Avautuminen...

[Schaza]

Kuhan tässä kaljaspäissäni kirjoittelen... olen aina ollut isojen autojen ja koneiden ystävä, ja kiinnostunut koittamaan kynsiäni kainenmoisilla työmailla. Tällä hetkellä melkein 3 mukulan isä ja ikää melkein 30. Rento, ja maailmaa monelta kantilta katsellut sälli...

Ikinä en ole bussia kuskannut, mutta melkein kaikkea muuta tuupattavan ruohonleikkurin ja ison dumpperin väliltä asvalttivehkeisiin ja kalliomurskaimeen asti. Toisinaan kuskaan trukkia, toisinaan nypin kukkapenkkejä tai ohjaan liikennettä.

Itse olen kuitenkin yhenlainen hullu sekä kulkuripoika... Tällä hetkellä olen... tai olemme uudet kylähullu-ehdokkaat edellisen kylähullun poismentyä. Erakkoperhe keskellä metsää... asunut 10 vuoden aikana 8 eri kaupungissa ja 5 eri läänissä ennen erakoitumistaan paikkaan nimeltä Myrkky.

Seurana suurehko määrä lemmikkikäärmeitä, kissoja, ja koira. Metsä- ja peltotöiden ja rakentamisen periaatteena että koneilla ei tehdä mitään, vaan kaikki tehdään niinkuin tehtiin silloin kun oli vain hevosia tai muita "yksheppasia". Toisin sanoen käsipelillä tehdään, koska ei ole varaa ostaa hepoa, aasia eikä kamelia...

Ajoneuvo on, mutta meille on pääasia vain se että koko perhe (kohta 5 henkeä) mahtuu 2 lastenvaunujen, ja muiden romujen kanssa kyytiin kun johonkin lähdetään. Takasintulomatkalla monesti on paljonkin tuotavaa, joten kuormatilaa tarvii kohtuullisesti. Toisinaan ajoneuvo vetää äestä pitkin peltoa, mutta se korvaa vain sen yksheppasen jota ei ole vara ostaa.

Tässä avautuminen, jos jollain on jotain sanottavaa niin sanokaa pois.

[Jurttamuori]

Hienoa että meitä kylähulluja on muitakin :)

Kymmenen vuoden kulkurielämän, kolmen eri mantereen ja 20 eri osoitteen jälkeen päädyin pikkukylään satavuotiaaseen hirsitaloon...
Hulluhan se on sanoo muut, kun yksinhuoltaja ja erityislapsen äiti ostaa tällaisen pirtin. Mutta mullapa on oma tupa ja oma lupa!
Pihanavetassa mäkättää kaksi vuohta ja yksi itsepäinen kana. Kissat lämmittää sen mihin leivinuuni ei pysty. Remonttia on ja touhua riittää. Hauista pitäis vielä vähän kasvattaa että lähtee nuo sitkeemmätkin lankut irti tarvittaessa
Kiitos avautumisesta, tää on hyvä ketjunalku!

[Markku&Rintsikka]

ja yksi itsepäinen kana.

Kuinkas yksinäinen kana pärjäilee? Olen luullut että olisi laumaeläin ja niinpä niitä pitäisi olla useampi? Tyhmiä kyselen kun kiinostaisi otaa muutama kana

[Jurttamuori]

Pärjää se, kun asuu vuohien kanssa. Mä luulen itseasiassa, että sillä on identiteettiongelma- aiemmin oli enemmänkin kanoja mutta Hän muutti vuohelaan ja karkasi metsään viikoksi kun annoin muut kanat naapurin mummolle. Että siksi se on itsepäiseksikin kutsuttu
...Miltäköhän näyttää masentunut kana

[tyy]

Kaippa tuota kylähullun mainetta on täälläki tullu kerättyä kiitettävästi...
Vuosien saatossa nähty 3 maata, muutettu yli 20 kertaa, alaa vaihdettu 3 kertaa ja työpaikkaa ties kuinka usein...
Ja aina vaan tää akka porskuttaa eteenpäi lapsi ja eläinkatraansa kanssa.
Nyt viimeisenä tempauksena osti sitten talon, josta ei todellakaan homma hetkessä lopu......
Mutta nyt olen kotona. Sydän on juurtunut omaan maahan. Ja näin lyhyessä ajassa! Talo vain kutsui minua ja se oli minulle tarkoitettu.

[Schaza]

Hahaa, en siis ole yksin tämän... ei enää niin kovin erikoisen poppooni kanssa... tuon erään viestin jälkeen alkaa tuntua suhteellisen normaalilta, joten ynnäillään seuraavaa mietettä:

Kun kerran viestin otsikko kertoo mitä täällä on odotettavissa, niin tässä tätä nyt tulee... taas... olen miettinyt taas monta unetonta yötä... ja päivääkin... asiaa jota ei kovin moni tule ajatelleeksi. Se asia on itse uni... nukkuminen itsessään.

Ihminen nukkuu noin kolmasosan elämästään, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Kuitenkin keskimäärin noin kolmanneksen. Suurin osa ei edes muista uniansa, joten käytännössä tälläiseltä 30-vuotiaalta taatelintallaajaltakin on kulunut 10 vuotta nukkumiseen. Tiedottomana olemiseen, ja mitään tekemättömyyteen. Olen ollut 10 vuotta lähes tiedottomassa tilassa, josta en muista kuin vain pahimmat painajaiseni joita niitäkin on vain 3.

Tytärpuoleni, vanhin perheen tytöistä on juuri 10-vuotias. Tulee vain mietittyä, että jos ihmisressukan ei tarvisi nukkua lainkaan, niin mitä ihmettä tämä maailma olisi. Itsekin olen nukkunut suunnilleen saman ajan kuin mitä tuo vanhin likka on ollut olemassa... ja vaivaisen 30 vuoden aikana.

Kun ajatellaan, niin kun nukumme, niin eihän kukaan edes tiedä meidän olemassaolostamme. Nukkuvat ihmiset ei kaipaa meitä sanan varsinaisessa merkityksessään. Nukkuvat ei tiedosta olemassaoloamme vaikka olisimme siinä... olisimme siinä nukkumassa itsekin, täysin hyödyttömänä.

Jos maapallolla elelee kohta noin 6 000 000 000 ihmistä, ja jokainen nukkuu kolmanneksen elämästään, niin miettikääpä mitä tässä on menetetty sinä aikana kun ihmiskunta on ollut olemassa? Millä tasolla ihmiskunta olisi eri aloilla, jos tämä kaikki aika olisi voitu käyttää hyödyksi?

Tai jos muodostetaan sellainen yhtälö, että kaikki muu olisi normaalisti, mutta juuri sinun ei tarvisi koskaan nukkua? Mihin käyttäisit tuon kolmanneksen? Mihin käyttäisit ne unettomat yöt, kun kaikki muut nukkuvat? Mihin käyttäisit ne, jos saisit käyttää kaiken tuon kolmanneksen yhdellä ainoalla kerralla, ja voisit elää 10 vuotta ainoastaan omaa elämääsi niin että kaikki muut vain nukkuvat?

Vastaus lienee samanlainen kun lottovoittajalle esitettäessä... Ei oikein tiedä miten päin olisi... kävisikö ostamassa uudet kengät, vai ranchin jostain lomaparatiisista. Kävisikä Linnanmäellä, vaiko avaruusmatkalla...

Ja tietenkin tämä ajatus on peräisin kolikoista ja esineistä... vanhoista esineistä, joiden aikalaisia joskus mietin. Heidän nukkumaolosuhteistaan pääsin pienessä mielessäni tähän... auttakaapa nyt meikäläinen taas johonkin raiteille takasin, niin voin alkaa miettiä miten junaratoja tehtiin 1800-luvulla.

- - - - - - - - -

ps. Meillä 10-vuotias hoitelee pikkusiskoaan (2v, nuorempaa ei vielä jätetä kotihoitoon) sujuvasti toisinaan useampia tunteja (0-10h) ilman mitään ongelmia jos käydään jossain pidemmällä asioilla... kuten sairaala-, jne pidemmät käynnit.

Pitää vain antaa ipanalle vähän vastuuta, jonka kautta tulee rohkeutta, jonka kautta tulee osaamista ja itseluottamusta = vähemmän kiukuttelua ja koheltamista) Tietenkin asiaa auttaa, jos jättää käyttöön luurin jolla soittaa tai laittaa viesti, sekä ruokaa valmiiksi jota voi pienemmille laittaa.

Näinhän se meni 100 vuotta sittenkin, niin miksei nykypäivänä?

[ansi]

Vaikea kuvitella, Schaza, että sä joskus nukut kun katsoo noita sun viestien lähettämisajankohtia

[Kauppis]

Kun pystyisi nukkumaan täysipainoisesti ja käyttämään se kukkumisajan mielekkäästi, niin voisin sanoa elämän olevan malillaan

Periaatteessa olen tähän mennessä nukkunut likimain nuorimman tyttären iän verran, eli sen rapiat 15 vuoden verran elämää on mennyt "ohi". Hurjaa! Toisaalta uneksimisen tuloksena on syntynyt monta hyvää ideaa ja ratkennut isoja ongelmia, eli ei se aika ihan hukkaan ole mennyt.

[apache]

Jos maapallolla elelee kohta noin 6 000 000 000 ihmistä, ja jokainen nukkuu kolmanneksen elämästään, niin miettikääpä mitä tässä on menetetty sinä aikana kun ihmiskunta on ollut olemassa? Millä tasolla ihmiskunta olisi eri aloilla, jos tämä kaikki aika olisi voitu käyttää hyödyksi?

Osama Bin Laden kuulemma nukkuu vain kolme tuntia yössä. Eli ehkä ne pitkät yöunet on sittenkin ihan hyödylliset.

[Schaza]

Vaikea kuvitella, Schaza, että sä joskus nukut kun katsoo noita sun viestien lähettämisajankohtia

No joo, ehkä tämä täysi kolmannes ei tule mun kohdallani täyteen, mutta ehkä joku toinen nukkuu minunkin puolestani...

[Tuulenhovi]

Kuinka paljon voivat ihmiset lähentyä toisiaan yhdessä eläessään..? Tuossa menneenä viikonloppuna näin unia isännän työasioista koko yön, muutaman kerran heräillen. Aamulla oli järjetön päänsärky. Isäntä oli kuulemma nukkunut ihan hyvin!

Meillä kyllä harmitellaan ennemmin sitä, että ei ehdi nukkua kunnolla, kuin sitä, että kuinka paljon aikaa menee nukkumiseen. Ei ole kivaa olla aina väsynyt..!

-Tuulenhovin emäntä-

[Schaza]

Näinhän se taitaa mennä... ne jotka nukkuvat levollisesti, tekevät töitä ja saavat uusia ajatuksia nukkuessaankin.

Minulle sitä lahjaa ei vain ole suotu. Jos saan jonkun uuden ajatuksen johonkin, niin ensin pähkään sitä tuntikaupalla ja katselen silmät suurena kattoa ja sen nauloja... sitten alan kypsyä koko juttuun ja tupakkia kuluu, toisinaan kaljaakin. Sitten kun alan olla totaalisen kypsä, käyn piirtämässä ajatuksen papereille. Siihen menee tunti tai pari, joskus enemmänkin. Toisinaan menen liiteriin tekemään klapeja, jos ei ajatuskaan enää kulje.

Jos tälläinen elämää mullistavien ajatusten yö sattuu kohdalle, niin saatan mennä nukkumaan joskus niihin aikoihin kun esikoinen lähtee kouluun, aamulla 07-09. Siinä vaiheessa on jo useammatkin aamukahvit keitelty ja toivo menetetty, ja muutaman tunnin unien jälkeen tulen taas pyörittämään perheen, ja koko tilan touhuja sisällä ja ulkona...

Polttopuut pitäisi klapia ja pinota, ojat perata, risukot raivata, piha haravoida lehdistä, pihatie pitäisi korjata 200m matkalta, traktorihalli pitäisi tyhjentää romusta, autotalli samoin, kaataa muutama pihapuu ja klapia liiteriin niinkuin aiemmatkin raivauspuut, rakennuslaudat pitäisi järjestää... sisällä pitäisi remontoida useampi huone, valkata joulun lahjoituspaketteihin oma osuutensa, pyykätä puolen vuoden pyykit... ja sitten päälle päivittäin siivota koko kämppä näiden termiittien jäljiltä.

Että... olen toisinaan niin kypsä.

Perhe on minulle tärkein eikä sen edelle mene kukaan muu. Sen jälkeen eläimet, joiden ressukoiden elämää täytyy kaikin voimin koittaa pitää elämisen arvoisena. En tavallaan ymmärrä lemmikkieläimiä lainkaan koska tämä on silkkaa eläinrääkkäystä pitää eläimet poissa luontaisesta ympäristöstään, mutta siksipä yritänkin pitää kissojeni elämän koko ajan mielenkiintoisena ja mukavana. Hyvin ristiriitainen ajattelutapa, mutta minulle nuo koltiaiset ovat todella rakkaita ja minä kait niille, joten parhaani teen.

Suurin osa tästä ressistä ja unettomuudesta lienee tulee siitä, kun asetan kaikki muut korkeammalle asemalle kuin itseni. En koskaan vaadi ketään auttamaan enkä tekemään mitään, ja tämä muu porukka sen toki huomaa ja kärsii huonoa omatuntoa sen suhteen. Toisinaan tämä muu porukka käyttää sitä samaa asiaa hyväkseenkin...

Nyt kun tuo uusin mukula syntyi, niin tietenkin alkuvaiheessa emäntä on aikalailla vapautettu suuremmista projekteista. Tuo mein 10-vuotias on kovin avulias kaikin puolin halutessaan, mutta keskittyy kuitenkin suurimman osan ajasta vain kiukuttelemaan ja känäämään emännän kanssa. Tämä taas omalta osaltaan tekee sen, että keskimmäinen oppii tuon saman tottelemattomuuden ja kiukuttelun vanhimmalta. Tämä taasen aiheuttaa sen, että lähes poikkeuksetta minut kutsutaan omista hommistani paikalle rauhoittamaan tilannetta, ja omat hommani on siltä päivältä ohi. Tämä taas aiheuttaa sen, että omat hommani ei lainkaan etene, ja ressi kasvaa päivä päivältä aivan väistämättä.

Perskele... tälläistä tämä vain on... taas jokusen vuoden.

[Lunttilan herra]

juu..ku kattoo mitä noi pirinistit touhuu ni tietää mitä tekee ihmiset jotka ei nuku

[Lunttilan herra]

Tietokoneetkin toimii paljo paremmin kun välillä käynnistää uudestaan.
Ihmiskone on rakennetty niin hienosti että se uudelleen käynnistys kestää tovin pitempää ja sen täytyy olla jokapäiväistä jotta näitä onkelmia ei pääse edes syntymään

[tyy]

Tuo mein 10-vuotias on kovin avulias kaikin puolin halutessaan, mutta keskittyy kuitenkin suurimman osan ajasta vain kiukuttelemaan ja känäämään emännän kanssa. Tämä taas omalta osaltaan tekee sen, että keskimmäinen oppii tuon saman tottelemattomuuden ja kiukuttelun vanhimmalta.

Niinpä. Niin tuttua, niin tuttua... Voi niitä aikoja, kun vanhin oli siinä iässä, ettei murkkuikä painanu päälle. Mut nyt kun vanhin kiukuttelee, keskimmäinen tekee kaiken saman perässä... Eilenki nämä kaksi sankaria itki klo 23 asti ja molemmat oli pakkaamassa tavaroitaan ja muuttamassa kotoa pois... Huoh... Ei auttan muu ku auttaa pakkaamises ja tuliha se järki niilleki taas takas jossai vaihees ku realismi iski kiukuttelun läpi...
Nuorin vielä onneks kattelee touhua iha ihmeissään ja pitää oman linjansa. Mut nää kaks.... Rakkaita ovat kaikki, mutta joskus niiiiin rasittavia...