Kongo

[pvalila]

Sinä olit koko ajan valmistautunut siihen, että ero tulee ja pidit huolen siitä, että eron sattuessa se on mahdollisimman helppo. Miehen näkökulmasta tuo on järkevää, mutta yksikään nainen ei tuota kestä.

Pakko sanoa, mutta vaikka minä olen mies niin silti minua pisti hieman silmään tuo tapasi käyttää tyttöystävästä rouva-sanaa: tarkoituksesi oli varmasti hyvä, mutta se saattaa tuntua kipeältä henkilöstä, joka haluaa olla rouva ihan oikeasti eikä vain puheissa.

Hoida homma loppuun tyylillä ja arvokkaasti, niin sinulla on pohja miltä rakentaa joskus uutta suhdetta. Huolehdi nyt ainakin siitä, ettei kukaan mene exällesi kertomaan, että sinusta on tullut irtonumeroiden käyttäjä. Tuota arvokkuutta voit perustella itsellesi sitten ihan järkisyilläkin, teillä on kuitenkin talo yhteisessä omistuksessa.

[Oto Hascak]

Sinä olit koko ajan valmistautunut siihen, että ero tulee ja pidit huolen siitä, että eron sattuessa se on mahdollisimman helppo. Miehen näkökulmasta tuo on järkevää, mutta yksikään nainen ei tuota kestä.

Sinä se tunnut tuntevan naiset. Mutta oli kyllä helppo erota, kun oli selvät sävelet tavaran jaon suhteen.

Pakko sanoa, mutta vaikka minä olen mies niin silti minua pisti hieman silmään tuo tapasi käyttää tyttöystävästä rouva-sanaa: tarkoituksesi oli varmasti hyvä, mutta se saattaa tuntua kipeältä henkilöstä, joka haluaa olla rouva ihan oikeasti eikä vain puheissa.

Lempi- ja hellittelynimissä on aina riskinsä. Mitähän siitä olisi seurannut, jos entistä rouvaani olisin kutsunutkin emännäksi ja hän olisi salaa halunnutkin maatalon emännäksi. Erohan siitäkin olisi tullut. Eukko, emäntä, muija, rouva, tyttöystävä, avovaimo jne. Jos joku noista vetää palkokasvin sieraimeensa, niin en hänen kanssaan haluaisi tekemissä ollakkaan.

Huolehdi nyt ainakin siitä, ettei kukaan mene exällesi kertomaan, että sinusta on tullut irtonumeroiden käyttäjä.

Se ei kuulu sulle eikä entiselle rouvalleni pätkääkään, että luenko lehteni irtonumeroina vai olenko kestotilaaja. Pitkän kestotilauksen päättyessä voikin olla aika mukavaa kokeilla niitä irtonumeroita, voi valkata lehtikiskasta tilanteen mukaan eniten miellyttävän. Kun on aikansa kokeillut eri numeroita, niin voi sitten pistää kestotilauksen vetämään.

Työmaalla on ollut laiska ja vetelä isäntä. Lähinnä oon kaminassa pitänyt valkeita ja koittanut siinä samalla vähän paperoida alapohjaa. Muutaman tunnin kun pitää pientä valkeaa niin, lämpötilan saa naaman korkeudella noin 18 asteeseen. Aamulla kun tulee takaisin työmaalle, niin lämpöä on jäljellä 3-0 astetta, pakkasesta hiukan riippuen. Oon piruuttani roikuttanut lämpömittaria narun päässä ryömintätilassa ja seuraillut alapohjan lämpöjä... Sokkeli on 200 millistä leca-harkkoa ja kissanluukut on suljettu styroksilla. Alapohjassa ei ole lämmöneristettä lainkaan ja monin paikoin puuttuu vielä rossilaudatkin. Vaikka huonelämpötilan pumppaakin hiukan vajaaseen kahteenkymmeneen asteeseen, niin ryömintätilan lämmön sai nostettua tänäänkin vain +3 asteeseen (ulkona -9). Tuskin nousee lämmöt plussan puolelle sen jälkeen, kun alapohjan eristää. Täytyy seurailla asiaa ja tappaa se urbaanilegenda, jonka mukaan ryömintätilat pysyvät plussan puolella talvisinkin muurinperustusten avulla.

[pvalila]

Se ei kuulu sulle eikä entiselle rouvalleni pätkääkään, että luenko lehteni irtonumeroina vai olenko kestotilaaja. Pitkän kestotilauksen päättyessä voikin olla aika mukavaa kokeilla niitä irtonumeroita, voi valkata lehtikiskasta tilanteen mukaan eniten miellyttävän. Kun on aikansa kokeillut eri numeroita, niin voi sitten pistää kestotilauksen vetämään.

Sori, jos loukkasin yksityisyyttäsi. Itse kuitenkin asian tänne ketjuusi toit ja ihan vilpittömällä mielellä sinua varoitin asiasta, josta saattaa tulla ihan turhia hankaluuksia. Kun sinulla oli noinkin merkittäviä talon omistussuhteisiin liittyviä asioita kesken exän kanssa niin ei minulla ollut pokkaa yhtyä niihin kommentteihin, jotka hieman toisenlaista linjaa tuohon tilanteeseesi suosittelivat.

Joka tapauksessa toivon, että homma menee sujuvasti ja nopeasti eteenpäin ja Kongossa tehdään taas pian hienoa taloa hyvillä mielin.

[Oto Hascak]

Tänään tapahtui jotain perin merkillistä työmaalla... Perinnemies uudisti nahkansa, sillä Fortumin miehet kävivät kytkemässä Kongon valtakunnan verkkoon! Tuli kyllä hymy huulille, kun aamulla yhdeksän jäljestä hurautin fillarilla työmaalle ja Fortumin miehet olivat oikein kahdella pakettiautolla asentamassa mittaria. Työpäivää olisi voinut halogeenien avulla venyttää pidemmäksikin, mutta en viitsinyt. Kyllä näissä kuuden tunnin päivissäkin ihan tarpeeksi on, kun painaa ilman ruokkiksia ja vapaapäiviä. Tai siis kyllähän mä kahvit juon ja makkarat paistan kamiinassa, mutta siihen ei montaa minuuttia tärvelly.

On kyllä luvattoman v*ttumaista puuhaa nitoa ilmansulkupaperia alapohjaan kiinni. Varmaan pari viikkoa laiskasti tehden olen tapellut noita papereita paikoilleen. Vielä olisi kaksi huonetta viidestä tekemättä, mutta ne on onneksi pieniä koppeja eli eteinen sekä porrashuone. Lisäksi tuo porrashuone jää tässä yhteydessä tekemättä, jotta pääsen kulkemaan sitä kautta alapohjaan. Eikä tuon porrashuoneen alapohjaan ole mitään järkeä purua levittääkkään, koska siinä huoneessa on yläpohja auki... Kun huomenna olen eteisen alapohjan paperoinut, niin sitten haen Transitillisen purua ja kippaan kymmenisen senttiä alapohjaan. Sitten joskus tulevaisuudessa lisään loput purut, mutta sitä ennen on ulkoseinien vierustat kierrettävä Halteksilla ja asennettava lattialautoja varten ristiinkoolaukset (+ sähköt, putkivedot jne).

Paperiksi valitsin ekovillan x5:sen, vaikka se joidenkin koulukuntien mukaan onkin liian tiivistä tavaraa rakenteen uloimmaksi osaksi. Uusimpien tutkimusten mukaan bitumipapereiden tai ilmansulkupapereiden käyttö ei ole haitallista rakenteen uloimmissa osissa, vaikka rakennefysiikka jotain muuta saattaakin väittää... En kuollaksenikaan muista sitä tuoretta väitöskirjaa tai sen tekijän nimeä, mutta siinä oli juttua noista paperoinneista ja kosteuksista rakenteissa. Saan sen kyllä jostain kaivettua esiin, jos jotakuta kiinnostaa. Tuo x5 on sitkeytensä ansiosta ihan ehdotonta tavaraa. Mullakin kun Kongon rossilaudat ovat vanhoja hirren kylkiä ja muita vastaavia, niin siinä on aikamoinen taiteilu, että paperin saa taiteltua edes jotenkuten tiiviisti rossilautojen päälle. Heikommat paperit ei pysy ehjinä siinä hommassa. Muutamia niskan välejä oon tehnyt uudesta puutavarasta, niin niihin olen sitten asentanut bitumipaperia. Hauska nähdä, että mitä tuo alapohjan tiivistäminen paperilla ja kymmenkunta senttiä purua tekevät sisälämpötilalle... Toivottavasti tekevät hyvää, sillä Kongossa on aamuisin näillä pakkasilla viisi astetta sisälläkin miinusta! Lämpö tosin nousee nopeasti plussan puolelle ja tänäänkin oli pienellä valkealla iltapäivällä 10 astetta lämpöä.

Siitä kamiinasta, joka on varsin suuri, ei saa kaikkia tehoja irti. Potentiaalia olisi vaikka kuinka paljon, mutta se ei saa yksinkertaisesti tarpeeksi ilmaa palamiseen. Suuluukuissa on pirun pienet korvausilmareiät, mutta ne eivät todellakaan riitä. Sitten jos pitää luukkuja auki, niin kamiina lykkää savut sisään. Nyt opein sen niksin, että kasaakin puut ihan siihen suuluukkujen eteen eikä suinkaan kamiinan takaseinälle. Näin saa liekit jotenkuten pelittämään, mutta ei se hyvä ole vieläkään. Täytyy kokeilla, että paranisiko tilanne ostamalla irto arinan pohjalle. Nyt siinä kamiinassa ei arinaa ole, tai edes paikkaa arinalle (pohja on täysin tasainen ja suuluukut lähtevät pohjan tasolta). Jos tilanne ei arinalla parane, niin sitten täytyy kysyä kamiinan omistajalta lupa porata muutama reikä suuluukkuihin korvausilmaa varten.

[Oto Hascak]

Nyt on arvovaltaistakin arvovaltaisempi delegaatio vieraillut Kongossa. Foorumilta tutut Pekka ja Tomppa hurauttelivat Eteläisestä Suomesta pari tuntia landen suuntaan suorittamaan työmaakatselmusta. Kasassa oli siis paljon parjattu perinnejengi, laminaatin vihaajien ydinjoukko! Kiitokset pojille vierailusta ja erityisesti sormihaoista, jotka tulivat tarpeeseen.

Työn alla on ollut viimeisimpänä päivinä ikkunoiden saranointi. Alakerran osalta homma on siinä kunnossa, että huomenna on viimeinenkin ikkuna saranoitu. Kahdet karmit eksyivät tänään jo paikoilleen. Ihan täysin yksinkertaista ei tämäkään homma saa olla eli alakerran ikkuna-aukkoja on kahta lukuunottamatta pienennettävä ennen karmien asennusta. Ikkuna-aukkoja on siis alakerrassa seitsemän ja yläkerrassa vielä neljä lisää. Periaatteessahan aukon pienennys on yksinkertaista, mutta oman makunsa soppaan tuo hirsikehikon painuminen, joka on siis otettava huomioon. Lisäksi pienennettävää on suhteellisen paljon ja kaiken lisäksi vielä korkeus- sekä leveyssuunnassa.

Homman perusidea on se, että karapuihin saa kiinnittää mitä vaan ja karapuut eivät painu eli suomeksi sanottuna ne pysyvät paikoillaan ympärillä olevien hirsien laskeutuessa. Vanhassa talossa ei painumisesta tarvitse välittää, mutta Kongo tuoreena tapauksena painuu kyllä, vaikka en nyt hetkeen olekkaan vilkaissut, että paljonko ollaan alaspäin tultu. Ratkaisin aukon pienentämisongelman askartelemalla elementin, joka asennetaan aukkoon ja kiinnitetään karapuihin. Elementin yläpuolelle on jätettävä yhtä paljon laskeutumisvaraa kuin on karapuidenkin yläpuolella. Elementti voidaan kiinnittää aukkoonsa kolmesta suunnasta eli molemmista sivusuunnista karapuihin ja alasuunnassa ikkuna-aukon alapuoliseen hirteen. Periaatteessa elementti voidaan kiinnittää ikkuna-aukon yläpuoliseenkin hirteen, mutta tällöin kiinnitysmekanismina on oltava jonkinlainen "liukukiinnitys". Helpommalla siis pääsee, jos jättää yläreunan kiinnittämättä ja varsin jäykkä elementti ei tuota viimeistä kiinnitystä edes tarvi.

Tässä kuva ensimmäisestä elementistä:


Elementti on siis tässä tapauksessa L:n mallinen. Koska hirteni ovat noin viiden tuuman vahvuiset, niin elementin runko on sirkelöity 2"x4" lankusta seitsemän sentin vahvuisiksi soiroiksi. Tämä siksi, että runko vuorataan elementin molemmilta puolilta raakapontilla, jonka jälkeen elementti on saman vahvuinen kuin hirsiseinäkin. Eli ensin kasataan runko ja sitten lätkitään ennen elementin asennusta rungon ulkopuolelle jäävälle puolelle raakapontit kiinni. Nuo ulkopuolen raakapontit jäykistävät rungon muotoonsa ja tällöin se on helppo nostaa paikoilleen. Lisäksi tällä tavoin ei tarvitse lätkiä raakapontteja pihalla tikapuilta kiinni. Kun elementti on kiinnitetty aukkoon rautanauloilla, niin pistetään villat elementin sisään ja lätkitään sisäpuolen raakapontit kiinni. Sitten vielä rivetään karapuiden sekä elementin saumat ja homma on valmis.

Oli pakko ottaa kuva julkkarista, kun nuo molemmat tänään kiinnitetyt karmit osuvat samalle julkkarille. Kummasti ne ikkunat tuo lisää näköä pirtille, kun sitä on muutaman kuukauden katsellut muovitetuilla ikkuna-aukoilla.

[Tomppa]

Joo käytiin pilaamassa Pekan kanssa Oton työpäivä. :mrgreen:Muuten noi ikkunat olisi varmasti paikallaan joka seinällä.
Tosi hyvältähän tuo Kongo ihan livenäkin näyttää,epäilemättä naapuruston komein mökki on tulossa.Tosin meinattiin ottaa siitä Kongoon johtavan tienvarrelta se yksi tosi nätti pikkumökki mukaan joka näytti olevan kylmillään.Se olis sopinut hyvin vaikkapa tuohon meidän pihaan.
Seuraavalla kerralla otetaan kaljat,makkarat ja makuupussit mukaan...
Saa tosiaan muuten tulla vastavierailulle tännekkinpäin jos osut leveyksille.

[Oto Hascak]

JSeuraavalla kerralla otetaan kaljat,makkarat ja makuupussit mukaan...

Juu, grillikin on jo periaatteessa valmis (eli se pohja on valettuna, kun kuraa jäi 300 litraa ylitse anturoiden valusta).

Eikä mua niin kamalasti harmita, jos työpäivänä ei töitä tee... Noissa merkeissä mun joululomakin meni, kun kahdessa viikossa sain nippa nappa kämpän alapohjat paperoitua...

[Pekka Huhta]

Juu, oli hauska reissu. Tuo se on hartiapankkirakentamista jos joku, ja hattua pitää nostaa sillekin että työt on hyvin isosti yhden miehen voimin tehty. Mä kun olen nakerrellut viisi vuotta näitä meidän nurkkia niin toiset ne vaan saa aikaan asioita aika lailla sukkelasti.

Eikä ollut ihan huonossa mallissa Tompankaan kämppä. Kun on tyylitajua ja taito tehdä, niin syntyy kyllä melkoista jälkeä.

Pekka

[tuuma]

Kun on tyylitajua ja taito tehdä, niin syntyy kyllä melkoista jälkeä.

Ei tuo ihan riitä Nyt kun löitte päitä yhteen niin voisitte sen verran auttaa tätä muuta porukkaa (tai ainakin muo) seuraavaan kysymykseen vastaamalla:

Mistä ihmeestä saa tuon kaiken innostuksen? Mäkin haluisin tehdä omassa mörskässä vaikka mitä mutta kun ei lähde koneet millään käyntiin... Taukoa on pidetty = ei auta, aloitettu jotain mutta loppuun saattaminen ontuu, jne. Tiedän että kun jotain vaan aloittaa niin kyllä se siitä sitten etenee mutta miten pitää tuon "hengen" yllä. No ehkä mä olen vaan sen verran laiska? Otokin on kyllä laiskuutta manannut mutta miten ihmeessä siitä sitten joku aamu itsensä sirkkelin äärestä löytää.

Nooo, ei siinä mitään. Mä innolla seurailen mitä muut touhuaa ja kai mäkin sitten joskus. Oto:lla on tulossa hieno talo ja sun ei tarvitse sitten rempata vähään aikaan kun se on sitten tavallaan ihan uusi.

Jep jep. Mutta ei muuta kuin Kongo kuntoon

[Oto Hascak]

Mistä ihmeestä saa tuon kaiken innostuksen?
---
Otokin on kyllä laiskuutta manannut mutta miten ihmeessä siitä sitten joku aamu itsensä sirkkelin äärestä löytää.

Enkä valehtele tippaakaan väittäessäni olevani laiska! Oonhan mä paljon saanut aikaiseksi, mutta totuuden nimissä olisin voinut saada ihan älyttömästi enemmänkin, mutta kun ei yksinkertaisesti viitsi/huvita painaa pitkää päivää. Tuota kokeiltiin kesällä ja silloin se menetteli. Nyt talven tultua ja töiden alettua homma on oleellisesti hidastunut ja tässä näyttelee isoa osaa se viitsiminen. Mulla oli tosi pitkät lomat (tai oikeammin olin työttömänä) ja menin kyllä paria päivää lukuunottamatta joka päivä työmaalle, tosin vasta kymmeneen ja kotio lähdin jo neljältä. Ei ollut kyllä niitä sähköjäkään tuossa vaiheessa, mutta sähköjen tultua ei päivät juurikaan ole pidentyneet, tunnin korkeintaan.

Kyllä mä mielelläni menen työmaalle, mutta tuun ihan yhtä mieluusti sieltä poiskin. Se mikä jaksaa potkia eteenpäin on pirtin yleiskunto, tuo kun ei ole ihan asuttavassa kunnossa vielä, niin sitä on jonkun PAKKO käydä koputtelemassa. Toisaalta taas, kun ei kiire ole ja vesikatto on pään päällä, niin eihän sinne sitten ihan suoranaisesti olisi pakko mennäkkään. Eli kyllä mulla sitä halua vielä kaikesta huolimatta riittää ja en yksinkertaisesti malta pysyä poissa. Ilmeisesti mulle on hyvä työtahti käydä tasaisen tappamaan tahtiin rykäisemässä muutaman tunnin työpäivä ja tulla sitten kiireen vilkkaan kotiinkotiin nettiin surffailemaan ja sohvalle pötköttämäään.

Oon tässä suunnitellut, että mulla on kotona yksi sellainen kaatopaikalle lähtevä sohva ja nyt oon ajatellut raijaavani sen Kongoon. Isällä on yksi vanha telkkari ilman käyttöä. Nyt tarvisi ostaa digipoksi ja jonkinsortin antenni, että saan telkkarin viritettyä Kongoon. Voisi mennä aina duunipäivän päätteeksi Kongoon lämmittämään ja telkkaria kyttäämään, siinä olisi pienen pieni riski, että saisi jotain hommiakin tehtyä samalla.

[Hower]

On tuo kyllä mainion ja sopusuhtaisen näkönen talo.
Voin kuvitella, että lopputulos näyttää siltä kun talo olis ikäänkuin aina ollu paikassaan.
Onnttelut hyvästä tyylitajusta ja käden taidoista.

[Tomppa]

Mistä ihmeestä saa tuon kaiken innostuksen?

Kyllähän tästä hommasta täytyy tykätä melkein intohimoisesti että viitsi illasta toiseen vuosikausia nakerrella.Mä olen aina ollut yhtä hullu vaikka ei omaa taloakaan vielä ollut niin tein sitten remppoja muille ja tuo huonekaluentisöinti on aina ollut vahvasti vapaa-ajan tappajana.Se on vaan sellainen luonteenpiirre että ei osaa olla tekemättä mitään kovin pitkää aikaa.Sellainen ominaisuus auttaa ainakin mua että pystyn näkemään rempattavan kohteen jo valmiina vaikka homma olisi ihan alkutekijöissään.Ikäänkuin tiedän kuinka hieno lopputulos omasta mielestä on ja siitä saa sitten mukavasti lisävirtaa.Sitten vaan tiukasti kohti sitä visiota.
Toki täytyy muistaa sekin että kyllähän se positiivinen palaute omista tekeleistä ajaa kummasti eteenpäin.
Toisaalta toisenlainenkin palaute laittaa yrittämään vielä enemmän.

[tuuma]

Kiitos Oto ja Tomppa valaisusta Eli homma kummasti etenee kun on sopiva ripaus intohimoa eikä sellainen kahvipaketti -mainos fiiliskään sitten ilmeisesti pahaksi ole. Eiköhän noilla evästyksillä taas tullut hieman valoa omaanikin risukasaan.

[Pekka Huhta]

Mä taidan olla kolmesta laiskin, mä nyt olen sentäs rassannut omaa taloani jo viisi vuotta enkä oo saanut aikaan kun puolet huoneista.

Kannattaa mietiä se niin että mulla meni keittiön tekoon viisi kuukautta, kylppäriin vissiinkin ykstoista ja kaikkea muuta mä olen nakertanut sen lopun viisi vuotta. Jossain vaiheessa pitää vielä elääkin :)

Pekka

[tuuma]

Mä taidan olla kolmesta laiskin

No niin nyt on paljastunut tämä kolmen koplan syvin salaisuus... Sopii munkin luonteenpiirteeseen, eli on kai mullakin sitten toivoa, kiitos teitille vielä kerran