Jos ajatellaan että joku tuumaa vahva painekyllästetty maksaa x markkaa ja samalla hinnalla saa kaksi tuumaa vahvaa kyllästämätöntä puuta niin on ihan varma että se kyllästämätön kestää pidempään kun puolta ohkasempi kyllästetty lipare. Eli laittaisin rahan ennemmin laadukkaaseen puutavaraan ja materiaalivahvuuteen kuin myrkkyyn.
Sen roslagin mahongin lisääminen vie todella vähän aikaa. Jos rakennusvaiheessa käsittelee kaikki osat ympäriinsä, niin myöhemmin riittää oikeastaan kun lisää ainetta vain terassin kanteen ja sen tosissaan konttaa läpi ihan hetkessä. Kyllästeen levittäminen kun ei ole mitään lakkaamista tai maalaamista, piisaa kun sitä ainetta vaan saa reilusti pintaan. Roskat harjaamalla pois ja vähän lientä pintaan, niin laiska ei saa olle että se olisi liikaa. Ja jos nyt joku vuosi jää väliin niin laittaa seuraavana.
Reseptejä on niin monta kun on tekijää, oon joskus sanonut että veneen tervauksesta ja pontikan keitosta saa parhaat väittelyt kun niissä on joka jannulla omat salaisuutensa :P En silti ole löytänyt just minkäänlaista viisautta siitä että oisko joku aine nyt parempaa kuin toinen, vaikka pellavaöljyä oon klotannut satoja litroja ja tervaakin jos ei satoja niin muutama sata kumminkin. Fiilispohjalta.
Sitä kyllästettä on hyvä lisätä vaikka mökiltä pois lähtiessä. Kyllä se sen muutaman päivän kuivuu kumminkin, niin on näppärämpää kun ei tarvitse varoa eikä kengänpohjista tartu lika vähän rasvaiseen puuhun.
Meistä on tullut niin poispilattuja ja rakentamisesta vieraantuneita ettei ihan ammatikseenkaan tekevillä ole aina tolkkua siitä että miten rakentaa kestävää. Ei minkään puun kuulu olla maata vasten, oli kyllästettyä eli ei. Jalat nostetaan kivien nokkaan, oli ne sitten luonnonkiviä taikka lecapilareita. Ja siihen väliin pannaan tervapahvin pala estämään kosteuden nousua. Kaikki tukirakenteet tehdään niin ettei sadevesi jää kertymään liitoksiin ja lahottamaan paikkoja. Kannessa pannaan sydänpuu pintaan että lauta kuivuessaan kääntyy vähän kuprulleen ja vesi juoksee pois. Ja puuksi valitaan hyvää, mielellään sydänpuuvaltaista puuta eikä mitään halvinta pakkilautaa mitä sahalta löytyy.
Mua vähän surettaa se että ihmisten kontakti puuhun on niin ohut että vaihtoehdot kulkee akselilla lämpökäsitelty - lehtikuusi - painekyllästetty - muut spesiaalit. Jos ihmiset osaisivat arvostaa ja arvioida puun laatua niin meikäläisiltäkin sahoilta saattaisi ruveta löytymään hyvälaatuista mäntyä eikä kaikkea vietäisi ulkomaille. Kotimaisen puutavaran laatu on mennyt ihan persliukua kun ihmisille ei kelpaa kuin halvin. Parempi viedä kunnon puut maailmalle jossa sen päälle jotain ymmärretäänkin.
Jaa. Päivän pakollinen propaganda- ja ruikutuskiintiö täytetty
Pekka
