Vasarat ja muut käsityökalut

[vesahy]

Kun jotain rakentaa niin taitaa olla vasara ensimmäinen työkalu, jota tarvitaan. Sen on siis syytä olla kunnollinen ja käteen sopiva. Rautakaupan hyllyssä on runsaasti valikoimaa ja hintahaitarikin on melkoinen. Jokaisen siis pitäisi löytää itselleen mieluinen kalu, jota heilutella.

Eilen fiksasin telineitä eteläseinällä, tosi kuumaa hommaa näillä keleillä. Nauloja piti käyttää ja niitä piti välillä hakata huonossa asennossa, esimerkiksi takaapäin itseensä päin ja kun samalla täytyi pitää koko ajan kiinni, niin vaikeatahan se välillä oli. Vasarana oli kaupasta kalliilla lunastettu Bahco eikä hommasta meinannut tulla mitään. Vasara lipesi jatkuvasti naulasta sivulle ja naula vääntyi niin, että sitä joutui jatkuvasi oikomaan. Vaihdoin sitten vasaran halpahallista ostettuun lasikuituvarsiseen vitosen malliin ja työ alkoi sujua. Se ei livennyt ja naulat painuivat suorana puuhun. Painopisteeltään ja tasapainoltaan vasara tuntuu hyvältä.

Mitä kokemuksia eillä muilla on? Onko viidenkympin merkkivasara aina varmasti parempi kuin vitosen kiinalainen?

[Oto Hascak]

Vasarana oli kaupasta kalliilla lunastettu Bahco eikä hommasta meinannut tulla mitään.

Mun oli pakko ostaa viime kesänä uusi vasara itselleni, kun molemmat vanhat luottovasarat olivat hukassa. Ostin juurikin bahcon 20 unssisen (onko se onz unssi..? ) vasaran noin 30 euron hintaan. Täytyy sanoa, että tykkäsin kyseisestä kapineesta ja se on vieläkin käytössä satunnaisesti, vaikka ne vanhat luottovehkeetkin löytyivät talven aikana.

Luottovasarani on joku vanha Samson, jonka kädensija on sininen. 20 unssin vasara suoralla ja lyhyehköllä varrella. Se on jotenkin hullumaisen hyvä mun käteen eli taitaa sen erinomaisuus olla taas kerran näitä henkimaailmanjuttuja. Sen sijaan mulla on ollut muutama Stanleyn "antivibe" malli eli sellainen käyrä ja pitkähkö varsi. Ei oo ollut hyvin omaan makuuni, ei vaan tahdo osua...

[timle70]

Mulla Estwingin jenkkivasara ollut vuodesta 88 ja unsseja jotain 21-22 hintaa silloin 370mk ostin silloin muottihommiin ja osuu varmasti sen koulutuksen jälkeen, kun vanha timppuri neuvoi joka niksit ja temput vasara pitää laittaa tasaiselle pinnalle sillai et varsi osoittaa ylös päin ja sen pitää pysyä pystyssä, mut jos ei pysy niin huono naulata siis tasapainoinen vasara on hyvä. Silloin kilpailtiin monella lyönnillä neljäntuuman naula uppoo lankkuun ja tietty kahdella piti mennä, kuinka läheltä saat tulemaan naulan kärjen lyöntikohdasta siis kun lyöt naulan ja taivutat vähän ja lyöt uudestaan todella opettavaista vasaran käsittelyä. Nämähän suoritettiin tietty kahvitauon aikana ei työaikana, sama timpuri opetti lapioimaan oikein ja piti suorittaa lapiomiehen vala

[MX1K]

Se luiskahtelu ja väärään meno johtuu kovasta teräksestä jota käytetty vasaran valmistukseen.
Kyllä se kalliskin vasara oppii (suomeksi, niittaantuu ja pehmenee pinta.)
Jos haluatte hyvää vasaraa niin hong kongista ainakin vielä vuos sitten löyty 10e hintaan "lucky tools" merkkinen takovartinen vasara 20oz painoltaan. Aivan tajuttoman hyvä vasara, vahva ja hyvä kädessä.
http://www.lucky-tools.com.tw/products_ov.php?ProID=21

[Pekka Huhta]

Se luiskahtelu ja väärään meno johtuu kovasta teräksestä jota käytetty vasaran valmistukseen.

...tai ihan niin yksinkertaisesta jutusta että vasaran pää on öljyinen, rasvainen taikka (typerästi) lakattu. Silloin vasara ei pure naulankantaan vaan lipsahtaa.

Tuo on vanha työmaakepponen. Otetaan uuden klopin vasara ja hieraistaan sen päähän jotain rasvaa, riittää melkeen että hikisenrasvaiseen otsaansa hankaa sitä vähäsen. Kunnon rasvauksella öljytipalla taikka vaseliinilla tahtoo joka naula ponkata vinoon vähän aikaa, kunnes rasva kuluu pois. Melkein joka lyönti osuu ihan pikkuisen vinossa naulan kantaan ja jos välissä on jotain liukasta niin vasaran pää lipsahtaa. Vanhemman vasaan pää jo sen verran karhentuu työtä tehdessä että vasara "oppii työlle".

Tuosta selviää sillä että karhentaa vasaran lyöntipään karkealla hiekkapaperilla, sitten pitää taas hyvin. Tuosta kovasta teräksestä en niin tiedä, itse uskon enemmin niin että uusi vasara lipsuu sen takai että se on vielä liian sileä.

Pekka

[MX1K]

Kyllä itse huomasin sellasen efektin että ekan parin päivän aikana ja muutaman naulakilon jälkeen ei vielä ollut juurikaan naarmuja enempää tullut vasaran päähän mutta pari viikkoa kun meni niin jokaisella vähänkin reilummalla iskulla vasaran päähän jää hienoinen naulan kannan kuva, ja lakkas lipsumasta.

[Oto Hascak]

Eteläisellä Pohjanmaalla tahkosivat vasaran päitä tasaisiksi... Tai siis vanha pomo lainasi joltain timpurilta vasaraa ja aikansa huusi ja meuhkasi lyöntikalun kanssa, kunnes marssi pajalle ja tahkosi pyöreäksi kuluneen pään tasaisemmaksi. Lakkasi huuto ja meuhaaminen.

Itse oon kanssa muutaman kerran oman Samsonini tahkonnut ja ei se ainakaan huonompaan suuntaan ole tahkon käsittelyssä mennyt.

[vmj]

Kyllä sillä vasaran lyöntipään teräksen kovuudella on merkityksensä. Isälläni on muutama vasara ja yhden käyttämistä hän välttää kun sanoo sen olevan liian kova. Vasaralla on ikää ja varmasti nauloja kohdannut aikanaan paljon.

Toinen oleellinen juttu vasarassa on sen paino. Noviisina äkkiseltään ajattelee, että kevyttä vasaraa on mukavampi heiluttaa, ei väsy niin helposti. Mutta koittakaapa naulata kuuden tuuman kuumasinkittyä naulaa kuivaan kuusipiiruun...

Itse olen pärjännyt pääasiassa 16 unssin vasaralla, mutta isompien naulojen tapauksessa lainaan isältäni tuota 20 oz vasaraa.

[Pekka Huhta]

Voi se hyvin olla että tuo kovuuskin vaikuttaa, en tosin ole itte semmoista kokenut. Sen sijaan isän ikivanha hikkorivartinen kirvesmiehenvasara ainakin on hankala käyttää, siinä kun on haarukka niin kovaksi karkaistu että se soi kimeellä kiukkusella äänellä aina lyönnin jälkeen. Ja tieten korvan juuressa. Muuten tuota kovaa karkaisua en oo osannut rekisteröidä.

MX1K, mun on vaikea uskoa että vasara voisi olla niin pehmeä että siihen oikeasti jäisi pehmeästä naulasta selvä jälki. Silloinhan vasaran pää olisi niin pehmeä että parinkymmenen kilon jälkeen vasaran pää olis kulunut vartta myöten litteäksi. Ettei ollut naulasta jäänyttä sinkkiä?

Mulla kun on tapana joskus äijäillä, niin mulla on aina hirsi- tai runkotyömaalla pakissa 1,5 kilon Mukkert siltä varalta että tavallinen 16-unssinen loppuu kesken. On se aika äijän näköistä kun päksii viiden tai kuuden tuuman piikkejä moskalla sisään. Ei ne oikeen tavallista vasaraa tottelekaan, sama kun yrittäisi tavallista runkonaulaa koputella sisään lasten leluvasaralla. Yleensä liian pitkän naulan ehtii liian kevyellä vasaralla pistää mutkalle kahdesti ennen kun se on sisällä.


No, jos ei vasaralla osu naulaan, niin pitää ruveta lyömään paistinpannulla. Sillä jos lyö ohi niin sitten on väärällä työmaalla

Pekka

[pikkumiäs]

"Uraani" aloittaessa oli kova kiista kumpi on parempi putkivartinen Roket vai teräsvartinen Vaugham, valitsin roketin. Sama vasara edelleen päivittäisessä käytössä vuodesta -85. Päästä kyllä huomaa, että on annettu viistuumasil kyytiä. Mikäli vasaraa työkseen käyttää huomaa hyvän sitä kokeillessa todella nopeasti (tasapainotus). Semmonen vasara on ilkein joka "kilkkaa" naulatessa, eihän sitä kuuntele "vanha erkkikään"!

[miguel1983]

Uusimmassa TM-rakennusmaailmassa oli laaja vasaratesti. Oli litteävartista, putkivartista ja lasikuituvartista. Itsellä itsellä on Bahcon 16 unssin vasara, samainen vasara sai testissä arvosanan 8,8 itselle vasarassa on tärkeää, että se on sopivan pehmeä, sopivan kova metalliltaan.

[HelaKammo]

Pakko kirjoittaa omat kokemukset halpavasaroista. Ostin Bauhausista harrastelevana nikkarina sitten myös halvat vasarat. Otin oikein kaksi, että jos toinen hukkuu, niin on toinen jossain. Vielä fiksuna otin kaksi eri tyyppistä, josko niissä jotain isoa eroa olisi, putkivarsisen ja lasikuituisen.

Ensimmäinen harjoitus oli tehdä kasvihuone, joten aloin takoa naulaa 4-6" kokohaarukassa pehmeään ja litisevään kyllästettyyn puuhun. Ensimmäinen vasara toimi aikansa, kunnes piti kiskoa oksaan tms. osunut naula pois, aloin vääntää, väänsin ja väänsin, rupesi kuulumaan rutinaa, ja kas lasikuituvasara se ritisi vartensa kappaleiksi! Tähän on vielä mainittava, että minussa on elopainoa huikea 63 kg ja voimaa varsin kohtuudella. Naureskelin ja otin uuden vasaran...

Toinen vasara jatkoi sitten mihin edellinen jäi, n. puolisen tuntia, kunnes hups, varsi keveni ja vasaran pää lensi pensasaitaan, onneksi ei laseihin tai ihmisiin...

Säkää tai ei, mutta palautin vasarat kappaleina palautustiskille ja otin hyllystä tilalle uuden Bahcon, joka on kestänyt. Ihmettelen, että testeissä nuo eivät hajoa, jos noita voi hajottaa kaksi tuntiin. Älä osta harrastekäyttöönkään halpaa 5-10€ vasaraa.

[Oto Hascak]

^Halpa on halpa. Itse ostin halvimman mahdollisen lekan ja olkoonkin, että saan aika paljon voimaa siirrettyä lyöntiin, niin ei se lasikuituvarsi kestänyt kuukauden päiviä satunnaisessa käytössä.

[Khyron]

Mul on semmonen vanha perintönä saatu vasara, siis semmonen missä on sorkassa piikki et saa hirteen kiinni. Puuvartinen, mun ei o vielä tarvinnu uutta vartta tehdä, mut eipä se o hirveen kovassa käytössä ollukkaan.

[pikkumiäs]

Olisko kyseessä veneen tekijän vasara, toisella päällä naulat upotettu?