Mitä maaliksi vanhaan astiakaappiin?

[Nyberg]

Tuli lähdettyä entisöintikurssille kun laiha lompakko ei anna varaa teettää ammattilaisella. Kohteena siis vanha astiakaappi josta alkaa olla maalikerrokset rapsuteltu. Kerroksia oli 4-5, riippuen kaapin osasta. Alimmaisena kaunis alkuperäinen punainen, hivenen ruskean vivahtava. Nyt haluaisin kaappiin samanlaisen ulkopinnan kuin alkuperäinen on ollut. Sisäpuoli tulee vaaleaksi ja ovet jäävät sisäpuolelta ilman maalia, löytyi nimittäin kaunis vuosiluku 1851, naisen nimi ja nimikirjaimet. Ne saavat jäädä esiin vaikka eivät maalinpoistossa täysin kunnossa pysyneetkään.
Mikä olisi sopiva maali? Uulan sisämaaleista on kokemusta, myös Tikkurilan Linistä (sitä en halua käyttää). Uulasta taitaa tulla liian kiiltävä pinta, eikä se jotenkaan muutenkaan lopputulokseltaan talon muissa puupinnoissa muistuta kaapin vanhaa maalia. Tietysti ennen on saatettu tehdä se maali itse, mistä milloinkin. Vaan olisiko mitään öljymaalia joka kävisi tarkoitukseeni parhaiten?

p.s. Opettajan sijainen ehdotti Miranolia, minä sanoin että ei tähän kaappiin, nyt ollaan entisöintikurssilla.

[Pekka Huhta]

Uulan pellavaöljymaali himmenee kovasti, kun siihen laittaa (pineeni)tärpättiä joukkoon. Eli sekin käy ihan hyvin. Alkuperäinen pinta on ollut kiiltävä, mutta eihän se sitä enää ole. Eli se pellavaöljynkiiltäväkään ei ole väärin, vaikkei se nyt nykyistä pintaa vastaakaan.

Mä olen luonnoltani pasifisti, mutta kyllä olis open lumpiot ainakin kuvaannollisesti kovilla kun pääsisin puheisiin. Voi itku että tommosia edes "entisöinti"kurssin lähelle päästetään, luulin että tuo miranolin tyrkyttäminen vanhoihin arvohuonekaluihin olis jo 70-luvulle jäänyttä asiaa. Hymiön keksiminen on totta vie työn takana, enpä taida laittaa. Puhupa sille vähän seuraavan kerran tavatessas ja kysy että millä pätevyydellä noin metkasti entisöidään.

Ei maalin tekeminen ole ittekään mahdottoman vaikeaa, mutta on siinä sen verran kommervenkkiä että ei se ekana harjotteluna käy kaappiin. Osta vaikka Uulan maalia. Jos sävy kelpaa semmoisenaan niin hyvä, mutta hyvin helppo on ostaa valkoista ja paria sävyä ja päätyä oikeeseen punaruskeaan blandaamalla.

Pekka

[Tomppa]

Voi itku että tommosia edes "entisöinti"kurssin lähelle päästetään, luulin että tuo miranolin tyrkyttäminen vanhoihin arvohuonekaluihin olis jo 70-luvulle jäänyttä asiaa. Hymiön keksiminen on totta vie työn takana, enpä taida laittaa. Puhupa sille vähän seuraavan kerran tavatessas ja kysy että millä pätevyydellä noin metkasti entisöidään.

Täällä meidän kylällä noita entisöintikursseja järjestetään myös melko aktiivisesti.Ne työt joita olen tuolla nähnyt tehtävän ovat todellakin entisiä.Jos haluaa maalata niin ainoa saatavilla oleva maali on Miranol tai joku vesiohenteinen kuultoväri.Maalinpoistoon käytetään erinäisiä hiomakoneita eikä oikeastaan mitään muuta vaihtoehtoa ole.Opettajana on ainakin tähän asti ollut paikallinen nimeltä mainitsematon kultaseppä jonka kannukset entisöinnin saralta ovat vähintäänkin kyseenalaiset.
Kun on noita kurssilaisten "entisöityjä" töitä on nähnyt niin monesti on ollut mielessä että täytyypä seuraavan kerran ilmoittautua mukaan...
Harmittaa vaan kun yksi tunari saa opetettua muillekkin omat väärät toimintatapansa ja näin oppi siirtyy eteenpäin.

Onneksi sen sijaan verhoilupuolen kurssilla on todella ammattitaitoinen opettaja.

[whiski]

Vai Miranolia entisöintiin ja hiomakonetta pintaan ensin? Huhhuh jo on aikoihin eletty. Vaikka minulla ei ole läheskään sellaista hurmosta ja taitoa, kuin Pekalla on, niin se huokaus, mikä minulta pääsi, on varmaan myös pirun paljon pienempi kuin Pekan huokaisu ja sekin tuli jo syvältä .

On eri asia silloin käyttää Miranolia, tai jotain muuta vastaavaa, kun ei ole tarkoitus entisöidä, vaan ehkä korjata joku tuoli/ kaappi uuteen käyttöön, ilman että halutaan säilyttää alkuperäistä väri/ koristemaailmaa. Samoin, jos kyse on korjaamisen opettelusta, niin jollain halvalla tuolin rotiskolla voi opetella puuteknistä työskentelyä, jo se tuoli ei ole mikään "antiikki" tuoli?

Mikä sitten on säilyttämsen arvoinen? Se on mittapuu, mihin on oikeastaan aika vaikea antaa vastausta kenenkään? Esm. minä tein joskus kansakoulussa tuolin ja vuosien saatossa, sen liimaukset sitten irtosivat ja olin jo valmis heittämään pesään, kun flikka joka opetteli puualan artesaaniksi, niin otti sen kouluun ja purki, sekä kokosi sen uudestaan ja antoi uuden "vanhan" pintakäsittelyn ja siitä tuli parempi, kuin vanha olikaan enkä taatusti enää pistäisi sitä pesään. Joten jätetään sovinolla Miranolit pois ja mietitään millä se puu on enne käsitelty ja koiettaan pitää sitä ohjenuorana, samoin hionta ei ole oikea maalinpoistomenetelmä, jos aikoo säilyttää saman tyylin kuin vanhassa oli.

[Nyberg]

No tämä Miranolin kannattaja oli SIJAINEN, oma varsinainen opettaja on aarre, koulutukseltaankin jo entisöijä. Sattui vain tämä sijainen paikalle kun maalista kyselin.

Kiitos Pekka vinkistä, kokeillaan jos sillä saisi Uulan maalin himmeämmäksi. Kovasti houkuttelisi opetella tekemään maali itse, mutta voi olla tosiaan ettei kannata tähän kohteeseen. Niin, ja vaikka sitä kaappia olen entisöinyt, niin tuli kuin tulikin raappauksen lisäksi käytettyä myös maalinpoistomyrkkyjä. Niin kova työ oli koristelistoissa, että ajattelin niiden säilyvät parempana kun en niitä enää pahemmin raapalla sörki, saatikka siklillä. Nitromors oli niissä apuna. Kokeilin myös kuumailmapuhallinta, mutta raappaus itse asiassa oli paljon kätevämpää. Pitää vain olla terävä terä

Miten ihan rautalangasta vääntäen toimii tuo itse sekoittaminen? Ostan purkin valkoista, punaista ja ruskeaa ja alan pikkuhiljaa sekoittaa lisäten muita sävyjä valkoiseen vai miten? Onkohan Uulaa pienemmissä kuin litran purnukuissa? Tulee muuten maalia hiukan yli tarpeen.

[Pekka Huhta]

Mä olen noiden sekoittamisten kanssa just niitä ihmisiä joilta ei totta vie kannata kysyä neuvoa ainakaan määrien suhteen

Viimeksi viikko sitten tein eteisen lattialle koevedoksen Uulan lattiamaalista. Kerrankin aattelin, että sais nyt se kaupan sävy kelvata, mutta se näytti sitten kuitenkin liika punaiselta lattiassa. Otin lattialle reilun lorauksen punaista maalia ja vähän pienemmän ruskeaa, sitten maalasin punaista taustaa referenssiväriksi, törkkäsin pensselin ruskeaan lätäkköön, maalasin viereen sillä sekoituksella niin pitkästi että sävy oli tasainen ja sitten eri lätäköistä maalia "poimimalla" eri sävyjä vieri viereen niin että sain jonkunlaisen kartan. Ja sitten lähden sekoittelemaan suunnillensa samaa sävyä purkkiin sillä että lisään aina vähän sävyväriä perusväriin. Kun jo kokeillessa pitää yllä tuntumaa siitä että kuinka paljon panee sävyä perusmaaliin, niin tietää aika tarkkaan että miten perusväri muuttuu kun sävyä lisää.

Tässä oli kyseessä lattiasävy "puolukka" ja joku vanhan värrikartan mukainen ruskea. Yritin ottaa kuvankin siitä hienosta sävynäytteestä, mutta ei se juuri eteisen hämärässä valossa näyttäny miltään.

Ihan alkuun sekoittelua auttaa hirveästi jos löydät jostain vanhan Uulan värikartan, jossa on perussävy ja sen vaaleammat sävyt prosenttiosuuksina. Tuo uusi kartta sotki ihan turhaan selvää asiaa. Onhan se kaupallisempi ja fiinimpi, mutta ennen oli selvät sävelet sen mukaan että kun ottaa tommosta ja panee sitä 30% valkoisen joukkoon niin tulee tommosta toista.

Itelläni mulla on melkein kaikkia noita Uulan tummimpia perussävyjä ja erilaisia pigmenttejä kotona. Teen pigmentistä ja vernissasta pastan taikka sitten otan noita tummia sävyjä ja sitten blandailen valkoisen maalin kanssa jotain mukavaa.

Mutta kannattaa tosiaan tehdä sävykokeita ihan joko tommosella intuitiivisella suttaplättä-menetelmällä tai sitten jollain tieteellisemmällä keinolla vaikka jollekin jämävanerille tai höylälaudan pätkille. Samaten kannattaa koittaa sitä himmennystä, tosin sitä varten pitää olla imemätön tai jo kertaalleen maalattu pohja että efekti on oikeanlainen.

Ja muista että vanhat sävyt oli yleensä yllättävän vahvoja. Jos perussävy on vaikka Uulan kartan tai Tikkurilan vanhan ajan värikartan sävyjä, niin on melko vaikea erehtyä liian tummaan. Mutta siinäkin kannattaa katsoa ja tehdä iso koepinta. Sulla pitää aina olla vähintään yksi liian hailakka ja yksi liian kipakka sävy samaa sarjaa, että voit olla varma että oikea sävy on niiden välissä. Jos tuntuu että se tummin (tai vaalein) on just oikea, niin vedä vielä yksi vähän tummempi taikka vaaleampi koesävy lapulle. Ja tee päätös vasta sitten kun olet varma että se ääriesimerkki meni jo vähän yli.

http://www.uula.fi/suomeksi/varikartat/ ... artta.html
http://www.tikkurila.fi/kotimaalarit/va ... varikartta

Yleensä kannattaa tosiaan käyttää värejä ihan ennakkoluulottomasti ja vahvoina, vanhan ajan maapigmenttipohjaiset sävyt istuu melkein aina yhteen vaikka mitä käyttäisit. Omassa kodissa kaverit on eniten kehuneet niitä väkevimpiä värejä joita nyt on vähän jo itse nolostellut maalatessa että tulikohan nyt vähän liian räväkkää. Liika on liikaa tietysti tässäkin, mutta semmoinen neutraalin beessiksi sudittu vanha kaappi ei oo oikein paljon muuta kuin surkean ja nolon näköinen. Ja tosiaan, jos katot noita vanhoja karttoja niin eipä niistä kovin silmille kirkuvia värejä muutenkaan löydy.

Pekka

Muoks: tossa tikkurilan kartassa on muuten vähän samaa kuin itä Uulan vanhassa: ensin tumma perusväri ja sitten siitä vaalennettuja sävyjä aina muutama seuraava. Prosentteja noissa ei oo, mutta idea sentään löytyy ja ennen kaikkea havainto siitä että minkävärisestä perussävystä lähdetään kun ruvetaan niitä hailakampia tekemään.

[Nyberg]

Kiitos Pekka taas kerran
Löytyi kuin löytyikin kotoa tuo Uulan vanha värikartta. Tulen varmaan tekemään niin, että varaan monta astiaa ja monta panelinpätkää ja sitten vain sotkemaan. Aika tumma sävy on tarkoitus saada. Tuvassa on jo vanha, ammattilaisella entisöity astiahylly ja sen sävyyn olemme tyytyväisiä. Tuosta kaapista saisi tulla hippasen punertavampi, ei tosiaan mitään hailakkaa beessiä.

[Pekka Huhta]

Semmoinen tuli vielä mieleen, että kolmea maalia enempää ei kannata sotkea sekaisin, muuten alkaa mennä puuroksi. Kahta sävyä ja valkoista voi hyvin sekoitella, mutta kolmea tai useampaa eri väriä laittamalla saa hyvin helposti lopputulokseksi sitä samaa väriä joksi kaikki maailman muovailuvahakokkareet muuttuu ajan myötä, taikka jotain sävyä siitä läheltä

Pekka

[Nyberg]

Sekoitin kahta Uulan ruskeaa maalia. Lopputulos täydellinen ruskea. Tässä teille kuva valmiista kaapista. Tämä entisöintikurssin ensikertalainen on tyytyväinen. Kiitos kaikille vinkeistä
http://www.aijaa.com/v.php?i=4538312.jpg


http://www.aijaa.com/v.php?i=4538318.jpg



Vielä kun jostain löytäisi kaapin tuon astiakaapin alle. Riittävän leveää ei tunnu vaan kertakaikkiaan olevan.

[Pekka Huhta]

Vielä kun jostain löytäisi kaapin tuon astiakaapin alle. Riittävän leveää ei tunnu vaan kertakaikkiaan olevan.

Riittävän leveää ei ole vielä, mutta äkkiäkös puuseppä sulle semmoisen tekee. Taikka sitten syksyllä työväenopiston tällä kertaa puutyökurssille entisöintikurssin sijaan.

Miksi tyytyä etsimään valmista joka sopii vähän niin ja näin, kun voi tehdä tai teettää semmoisen joka sopii täydellisesti.

Pekka

[Nyberg]

Juu Pekka, seuraavaksi onkin harkittu kaapin teettämistä. Saa juuri sellaisen kun haluaa. Riittäisi kun teettäisi puuvalmiina ja itse maalaisi. Samalla saisi laitettua uudet mekanismit, esim. laatikoihin, kestää paremmin painavat kattilat ja käyttömukavuus ihan eri juttu vanhaan verrattuna.

Niin, että jos joku tietää pätevää puuseppää Päijät-Hämeen alueelta tai sen lähistöltä niin kiitollisena otan vinkkejä vastaan.

[pelkka]

Tai sitten teet niinkuin meikä, ja ostat huuto.netistä vanhan alakaapin. Kannattaa hakea vaikkapa hakutermillä kaappi* "Antiikki ja taide" -otsikon alaosastoista

Antiikkihuonekalut yli 100 v
Muu antiikki
Muu antiikki yli 100 v
Vanhat tavarat - huonekalut yli 50 v
Vanhat tavarat - muut yli 50 v

ja kannattaa tsekata myös "koti"-osaston "hyllyt, kaapit, lipastot, säilytys" ja "muut huonekalut" jos jaksaa... joskus noita on ollut jopa "rakennustarvikkeissa".

Sopivat vanhat omaan keittiöön löytyi alle kuukaudessa ja alle 100 km etäisyydeltä. Niihin kun tuunaa tarvitsemansa sisuskalut niin johan toimii.

(Toisen alakaapin kanssa kävi vaan niin, että tarjolla oli myös sen "kaveri" eli yläkaappi... ja kun olivat jo 20-luvulta kulkeneet yhtä matkaa niin en raatsinut niitä toisistaan erottaa, vaan ostin molemmat.)


pelkka



p.s. P-H:ssä ei enää ole tuttuja puuseppiä, mutta tähän aikaan vuodesta kannattaa ottaa yhteyttä Lahden Muotoiluinstituuttiin, meinaan lukukausi on juuri alkamassa ja kohta aletaan suunnitella oppilastöitä ( = oppilas suunnittelee yhdessä asiakkaan kanssa ja valmistaa tämän haluaman mööpelin). Siinä saumassa kannattaa olla oman luonnoksensa kanssa!

[johny_t]

p.s. P-H:ssä ei enää ole tuttuja puuseppiä, mutta tähän aikaan vuodesta kannattaa ottaa yhteyttä Lahden Muotoiluinstituuttiin, meinaan lukukausi on juuri alkamassa ja kohta aletaan suunnitella oppilastöitä ( = oppilas suunnittelee yhdessä asiakkaan kanssa ja valmistaa tämän haluaman mööpelin). Siinä saumassa kannattaa olla oman luonnoksensa kanssa!

Ja Koulutuskeskus Salpauksessa on myös puuseppälinja, jossa tehdään asiakastöitä. Mielestäni tekevät parempaa laatua kuin Muotsikan muotoilijat, nämä perinteiset huonekalupuusepät siis.


-J