SPU-kanavaratkaisu kosteuden poistoon perusmuurista?

[masterplan]

mutta jokainen kyllä tietää, että jääkaapista "kuivaan" sisäilmaan otettu viileä kaljapullokin kostuu pinnaltaan kondensoitumisen seurauksena.[/quote]

Tää on niin siis niin hyvä vertaus ,että me kaikki tämän ymmärrämme Porukalla ihmettelemään ilmiötä

[Hower]

mutta jokainen kyllä tietää, että jääkaapista "kuivaan" sisäilmaan otettu viileä kaljapullokin kostuu pinnaltaan kondensoitumisen seurauksena.

Tää on niin siis niin hyvä vertaus ,että me kaikki tämän ymmärrämme Porukalla ihmettelemään ilmiötä

Kun sen viileän kaljan juo äkkiä pois ja jättää tyhjän pullon pöydälle niin haitallinen kosteuskin pullon pinnalta häviää tuotapikaa.

[Matti Alander]

Kapillaarisen kosteusongelman laajuus monissa taloissa alkaa valjeta eristevalmistajille ja välillä tuntuu että pyörää yritetään keksiä uudelleen, jotta ongelmalle saataisiin ratkaisu. SPU:n tekniikka saattaa toimiakin, mutta on kovin monimutkaista ja vaatii kuitenkin ulkopuolen avaamista.
Mikäli ulkopuoli kuitenkin joudutaan operoimaan kannattaa rakenne muuttaa ulospäin kuivuvaksi asentamalla ulkopuolelle pienen höyrynvastuksen eristekerros mahdollisimman paksuna. Etuna on tekniikan yksinkertaisuus, eikä sisätilaa kulu laisinkaan.
Patolevyrakenne ei ole suunniteltu alun alkaenkaan tuulettuvaksi, vaan homma perustuu kondenssiin patolevyn sisäpintaan. Mikäli siitä haluttaisiin tuulettuva tulisi ilmaraon olla huomattavasti suurempi ja korvausilman saanti olisi turvattava. Tällöin taas ulkopuolinen eristys käy turhaksi, koska se ei toimisi käytännössä laisinkaan.
Se on tietysti selvää että perusmuurin lämpötilalla on positiivisia vaikutuksia kuivumiseen, mutta samalla patolevyn päälle asennettu eristys estää suunnitellun kondenssin, jolla perusmuurin kapillaari-ilmiön kuivausta yritetään. Tämän jälkeen korkea kosteus nostaa höyrynpainetta ja kosteus suuntautuu vesihöyrynä takaisin kohti huonetilaa.
Vaakatasoon asennettavilla routaeristeillä nostetaan myös maaperän lämpötilaa eristeen alla, joka vähentää vesihöyryn osapaine-eroja ja hidastaa tai jopa estää kellarinseinän kuivumista.
Uusien keksintöjen tulo alalle on erityisen tärkeää, mutta jo 60 luvulla aloitettu salaojittavien eristeiden valmistus solupolystyreenistä on edelleenkin toimiva vaihtoehto kohtuukustannuksin. Salaojittava eristys on myös käytännössä täysin huoltovapaa, tarvitaan ainoastaan lietteen tyhjennystä tarkastuskaivoista kerran kymmenessä vuodessa.
Mikäli palstan uusille lukijoille on epäselvää salaojittavan lämmöneristeen toimintaidea, niin kertaan sen lyhyesti: Asentamalla kellarin seinän ulkopuolelle lämmöneristystä saadaan perusmuurin lämpötilaa nostettua ja ylimääräinen kosteus alkaa virtaamaan vesihöyrynä ulos kohti viileämpää maaperää, jossa se kondensoituu vedeksi ja valuu salaojaputkeen. Mitä paksumpi on eristyskerros, niin sitä suurempi on lämpötilaero ja tehokkaampi kuivuminen. Siksi nykyään käytetään jo varsin yleisesti 200 mm kerrosta salaojittavaa eristystä. Samalla saadaan myös tupla suuri pystysalaojituskyky, eikä lämpimänä rakenteena salaojituksessa tapahdu jäätymistä kovimmillakaan pakkasilla.
Paras lopputulos saavutetaan, kun koko lämmöneristyskerros on ulkopuolella, mutta erilaisia kombromisseja joudutaan korjauskohteissa useinkin tekemään.
Tärkeää on että vesihöyrynvastus ulkopuolisessa eristeessä on mahdollisimman pieni, siksi jo 70 luvulla on käytetty kivivilla rakenteita ulkopuolisessa eristämisessä kellarin maanalaisissa seinissä. Ongelmaksi muodostui vain huono pystysalaojituskyky ja eristeen romahtaminen vettyessään. Salaojittava lämmöneriste on käytännössä vettymätöntä, koska tuotteen sisään ei voi muodostua harvan rakenteen vuoksi vedenpainetta ja solupolystyreenikuulat on suojattu Bitumi latexilla vettymistä vastaan.