Minä epäilen, että tämä meidän aikakautemme tullaan joskus historiankirjoissa tuomaan esiin epärationaalisen vihreyden aikakautena: esimerkiksi Suomen itäraja tullaan esittämään klassisena kouluesimerkkinä: tuon rajan länsipuolella laskettiin milligrammoja ja käytettiin miljoonia työtunteja vuodessa roskapussin lajitteluun ja rajan itäpuolella stikataan tuhat hehtaaria metsää tuleen ihan huvin vuoksi vain ja jok'ikisen itseään kunnioittavan tehtaan kunnia-asiana on tupruttaa nyt vähintään sen verran kuin Suomessa sama teollisuudenala yhteensä. Aika näyttää, kummat olivat hölmöjä: suomalaiset, jotka yrittivät pelastaa maailmaa vai venäläiset, jotka olivat varmoja, että kyllä se boltsi sen kestää mitä ihminen sille tekemään pystyy.
Varmaa on vain se, ettei ihmiskunta kovin pitkälle pötki: maapallolla on joka tapausessa parhaat ajat jo takana. Olisi kivaa, jos ennen tämän boltsisysteemin hajoamista ihmiskunta ehtisi kehittää älyllisen elämän muodon joka ei ole niin perhanan kranttu kuin tämä yhteyttämiseen perustuva homma vaan vörkkisi vähän olosuhteissa kuin olosuhteissa (vaikka kaikkein parhaiten tuolla jossain suprajohtavalla alueella

).
Internetiin kytkettyjen koneiden yhteiskapasiteetti on jo nykyisin melkoinen, olisi kiva jos vaikka kymmenen vuoden kuluttua olisi mahdollista kohdentaa koko tuo kapasiteetti vaikka vain hetkellisesti jonkinlaista omaa älykkyyttään kasvattamaan kykenevän ohjelman käyttöön. Aika naurettava juttu, että ihminen edustaa korkeintä älykkyyttä mitä tällä hetkellä olemassa on (jos siis insinöörit unohdetaan...). Eli jos ihmistä korkeampaa älykkyyttä aletaan toteuttaa ihmisen älyä mallintamalla ja soveltamalla niin taitaa tuosta seuraavastakin älykkyyden muodosta tulla aika ristiriitainen otus. Ja tautisen väkivaltainen...
Muuten, jos ihmisen puutteita älyllisen toimintaa aletaan listata, niin ensimmäinen ja ilmeisin on lähes täydellinen kommunikaatiokyvyn puute. Baudrate on sitä luokkaa kuin minun 80-luvun puolivälissä rakentamassani FSK-modeemissa, ihmisen kyky lähettää (pölöttää tai tekstiä tuottaa) on tosi surkea. Errorrate on myös käsittämätön: kuten Osmo A. Wiio totesi, kommunikaatio onnistuu vain harvoin ja silloinkin vahingossa. Ihmistietokone käyttää neljänneksen elinkaarestaan esiohjelmointiin (siis koulupolulla): olisi se hupaa, jos tietokoneen neljän vuoden käyttöiästä ensimmäinen menisi softien lataamiseen (ok, onhan noita tuollaisiakin projekteja ollut, joissa sen ensimmäisen vuoden jälkeen systeemi tuottaa pelkkää sotkua

).
Äsh, taas molemmat lujasti irti lattiasta. Täytyy mennä hakemaan lyijymonot jalkaan, ei tuu viikonlopun hommista muuten mitään.