Taas kellarikysymyksiä

[raimohanska]

Moi,

Meillä on kellarissa seuraavat ongelmat:

- Vanha öljysäiliöhuone on seiniltään näkyvästi märkä ja seinissä on erivärisiä läikkiä ja sieltä pukkaa valkoista nöyhtää. Huone haisee pahalta, eikä se mun mielestä ole pelkkää öljyn hajua.
- Kosteustutkija (Tofte-Yhtiöt) mittasi poraamalla, että perusmuurissa lähes joka puolella on niin korkea kosteus, että betoni on käytännössä märkä ylös asti ja siten vaarantaa rakennuksen puuosat
- Sama kosteustutkija totesi, että kun ne vanhan ös-huoneen seinät ovat noin märät, niin niissä varmasti pesii sekä hometta, että sieniä, ja näistä tulee huoneilmaan hengenvaarallisia itiöitä

Pikaratkaisuna teippasin vanhan öljysäiliöhuoneen oven umpeen, ettei sieltä tulisi niitä itiöitä. Lisäksi sovittiin, että tehdään sisäilmatutkimus, jotta tiedettäisiin, mitä eliöitä meidän sisäilmassa leijailee. Toften mies oli vahvasti sen kannalla, että talon perusmuuri on kaivettava ympäri auki ja kuivattava, ja uudet salaojat rakennettava. Hän suositteli eräänlaisen "kuivauslaastin" käyttöä tähän tarkoitukseen. Mulla ei vielä kuitenkaan ole kuivauslaastista mitään muuta tietoa kuin hänen suosituksensa. Niinpä mulla olisi muutama kysymys:

- Onko kuivauslaastista kokemuksia? Sen pitäisi kuivattaa perusmuuri suht nopeasti koska nousee kapillaarisesti sinne betoniin, ja lisäksi tekee betonista vesitiivistä.
- Onko tosiaan näin, että märissä betoniseinissä on käytännössä aina vaarallisia homeita ja sieniä?
- Minkälaista perusmuurin ulkopuolista rakennetta suosittelette? Toften mies oli vahvasti sillä kannalla, että muurin ulkopuolelle ei tule eristeitä, vaan pelkästään sora. Pintaan tulisi vaakasuuntainen lämmöneristys, mutta mitään patolevyjä tai pystysuuntaisia lämmöneristyksiä ei tarvittaisi. Mä olen kuvitellut, että betonin päälle pitäisi laitta patolevy ja sen päälle styroksi tms
- Tehdäänkö salaojarempan yhteydessä yleisesti perusmuurin kuivausta? Onko siitä kokemuksia? Millä menetelmillä? Miten meni?
- Öljysäiliöhuoneen lattia kannattanee piikata pois ja rakentaa uusiksi, ettei haisisi enää öljyltä? Tavoite olisi lopulta saada huone lämpimäksi, kuivaksi ja hajuttomaksi :)

Kiitos jo etukäteen teille konkareille kaikesta avusta!

[Tinakenkäpoika]

Kyseessä ilmeisesti rm-talo? Jos pitäisi valita tuo vesitiiviiksi tekevä aine tai isodrän,pordrän,fuktisol sinne kellarin ulkopuolelle, niin kallistuisin joka kerta nuihin viimeiseksi mainittuihin. Eli, eristys tuolla salaojittavalla lämmön eristeella ja salaojat + ilmanvaihto kuntoon kellarissa, niin pitäis olla turvallisilla vesillä.Kannattanee joka tapauksessa selvittää mitä siellä seinässä kasvaa. Öljyhän ei lähde oikein muuten kuin poistamalla saastunut aines.

[Ves_ku]

Tommosta ihan oikeesti betonin kuivaavaa ja kapillaarisuuden katkaisevaa ainetta määkin haluan. Mistä sitä saa?

Saattaa hyvissä olosuhteissa kosteuden kannalta olla parempi ratkaisu se pelkää salaojasora tai oikeastaan sepeli kuin höyrysulku eli patolevy ulkopuolella. Lämpöä tietenkin kuluu, mutta rakenteen kuivana pysyminen on todennäköisempää.

Oman mielipiteen mukaan jo mainittu salaojittavaeriste on varmasti hyvä valinta.

Kaikki kuivaaminen on ihan turhaa jos ei sitä pystytä järjetämään jatkuvana ja pitemmäällä aika välillä. Normaali suunnittelu väli 50 vuotta.
Toinen vaihtoehto on kuivaksi rakentaminen eli kosteuden nousun estäminen ja ulkopuolinen vedeneristäminen esim. sillä patolevyllä.

[Ersti]

Terve,

meillä oli ihan vastaavanlainen tilanne kellarissa. Seinien alaosat n. 45cm korkeudelle märkinä. Ratkaisin ongelman salaojarempalla, jossa kaivoin sivu kerrallaan talon seinät auki, iskin patolevyt, salaojaputket ja sorat. Pohdin pitkään fuktisoleja yms, mutta kun tila on kylmä niin lisäeristys olisi ollut helmiä sioille. Patolevy näytti tuottavan saman tuloksen kuin nämä arvokkaammatkin tuotteet eli seinät kuivui silminnähden nopeasti, kun ovet ja ikkunat oli auki. Minulla ei ollut aikaa kuivatella seiniä ja kannoin hieman huolta siitä. Turhaan, sillä seinät kyllä kuivuivat nopeasti kun vanhat hiekat ja savet vaihtuivat soraan ja seinään iskettiin patolevy. Hyvin on pelannut tähän saakka.

Lattiaan aion iskeä sepelipatjan ja isodrän/fuktisol -levyt, jonka päälle betoni. Vain tämä ratkaisu estää kosteudennousun. Seinistä sitä ei enää tule patolevyn ansiosta. Tuuletuksesta pitää huolehtia, kun seinien osalta rakenne kuivuu sisäänpäin.

Myös meidän seinissä esiintyi mainitsemaasi valkoista höttöä, joka tosin lähemmin tarkasteltuna paljastui kosteasta betonista tihkuneiksi suoloiksi. Eli en stressaisi homeesta, jos kellarissasi ei ole puuta tms. muuta lahoavaa kamaa.

[Matti Alander]

Tätä aihetta palstalla on käsitelty huomattavan paljon, mutta kertauskaan ei ole pahitteeksi ja kun ketjussa vielä käsitellään aihetta sivuten erillaisia korjausmetodeja.
Kellarinseinän ei kuulu olla märkä, eikä ainakaan niin märkä, että silmämääräisesti voisi havaita. Tällaisessa tilanteessa pitää remontti hoitaa mahdollisimman nopeasti. Kosteusmittaaja on varmasti oikeassa, että homerihmastoja on jo syntynyt, siihen tarvitaan ainoastaa pölyä ravinteeksi, happea ja kosteutta. Puuosille sitten syntyy lahottajasienen vaara.
Alkuperäisellä ketjun aloittajalla on ongelmia vedenpaineen kanssa maaperän ja kellarinseinän välissä, joka monasti aiheutuu seinän vierustalle purkautuvasta syöksytorvesta tai väärästä maaperän kaltevuudesta.
Remontti tulisi aloittaa ulkopuolelta ja laittaa salaojitus, sekä pystysalaojitus kuntoon. Koska tällainen rakennus on monivammainen ja yksi liiallisen kosteuden aiheuttaja on kapillaarinen kosteudennousu anturasta, tulisi sekin saada kuriin. Kapillarinen kosteus on helpointa ja varminta työntää ulos vesihöyryn osapaineiden avulla.
Jotta homma ei olisi liian helppo on yksi ongelma vielä kellarinseinän kondenssi, jota tapahtuu seinän sisällä, koska seinä on lämmöneristämätön.
Kuivaavat laastit ovat yleisesti keskieurooppalaista alkuperää, siellä perustuksissa on käytetty paljon erittäin kapillaarisia materiaaleja, kuten paksuja tiilikerroksia. Laastit sopivat mielestäni paremmin pienimuotoisiin korjauksiin ja niitä käytettäessä on sallittava sisäänpäin kuivuminen. Myöskään niillä ei voi ratkaista koko ongelmaa, vaan myös ulkopuoli on laitettava kuntoon.
Patolevy toimii erottelijana kostean maaperän ja perusmuurin välillä, mutta kuivaajana se on varsin heikko ja mikäli sen päällä käytetään lämmöneristystä alenee kuivausteho entisestään. Patolevyn toimintaperiaate kuivaajana on seinärakenteesta vesihöyrynä tulevan kosteuden pisaroituminen patolevyn pintaan ja valuminen siitä vetenä salaojitusputkeen. Ongelmaksi muodostuu liian korkea lämpötila patolevyn ja seinän välissä, jolloin kondenssia ei tapahdu ja vesihöyryn osapaine suuntautuu takaisin huonetilaan kosteusmäärän lisääntyessä kellarinseinässä. Patolevyllä aikaansaadaan välttävä toiminta, kun on mahdollista pitää sisäpinta pinnoittamattomana, mutta jos betonista sisäpintaa pinnoitetaan korkean vesihöyryn vastuksen pinnoitteilla alkaa vaurioita syntymään helposti.

[Matti Alander]

Tuli tuo 900 viestiä äsken täyteen eikä enempää mahtunut, joten tuli ottaa vielä toinen osio käyttöön.
Kosteusmittaajan ehdotus pelkästään soratäyttöön, oli aavistuksen ontuva, mutta mitä ilmeisemmin oli tarkoituksena siirtää kastepiste rakenteesta ulos. Ratkaisu on melko hintava toteuttaa ja myös energian hukkaa syntyy, sekä sorakerroksesta kosteudella on aivan vapaa siirtyminen betoniseinään. Asentamalla lämmöneristys vaakatasoon yläosaan saadaan sorakerroksen lämpötilaa nostettua ja teoreettisesti kastepistettä siirrettyä kauemmas viileämpään maahan talon ulkopuolella. Sisäänpäin kuivuminen on kuitenkin tässäkin systeemissä sallittava.
Korjausrakentamisessa jossa anturasta pyrkii kapillaarisesti huokoisalipaineen vaikutuksesta nousemaan kosteutta, ulkopuolen pikieristykselläkään ei ole kuivaavia ominaisuuksia.
Salaojittavilla lämmöneristeillä on useita toimintaperiaatteita: Lämmöneristys, pystysalaojitus, kapillaarikatko, kosteuseristys ja automaattinen kuivaaminen ulospäin. Yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on juuri kuivaaminen, jolloin erillisiä koneellisia kuivauksia ei tarvita. Homma perustuu lämpötilaeroihin ja alhaiseen vesihöyrynvastukseen, sekä kastepisteeseen eristeen sisällä ulkopinnassa.
Käytettäessa salaojittavaa eristettä syväperustaisessa lämpimässä kellarissa ei suositella vaakasuuntaisen eristeen käyttöä, koska se laskee lämpötilaeroja maaperän ja kellarinseinän välillä ja täten huonontaa kuivaustulosta. Matalissa kylmissä perustuksissa routaeristystä on pakko käyttää ja silloin käytettäessä salaojittavia eristeitä tulee routaeristys asentaa mahdollisimman alas.
Koska anturasta nouseva kapillaarikosteus on vaikeahko pysäyttää, työnnetään se kätevästi lämpöeristämällä jo anturasta asti, kohti viileämpää maaperää.
Salaojittavilla eristeillä saadaan aikaiseksi myös merkittäviä kustannussäästöjä, kun kaksi kolmasosaa kaivumassoista voidaan laittaa takaisin kaivantoon.
Öljyllä kyllästynyt lattia betoni tulee purkaa ja lattian voi toteuttaa ulospäin kuivuvana salaojittavilla lämmöneristeillä, kuten kellarinseinänkin ja samalla saadaan myös kapillaarikatko lattiaan. Mikäli maaperä on kantavaa, vältytään osittain kaivamiselta ja kapillaarikatkosepelinkin roudaamiselta ja monasti huonekorkeuttakin saadaan lisää ohuemman lattiarakenteen ansiosta.

[Ersti]

Jos tarkoitus pitää kellaritilat lämpimänä ja asuinkäytössä, niin tuo Matin ehdottama ratkaisu on varmasti paras. RMT-palstan kellariosion juttuja lukeneena (joissa patolevy ei ole niin sanotusti kuuminta hottia) pohdin pitkään patolevyratkaisun järjevyyttä. Oma rintsikkani on vapaa-ajan käytössä, eikä kellaria ole tarkoitus laajentaa asuinkäyttöön. Siellä tulee jatkossakin olemaan puusauna, takkatila ja kylmää säilytystilaa. Näistä ja eritoten kustannussyistä päädyin ns. hybridimalliin, jossa patolevy on seinissä ja lattialaatan alla salaojittava lämmöneriste.

Nyt kun olen jonkin aikaa seurannut seinien tilanteen kehitystä, niin ajattelin kirjoittaa havainnoistani tänne. Joissain kellariosion viesteissä olen lukenut, että patolevy jotenkin kiihdyttäisi kapillaarista kosteudennousua seiniin. Tällaista en ole havainnut omassa kämpässä ollenkaan, vaikka seinien alaosissa oli kosteus lymyillyt vuosikymmenet. Nelisen viikkoa siihen meni, että seinät kuivuivat kun levy oli rullattu paikoilleen. Nyt kun olen syksyn ajan tilannetta seurannut, niin kovallakaan sateella ei seinissä ole kosteutta havaittavissa. Myöskään kapillaarista kosteudennousua en ole havainnut, vaikka remonttia odottavaan lattiabetoniin ilmestyykin sateella tummia läiskiä.

Omien havaintojeni pohjalta voin kyllä suositella lämpimästi hybridiratkaisua niille, jotka pitävät kellaritilat muussa kuin asuinkäytössä. Tällä metodilla säästöä tulee parisen tonnia.

[Matti Alander]

Patolevyrakenne, kuten Bitumikin toimii välttävästi silloin, kun sisäpuoli ei ole pinnoitettu, koska silloin sisäänpäin kuivuminen on mahdollista. Tällöin kuivumisen nopeuteen vaikuttaa sisäilman kosteusmäärä, mitä kuivempi on sisäilma sitä tehokkaampi on kuivuminen. Sisäilman kosteuteen voidaan vaikuttaa tuuletuksella ja lämmöllä.
Kuivuminen perustuu sisäänpäin kuivuvassa versiossa samaan Dalttonin kaasujen osapainelakiin, jolloin kosteammassa on korkeampi vesihöyryn osapaine, kuin kuivemmassa ja siksi paineet pyrkivät tasapainotilaan.
Lämpimämpi ilma taas pystyy sitomaan suureman määrän kosteutta itseensä grammoina ja Konvektio eli virtaava ilma on suurin kosteudenkuljettaja, jota voidaan käyttää hyödyksi.
Salaojituksella säädellään pohjaveden pintaa, jotta se ei pääsisi rakennukseen ja Bitumilla, patolevyllä tai salaojittavalla lämmöneristeellä pyritään estämään maakosteuden imeytyminen betonirakenteeseen. Erillisellä rännivesijärjestelmällä ja tiivellä maakallistuksilla sitten ohjataan sade-, sekä pintavesiä rakennuksesta poispäin. Rakennustapaohjeen 200 mm tiiviillä maakerroksella seinän vierustoilla pyritään estämään vajovesien pääsy kastelemaan perustuksia.
Rintamamiestaloissa käytetty betoni on hyvinkin huokoista ja kuivuu melko nopeasti verrattuna nykyisiin huiman tiiveisiin ja lujiin betoneihin.
Kustannus puoli sitten johtuukin monista eri asioista, ainakin paikkakunnasta, tontista ja tekijästä, sekä oman työn osuudesta. Mikäli operoidaan kaupunkien keskustoissa syntyy ylijäämämassojen kuljetuksista, jätemaksuista, uudesta sepelistä, kuormaus ja kantotöistä jo niin paljon laskua, että urakka hävitään patolevy vastaan salaojittava lämmöneriste. Maaseudulla taas jos maata voidaan läjittää omalle tontille ja salaojittavia materiaaleja on saatavana läheltä halvemmalla, voi loppulaskussa olla pientä eroa patolevyrakenteen eduksi. Tärkeintä kuitenkin on rakenteiden kuivuminen, joten jätettäköön korjaajan päätettäväksi millä rakenteilla korjauksen suorittaa. Rakennustapaohjeiden laistaminen on kuitenkin liian usein halvan hinnan salaisuus.