Ei taida aina olla noin yksinkertaista. Mökkikunnassa naapurilta alettiin vaatia rakennuslupaa asuntovaunulle, jota hän säilytti aivan rantaviivan tuntumassa. Hän siirsi sen metsätien varrelle propsipinojen katveeseen ja siellä se sai olla rauhassa.Oto Hascak kirjoitti:Niinpä... Tuossa olisi ollut muitakin etuja, kuten esimerkiksi se, että siirrettävissä olevan rakennuksen saa tontille lätkäistä ilman rakennuslupia (hieman kärjistettynä sanoen).
Ja isälläni oli aikoinaan vanha kahdeksanmetrinen puinen kaksikajuuttainen moottorivene, joka hinattiin talveksi turkulaisen omakotitalon pihaan. Tilaa tontilla kyllä riitti ja sireenipuskatkin hiukan peittivät sitä rumilusta. Mutta niin vaan kaupungin herrat tulivat vaatimaan sillekin jotakin lupaa. Ei tullut kauppoja eikä sitä koskaan sen kummemmin karhuttukaan. Tämä oli jo joskus 60-luvulla.
Asialla oli varmaan joku naapuri, ties mistä syystä. Isä oli paikallisen omakotiyhdistyksen johdossa ja touhukkaana miehenä varmaan herätti tunteita niin puolesta kuin vastaankin. Kerran kävi jopa niin, että tontin nurkan ja kadun välissä on pieni kaupungin omistama maakaistale, joka on asemakaavassa merkitty puistoksi (10-15 neliömetriä!) eikä siinä muuta kasva kuin komeita haapoja ja puhelinjohdot kulkevat siitä haapojen yläpuolella tolpasta tolppaan. Puhelinmihet kerran linjoja tarkastaessaan pyysivät isää hiukan karsimaan tuota haavikkoa ja hän teki niinkuin oli käsketty. Saman päivänä taisi paikalle kaartaa joku korkeamman tasoinen herra, ei poliisi kuitenkaan, tiukkaamaan että kenen luvalla tuollaista on tehty. Joku oli varmaan tehnyt ilmiannon puiston raiskaamisesta. Episodi päättyi siten, että puhelinmiehet tulivat uudestaan, parturoivat koko haavikon ja kysyivät isältä, että onkos sulla puilla lämpiävä sauna? Pari pientä risua ottivat mukaansa ihan noin niinkuin näytiksi.
Ja taas huomaan kirjoittaneeni itseni aika etäälle otsikosta, antaaksi vaan.


