Päätinpä kertoa oman seikkailuni puhelinnumeroiden ihmeellisessä maailmassa ja siitä, kuinka kaikki voi todellakin epäonnistua viimeiseen asti.
Tarina alkaa noin tarkalleen vuosi sitten. Tällöin päätin hankkia yhden puhelinliittymän itselleni varalle, tulevan tarpeen osasin jo aavistaa ja näin halusin että liittymä on laatikosta heti otettavissa. Valitsin tarkoitukseen Saunalahden ykkösen, kuukausimaksullisen liittymän. 69 senttiä / kk on mielestäni pieni hinta siitä, että liittymä on heti käytettävissä, vai onko sittenkään?`
Toki heti liittymän saatuani testasin liittymän toimintaa, jostain syystä SIM kortti ei toiminut ollenkaan ja kävin sen vaihtamassa uuteen. Asiakaspalvelu kertoi tällöin, että kortin vaihto ei tietenkään maksa mitään kortin ollessa viallinen. No, laskuhan siitä tuli ja sen pois maksoin, näin tuli kuitattua seuraavan 1.5 vuoden liittymämaksut... Tämä olikin vasta jäävuoren huippu.
Eilen tuli vihdoin tarve puhelinliittymälle tuli. Kaivoin itsevarmasti SIM kortin laatikosta ja latasin puhelimeen. Etsitään verkkoa... ja sitä sitten etsittiinkin. Asiakaspalveluun oli tietysti 25 minuutin jono, joten päätin piipahtaa palvelupisteessä minne autolla pääsin 10 minuutissa. Ajaessani kohti liikettä, soitin huvikseni omaan numerooni. Yllätys oli suuri kun numero hälyytti, oli pakko katsoa hölmistyneenä kiinni olevaa puhelinta. Kerroin tästä asiakaspalvelijalle ja olimme molemmat hyvin hämmentyneitä. Asiakaspalvelija sai ensin vaihdettua SIM korttini jälleen uuteen, nyt tietysti varmistin ettei tästä varmastikaan tule laskua, eikä tullutkaan. Puhelimen vihdoin käynnistyessä, kun soitin puhelimesta, näytti soittava numero olevan joku aivan toinen joka minulla piti olla. Nyt kuitenkin soitot omaan numerooni soivat jo tässä puhelimessa. 15 minuutin selvityksen jälkeen puhelin vihdoin toimi oikein ja sekä lähtevä että soitettava numero olivat omani. Hyvä niin vaan moni kakku päältä kaunis...
Illalla kotona puhelin alkoi soimaan, aika useastikin. Itse tätä hämmästelin, sillä en ollut numeroa kenellekkään vielä antanut. Muutama puhelu ehti mennä niin, etten kerinnyt niihin vastaamaan, muutamaan kerkisin. Kummallakin kerralla minulta tiedusteltiin Mirellaa, jota täältä ei tietenkään löytynyt. Muistin ottaneeni ylös numeron joka aikaisemmin näkyi omana soittavana numeronani, ja soitin siihen. Yllätys ei ollut suuri kun oma puhelimeni soikin. Minulla oli nyt siis 2 numeroa, omani ja Mirellan. Ja takaisin liikkeeseen mars ja taas sama asiakaspalvelija nauraen selvitti asiaa toiset 15 minuuttia. Nyt on kaikki kunnossa...?
No ei aivan. Tänään puhelin oli kadottanut jälleen verkkonsa. Enää ei naurattanut, ei vielä kyllä itkettänytkään. Taas jälleen kerran palvelupisteelle, tällä kertaa tosin toinen asiakaspalvelija. Selvitimme asiaa uudelleen 15 minuuttia, nyt minulle ei kelvannut enää "tämä on kunnossa" vaan halusin ihan oikean selvityksen miksi näin voi käydä. Lopputuloksen mukaan, numerossa oli ollut joskus multi-sim palvelu ja näin puhelut ohjautuivat kahteen paikkaan. Sitä, miksi numero oli eri, ei kyetty selvittämään, puhelin vain toimii.
Mieleeni jäi ensimmäisen asiakaspalvelijan sanat: "Ei he koskaan selitä miten korjaus tehdään, he vain korjaavat." Totean tähän nyt, en minäkään selvitä miksi irtisanon ja vaihdan operaattoria, minä vain irtisanon. Ystävälliset terveiset Mirellalle Tampereelle ja hänen mukaville kavereilleen, pahoitteluni omalta osalta ylimääräisestä vaivasta. Asiakkuuteni Saunalahdelle olisi voinut pelastaa edes pieni anteeksi, tai muu vastaava ele. En saanut vastineeksi muutakuin naurua ja tirskuntaa, omasta mielestäni tässä tilanteessa jo ehkä hiukan kornia. Ehkä Elisa / Saunalahti konserni on tyytyväisempi ilman omaa ja kolmen muun yrityksen asiakkuutta.

