa vain, hyvä siitä tuleeMeillä ei onneksi ollut yläkertaan menevissä rappusissa peitetty puupintaa millään, paitsi tietty monen monen moituisella maalikerroksella, jotka nyt ovat vaihtuneen kauniiseen maalarinvalkoiseen. Seinä on pohjamaalattu ja kertaalleen päälle maalattu, mutta mutta, nyt ehkä haluaisimme siihen tapetin, ja panelikattokin pitäisi maalata. Meillä vain on sellainen ongelma, että katto on poikkeuksellisen korkealla, samoin seinä yläosa, eli niiden "ehostaminen" ei taida meiltä onnistua, joutuu ehkä palkkaamaan ammattilaisen
(rahanmeoa, mutta niin tulee varmasti parempi). Teillä on jo ulkokuori nätissä kuosissa, meillä kun se on vasta edessä. Koitan olla miettimättä sitä, että maalit kesii ja roikkuu rippeinä talon seinustalla, kauheelta näyttää! Mutta talon sisällä on jo aikas nättiä
Tällä hetkellä on ulkokuori ja talon sisus vähän niin kuin eriparia, mutta kyllä se siitä, ajan kanssa...
Ymmärsin, että tarkoitat portaikon seiniä ja kattoa. Eihän meilläkään ilman telineitä seinien yläosaan ja kattoon yltänyt (hiottu ja maalaukseen menossa). Rakenna siis tellingit.
Viime kesänä piti julkisivusta hoitaa tuo sokkelin ja terassin maalaus. Eipä oikein kelit suosineet.... No jäipähän vähän ensi keväällekin tekemistä. Muutenhan tämä tuntuu loppuvan käsiin
Re: Mielenhäiriö Hämeenlinnassa - Pientä jupinaa...
Hieno homma
Kyllä se vaan on aina hitsin hyvä fiilis, kun saa jonkun jutun tehtyä! Siitä on nyt hyvä jatkaa! Juu, tarkoitin nimenomaan yläkertaan menevän käytävän seiniä ja kattoa. Itse tehty tellinki siinä olikin silloin kun levytettiin ja maalattiin seinät, mutta siinä vaiheessa ne sai osittain vielä seinään kiinni, mutta nyt ei enää seinän pintaa voi rikkoa, kun ollaan jo näin pitkällä. Se korkeus on siis oikeesti tosi korkee, eli meillä oli levyttämässäkin yksi "hujoppimittainen" ystävä. Ja tosiaan, kun sitä telinettä ei saisi nyt kiinni mihinkään ja olisi muutenkin hankala rappusiin sijoittaa. En tiedä, täytyy miettiä, mutta tosi tenkkapoon pisti toi rappukäytävä. Tiedämme kyllä tasan tarkkaan, millainen siitä pitää tulla, mutta tällä hetkellä se on vain haavekuvissa
Muutakin tekemistä riittää, kyllä me eilen A4 paperille saatiin aika paljon ranskalaisilla viivoilla laitettuna tämän vuoden tehtäviä remppoja, mutta ei se mitään, nyt voi kuitenkin jo mukavasti asustella. Toisaalta odotan jo vähän innolla, että pääsen verannan kimppuun, se on mulle varattu remonttikohde 
Re: Mielenhäiriö Hämeenlinnassa - Pientä jupinaa...
Siis portaikkoa tarkoitin! Jostain ihmeen syystä mä aina puhun käytävästä, niin ettei varmaan kukaan tajua mitä tarkoitan..
Portaikon telineet
En itsekkään kiinnittänyt telineitä seinää.

Yläpään laitoin kolmanneksi ylimmälle portaalle. Ja koska oli pari sopivaa kakkosnelosen pätkää laitoin kaksi seinää vasten ja yhden ruuvasin näihin poikittain kiinni. Yläkerran lattialta taas sai lankut vedettyä toisten päälle.
(Ja tänään maalattiin tuo taustalla näkyvä seinä vihreäksi. Onpahan maailmassa yksi valkoinen seinä vähemmän!)

Alas laitoin vastaavasti kakkoskutosen seinää vasten pystyyn, ruuvasin tukilankun yläpäähän ja pienet rimat nojaamaan sivuseiniin, jotta komeus pysyy pystyssä. Lankut sitten millilleen sen mittaiset, että tukipuut pysyy seinässä kiinni heilumatta.
Jos seinään ei saa nojata mitään, niin jos lankut ruuvaa tukipuihin kiinni ja alas vetää yhden vinolaudan, niin eikös se toimis. (Älkää kokeilko kotona. Edellinen teline tehtiin epäselvissä remontti hommissa, ilman valvovaa mestaria)

Yläpään laitoin kolmanneksi ylimmälle portaalle. Ja koska oli pari sopivaa kakkosnelosen pätkää laitoin kaksi seinää vasten ja yhden ruuvasin näihin poikittain kiinni. Yläkerran lattialta taas sai lankut vedettyä toisten päälle.
(Ja tänään maalattiin tuo taustalla näkyvä seinä vihreäksi. Onpahan maailmassa yksi valkoinen seinä vähemmän!)

Alas laitoin vastaavasti kakkoskutosen seinää vasten pystyyn, ruuvasin tukilankun yläpäähän ja pienet rimat nojaamaan sivuseiniin, jotta komeus pysyy pystyssä. Lankut sitten millilleen sen mittaiset, että tukipuut pysyy seinässä kiinni heilumatta.
Jos seinään ei saa nojata mitään, niin jos lankut ruuvaa tukipuihin kiinni ja alas vetää yhden vinolaudan, niin eikös se toimis. (Älkää kokeilko kotona. Edellinen teline tehtiin epäselvissä remontti hommissa, ilman valvovaa mestaria)
Re: Mielenhäiriö Hämeenlinnassa - Homma etenee
Jotakuinkin tuollaiset telinesysteemit meilläkin oli silloin kun levytettiin ja maalattiin. Nyt kuitenkin päädyimme siihen, että haluamme seiniin tapetin, joten sen laitto voi olla jo hankalampaa. Maalaus sujuu kyllä mainiosti, mutta tapetointia meistä ei ole kumpikaan kokeillut, ja koska kohde on muutenkin hankala, niin ei taida onnistua meiltä itseltä. Lisäksi tapetti jota olemme ajatellee´t laittaa (sitten kun raskii ostaa), ei ole mitään halpaa
joten kauheesti ei ole varaa sössiä sen kanssa... Katon maalausta voisi ehkä vielä miettiä uudestaan, josko sitä yrittäisi sitten kuitenkin itse. Täytyy pohtia.
