Taas mokasin tuon Pöntisen kanssa elikkäs en ollut varovainen luukun kanssa. Sormi taas kuplii..ku hansko anto periks eli oli reikä Kiinnostaisi tietää miten monella loppujenlopuksi porukalla näin käy Kaikkihan sen tietää että helekutin kuumahan se on ja jollain hanskoilla luukkua liikutellaan. Miten on, palaako vai ollaanko varovaisia?
Voi Tazzie, kyllähän ne näpit (tai käden selkä, taikka käsivarsi) muutaman kerran vuodessa ottavat kuumaan metalliin kiinni kun puulämmityksen kanssa turaa. Siihen tottuu, vaikka ei ne kivoja oo. Parasta kun malttaa liottaa kylmässä vedessä, jääpalapussilla, hernemaissiporkkanalla tms. palokohtaa tarpeeksi pitkään. Ensiapukurssilla kertoivat taannoin, että jos ei sitä vammaa jäähdytä niin "palo" etenee kudoksissa vuorokaudenkin ajan - joku hoitoalalla oleva voisi vahvistaa?
Nuorena taas tuli kännipäissään nojattua puolella ahterilla kiehuvaan muurinpataan, mutta se onkin kokonaan toinen juttu.
Jerppistä,
Juu, näinhän se onmpi. Kyll mie suunnilleeen tiiän ku esh-koulutus tohon sairaanhoitoon on mut näin yleensä kysäsen miten usein jengillä näitä palovammoja tullee . ihmeen helposti ja ilkeesti mulle tuppas tullee..heeeh.., ..Ja piti olla varovainen,heh.
Kaipa sitä ihminen on aika eläin näissä asioissa: kun tarpeeksi monta kertaa tekee saman kämmin niin alkaa oppia. Mulla on monta vuotta apuna lämmityshommissa ollu tommonen kämmenen mittainen puukalikka, ja sen avulla on p-vammojen määrä pudonnu muutamaan vuodessa, ja nekin on niin pieniä ettei oikeen kehtaa edes valittaa.
Olet kyllä oikeassa, yleensä riittää se yksi kerta ja muistaa että laitas suojaa käteen. Mut nyt kävi taasen näin että reikä oli lapasessa.. Perskules.Menee vaihtoon heti. . M U T T A see ainoo reikä siinä tutussa uunihanskassa...ei tunnu kivalle Kaikesta opppii.
Tazzie
Tazzie kirjoitti:Miten on, palaako vai ollaanko varovaisia?
Palaa ihan liian usein.
Jotenkin mä saunan lämmityspuuhissa onnistun ihan liian usein sohaisemaan kämmenselällä suuaukon kylkiä. Toisaalta taas, kun on tarpeeksi montaa kertaa itsensä käräyttänyt, niin sitä alkaa parkkiintua. Ei jaksa enään nykyisellään juurikaan kirpasta.
Toinen tarina onkin se, kun 18-kesäisenä tiputin pienessä maistissa täyden ämpärillisen viittä vaille kiehuvaa vettä jaloilleni saunomispuuhissa. Silloin kirpaisi vähän enemmänkin.
Rakennuskonservaattori, restaurointirakentaja ja restaurointikisälli http://www.suorakon.com
Tulee usein käytettyä paidanhihaa pönttöuunien kanssa pelatessa, se kun on aina lähellä. Kerran vaan kyläreissulla lämmitin uunia, ja oli fleecetakki päällä. Se hiha sitten suli uuninluukkuun kiinni. Ei näyttänyt hyvältä takki eikä luukku sen jälkeen...
Jokunen hyvä arpi on molemmissa kämmenselissä, kun viime talvena aina ennen töihinlähtöä poltin keittiön hellan lämpöiseksi... semmoista puoliunisena kiiressä hosumista tietenkin, ja sitten toisinaan kämmenselkä tapasi lämmintä hellan osaa. Samaa käy toisinaan saunassakin.
Noista saunakoheltamisista parhaita lienee kerta, kun nojasin käsivarrellani lähes hehkuvaan kiukaaseen. Toinen hieno kokemus oli kun sohlasin padan kanssa. Laitoin padan liian täyteen, ja vedednpinta oli siksi kannessa aivan kiinni. Nykäisin padan auki sillailla ripeästi ja valutin melkein munaskuilleni kannen mukana nousseet vedet. Sääri ja jalkaterä sai osumaa tuossa sitten enempi.
Otan vastaan vanhoja purkkeja, tuotepakkauksia, ym. vanhaa arvotonta tavaraa "vintti-museooni".
-Voi tätä kaikenkarvaisten allekirjoitusten koskaan kuivumatonta rämettä.-
Hella koukku siihen pesän viereen ja toinen puuhellan viereen niin ei tarvi tumpeloida niiden luukkujen kanssa. En edes muista koska olisin viimeksi luukkujen kanssa itteni polttanut,
Oma asiansa jos polttaa kämmen selän puita lisätessä mutta se onkin puhdasta huolimattomuutta.
Muistuu jostain mieleen eräänlaine älykkyyden määritelmä: Se on älykäs joka oppii muiden virheistä, normaali joka oppii omistaan ja tyhymä joka ei opi niistäkään.
On kai kerran joskus palanu omat näpit puita lisätessä eikä sen jälkeen enää koskaan. Klapilla saa hoidettua noi sohimiset niin ei tartte välttämäti sitä lapasta, hellakoukkua eikä kärventää näppösiäänkään.
Meillä on säästytty aika hyvin palovammoilta. Siihen on syynsä... minäkin tuppaan käyttämään paidan hihaa apuna luukkuja availlessa. Yksi fleecetakki on kärähtänyt. Ja se oli vielä semmoinen pyhäfleece, remppafleece ei olisi niin haitannut. No siitä opin sen, että fleece kärähtää. College ei niin hyvin. Jos ei ole hihoja tai T-paitailen, käytän apuna patahanskaa. Joskus nappaan uunin päältä käteen lasten topparukkasen... sellaisen, jossa on nahkakämmen. Ne kosteussuojatut tekokuituhommat kärtsää todella vinhasti---> opittu nuotiolla.
Kaikkihan sen tietää että helekutin kuumahan se on ja jollain hanskoilla luukkua liikutellaan. Miten on, palaako vai ollaanko varovaisia? 
