Onko ihan varmaan paikkaansa pitävä väite? Varsinkin, jos ei ole valmiit tasaiset pinnat, joille tuon laminaatin levittää. Laadukas laminaatti pohjatöineen maksaa kuitenkin melkein 30€/neliö. Tähän hintaan jo kummasti laittaa lautaa. En ole lähiaikoina hintoja kattellu, mutta 2 vuotta sitten lautalattian hinta materiaalien osalta oli oksaisesta kuusesta tehtynä (ns. mökkilaatu)noin 12€/neliö maalattuna. Teettynä lautalattia on kallis, kun sen teko on aika työlästä.Labyrint64 kirjoitti:Lisäksi lautalattian asentamista joka huoneeseen estää puutavaran kallis hinta.
Miehet ei tajuu.. vanhan säilyttämisestä
Jollakin tapaa se tuunaamisen hinku iskee salaa ja muutokset tapahtuu melkein huomaamatta.
Esim. tämä meidän piha oli alkuperäisessä rehevyydessään ja röntsäsyydessään mun mielestä aika viehättävä. Mutta kesällä useimmille maapläntin omistajille tietysti iskee hinku tehdä puutarhatöitä ja siitähän se on sitten meilläkin siistiynyt neliömetri kerrallaan, ehkä vähän liikaakin mun mielestä... Tämä on tosin helppo korjata ennalleen: ei tee pihalla kahten vuoteen yhtään mitään.
Mutta näinhän varmaan monella käy, talo hankitaan fiiliksen vuoksi mutta vähitellen se hävitetään enemmän tai vähemmän tietoisesti.
Itse yritän pitää kellarin työ/tupakka/kaljottelu-huoneen näennäisen toivottomassa sotkussa keskeneräisten rakennelmien avulla, ettei siistimisvimma mahdu ovesta sisään....
Esim. tämä meidän piha oli alkuperäisessä rehevyydessään ja röntsäsyydessään mun mielestä aika viehättävä. Mutta kesällä useimmille maapläntin omistajille tietysti iskee hinku tehdä puutarhatöitä ja siitähän se on sitten meilläkin siistiynyt neliömetri kerrallaan, ehkä vähän liikaakin mun mielestä... Tämä on tosin helppo korjata ennalleen: ei tee pihalla kahten vuoteen yhtään mitään.
Mutta näinhän varmaan monella käy, talo hankitaan fiiliksen vuoksi mutta vähitellen se hävitetään enemmän tai vähemmän tietoisesti.
Itse yritän pitää kellarin työ/tupakka/kaljottelu-huoneen näennäisen toivottomassa sotkussa keskeneräisten rakennelmien avulla, ettei siistimisvimma mahdu ovesta sisään....
-
Pekka Huhta
- Moderaattori
- Viestit: 3433
- Liittynyt: Ma Loka 18, 2004 15:40
- Paikkakunta: Espoo
Stereotypiat päälle:
Miehen pitää saada Rakentaa ja tehdä Ryskätöitä ihan oman päänsä mukaan, muuten surkastuu munat ja joutuu tossun alle. Tehdään niinkuin osataan ja akkain vikinät on vaan jostain sisustuslehdestä luettua ja teeveestä katsottua Inno-lätinää, ei semmosia Oikeet Miehet tee.
Näinhän moni ajattelee.
Tänä päivänä rakennetaan niin paljon että jokainen mies tuntee yhden tai useamman ihmisen jotka on rakentaneet uutta taloa. Eikähän kukaan rakenna uutta taloa siten kuin vanhaa ylläpidetään, se on ihan toinen juttu. Silti äijien keskusteluissa käsitellään isolta osin vain uusien talojen ratkaisuja, koska se uuden rakentaja on niissä niin piukasti kiinni. Ja miehen luontoon kuuluu yleensä se että "niinkuin minä teen on oikein", ei uuden rakentajalta helpostikaan heru myötätuntoa halteksimiehelle. Että "tee vaan niinkun nykypäivänä tehdään".
Toinen on se, että vanhan rakentamisen esimerkkejä ei juuri ole julkisuudessa. Suomessa ei nyt häävisti ole "miestenehtiä" joissa käsiteltäisiin puutöitä tai rakentamista, mutta sikäli kun yksittäisiä artikkeleja on, niin ne on säännönmukaisesti uuden rakentamisen, uusien materiaalien ja uusien koneiden vinkkelistä kirjoitettu. Naistenlehdissä sen sijaan on paljonkin esimerkkejä (usein vähän liiankin suloisen pörröisiksi) kunnostetuista vanhoista taloista.
Miehellä on siis helposti sisään imeytetty malli siitä miten asiat pitäisi tehdä. Naisilla ei ole tällaista peruslähtökohtaa, vaan tietoa etsitään helposti laajemmin ja päädytään sitten näihin "oikeisiin" ratkaisuihin. Tietyllä tavalla ehkä kulttuurisista syistä naisilta puuttuu se uuden rakentamisen (tai "ajan hermolla elämisen") painolasti joka laittaa miehen tekemään työn ainoalla osaamallaan tavalla.
Toisaalta ymmärrän kyllä hyvin Stereotyyppimiestäkin. Vaikka meilläkin tehdään asioita pitkälti yhdessä niin minulla on kuitenkin loppujen lopuksi vastuu siitä että osaan sen suunnitelman toteuttaa. Ja olen itsekin joutunut toppuuttelemaan sitä että "nyt avataan tohon ovi ja käännetään rappuset toisinpäin ja puretaan sun verstas ja tehdään siihen se kylppäri ja rakennetaan uus verstas tonne yläkertaan". Jos Stereotyyppimies epäilee jo hiukan mielessään taitoaan tehdä se asia kipsilevyllä, niin voi tuntua ylivoimaiselta että samaa asiaa vaaditaan tehtäväksi jollain itselle täysin tuntemattomalla, työlään kuuloisella menetelmällä.
Samantyyppisen opittujen asioiden vastakkainajattelun löydän kyllä hyvin usein itsestänikin, vaan toisinpäin. Mä kun olen oppinut tekemään kaiken vaikeimman kautta, vanhoilla materiaaleilla ja työkaluilla, niin saatan joskus ehkä ylimielisestikin katsella nenänvartta pitkin Stereotyyppisen Kipsilevymiehen "pinnaamista". Ihan yhtä lailla kuin se kipsilevymies tuhahtelee mun iankaikkiselle hieromiselle vanhojen materiaalien ja työkalujen kanssa.
Intuitiivisesti ajatellen vanhan säilyttäminen ja konservointi voi olla feminiinisempää hommaa kuin ihan uuden rakentaminen. Ehkä hyvä indikaattori siitä on että vaikkapa nyt ikkunaentisöijistä ja konservointiin erikoistuneista maalareista valtaosa on tänä päivänä naisia.
Kaipa siinä sieraimet värisee ja rintakarvat kähertyy kun saa Isoilla Kovaäänisillä Koneilla pilputa kaikenlaisia paloja joita sitten jyskyttää paineilmanaulaimella seinään. Mulla on vähän samanlainen olo kun veistää kolmatta kiloa painavalla kellokoskelaisella hirrenpäätä muotoonsa.
Pekka
Miehen pitää saada Rakentaa ja tehdä Ryskätöitä ihan oman päänsä mukaan, muuten surkastuu munat ja joutuu tossun alle. Tehdään niinkuin osataan ja akkain vikinät on vaan jostain sisustuslehdestä luettua ja teeveestä katsottua Inno-lätinää, ei semmosia Oikeet Miehet tee.
Näinhän moni ajattelee.
Tänä päivänä rakennetaan niin paljon että jokainen mies tuntee yhden tai useamman ihmisen jotka on rakentaneet uutta taloa. Eikähän kukaan rakenna uutta taloa siten kuin vanhaa ylläpidetään, se on ihan toinen juttu. Silti äijien keskusteluissa käsitellään isolta osin vain uusien talojen ratkaisuja, koska se uuden rakentaja on niissä niin piukasti kiinni. Ja miehen luontoon kuuluu yleensä se että "niinkuin minä teen on oikein", ei uuden rakentajalta helpostikaan heru myötätuntoa halteksimiehelle. Että "tee vaan niinkun nykypäivänä tehdään".
Toinen on se, että vanhan rakentamisen esimerkkejä ei juuri ole julkisuudessa. Suomessa ei nyt häävisti ole "miestenehtiä" joissa käsiteltäisiin puutöitä tai rakentamista, mutta sikäli kun yksittäisiä artikkeleja on, niin ne on säännönmukaisesti uuden rakentamisen, uusien materiaalien ja uusien koneiden vinkkelistä kirjoitettu. Naistenlehdissä sen sijaan on paljonkin esimerkkejä (usein vähän liiankin suloisen pörröisiksi) kunnostetuista vanhoista taloista.
Miehellä on siis helposti sisään imeytetty malli siitä miten asiat pitäisi tehdä. Naisilla ei ole tällaista peruslähtökohtaa, vaan tietoa etsitään helposti laajemmin ja päädytään sitten näihin "oikeisiin" ratkaisuihin. Tietyllä tavalla ehkä kulttuurisista syistä naisilta puuttuu se uuden rakentamisen (tai "ajan hermolla elämisen") painolasti joka laittaa miehen tekemään työn ainoalla osaamallaan tavalla.
Toisaalta ymmärrän kyllä hyvin Stereotyyppimiestäkin. Vaikka meilläkin tehdään asioita pitkälti yhdessä niin minulla on kuitenkin loppujen lopuksi vastuu siitä että osaan sen suunnitelman toteuttaa. Ja olen itsekin joutunut toppuuttelemaan sitä että "nyt avataan tohon ovi ja käännetään rappuset toisinpäin ja puretaan sun verstas ja tehdään siihen se kylppäri ja rakennetaan uus verstas tonne yläkertaan". Jos Stereotyyppimies epäilee jo hiukan mielessään taitoaan tehdä se asia kipsilevyllä, niin voi tuntua ylivoimaiselta että samaa asiaa vaaditaan tehtäväksi jollain itselle täysin tuntemattomalla, työlään kuuloisella menetelmällä.
Samantyyppisen opittujen asioiden vastakkainajattelun löydän kyllä hyvin usein itsestänikin, vaan toisinpäin. Mä kun olen oppinut tekemään kaiken vaikeimman kautta, vanhoilla materiaaleilla ja työkaluilla, niin saatan joskus ehkä ylimielisestikin katsella nenänvartta pitkin Stereotyyppisen Kipsilevymiehen "pinnaamista". Ihan yhtä lailla kuin se kipsilevymies tuhahtelee mun iankaikkiselle hieromiselle vanhojen materiaalien ja työkalujen kanssa.
Intuitiivisesti ajatellen vanhan säilyttäminen ja konservointi voi olla feminiinisempää hommaa kuin ihan uuden rakentaminen. Ehkä hyvä indikaattori siitä on että vaikkapa nyt ikkunaentisöijistä ja konservointiin erikoistuneista maalareista valtaosa on tänä päivänä naisia.
Kaipa siinä sieraimet värisee ja rintakarvat kähertyy kun saa Isoilla Kovaäänisillä Koneilla pilputa kaikenlaisia paloja joita sitten jyskyttää paineilmanaulaimella seinään. Mulla on vähän samanlainen olo kun veistää kolmatta kiloa painavalla kellokoskelaisella hirrenpäätä muotoonsa.
Pekka
Askartelua ja ajanhukkaa: http://www.sihistin.fi/
-
Jokapaikanhöylä
- Jäsen
- Viestit: 791
- Liittynyt: Pe Heinä 06, 2007 3:22
- Paikkakunta: Oulainen
- Paikkakunta: Oulainen
Fiilistelypohdintaa...
Hower kirjoitti:Tämä on tosin helppo korjata ennalleen: ei tee pihalla kahten vuoteen yhtään mitään.
Mutta näinhän varmaan monella käy, talo hankitaan fiiliksen vuoksi mutta vähitellen se hävitetään enemmän tai vähemmän tietoisesti.
Itse yritän pitää kellarin työ/tupakka/kaljottelu-huoneen näennäisen toivottomassa sotkussa keskeneräisten rakennelmien avulla, ettei siistimisvimma mahdu ovesta sisään....
Puhut vähän, mutta asiaa. Oikeesti monen kohdalla on käyny niin, että ihastutaan taloon ensisilmäyksellä, se vaan tuntuu just siltä oikealta kodilta - tietty ton fiiliksen jälkeen on pakko ottaa järki avuksi ja selvittää realiteetit.
No, talo on sitte ostettu ja sisään muutettu. Tässä menee monella vikaan! Eli aletaan repiä wanhaa ja laittaan uutta - täytyy saada oman käden jälkeä jonkun toisen käden jäljen tilalle... Varsinkin vuokralla asuneet retkahtaa helposti tähän
Menee muutama vuosi, paikka kerrallaan uudistuu ja uudistuu ja joka kerta jonnekin jotain uutta ilmaantuessa, vieressä oleva alkaa näyttää nuhjiuselta ja/tai ei enää sovikaan tyyliin
Pikkuhiljaa siitä "koti ensisilmäyksellä" -talosta on kadonnut se hohto.. Paikat kyllä kiiltää, on uutta ja hienoa, helppohoitoista ja oman käden jälkeä, mutta siltikin jotain puuttuu.. Puutetta yritetään korjata hankkimala TAAS lisää uutta ja uutta...
Loppujen lopuksi koko talo päätetään myydä, ollaan ehkä jo ihastuttu johonkin toiseen taloon - pahimmassa tapauksessa molemmat ERI taloihin
"Köyhän pitää osata kaikkea.."
"Älä koskaan tee tänään sitä, minkä voit jättää huomennakin tekemättä.."
"Ole säästäväinen, säästä itseäsi.."
"Älä koskaan tee tänään sitä, minkä voit jättää huomennakin tekemättä.."
"Ole säästäväinen, säästä itseäsi.."
-
Jokapaikanhöylä
- Jäsen
- Viestit: 791
- Liittynyt: Pe Heinä 06, 2007 3:22
- Paikkakunta: Oulainen
- Paikkakunta: Oulainen
Hykerryttävää...
...tekstiä, enpä olisi paremmin osannut sanoaPekka Huhta kirjoitti:Stereotypiat päälle:
Miehen pitää saada Rakentaa ja tehdä Ryskätöitä ihan oman päänsä mukaan, muuten surkastuu munat ja joutuu tossun alle. Tehdään niinkuin osataan ja akkain vikinät on vaan jostain sisustuslehdestä luettua ja teeveestä katsottua Inno-lätinää, ei semmosia Oikeet Miehet tee.
Kaipa siinä sieraimet värisee ja rintakarvat kähertyy kun saa Isoilla Kovaäänisillä Koneilla pilputa kaikenlaisia paloja joita sitten jyskyttää paineilmanaulaimella seinään. Mulla on vähän samanlainen olo kun veistää kolmatta kiloa painavalla kellokoskelaisella hirrenpäätä muotoonsa.
Pekka
"Köyhän pitää osata kaikkea.."
"Älä koskaan tee tänään sitä, minkä voit jättää huomennakin tekemättä.."
"Ole säästäväinen, säästä itseäsi.."
"Älä koskaan tee tänään sitä, minkä voit jättää huomennakin tekemättä.."
"Ole säästäväinen, säästä itseäsi.."
Töissä olen monta ajatusta syöttänyt asiakkaille koristettuna parilla pienellä, mutta selvällä virheelläpuuhapete kirjoitti:...josko täältä löytyisi hienovaraisia keinoja manipuleerata ukko uskomaan ideoita omikseen
. Kun asiakas (tai tässä yhteydessä kumppani) huomaa virheen ja korjaa sen 
, ajatus ikäänkuin muuttuu hänen omakseen . Ja lisäksi vielä se tunne siitä, että on saanut oikaista 
...Kokeilut sitten omalla vastuulla ja annostelussa käytettävä harkintaa.
-
Pekka Huhta
- Moderaattori
- Viestit: 3433
- Liittynyt: Ma Loka 18, 2004 15:40
- Paikkakunta: Espoo
No, ehkä niihin käytännön neuvoihin vielä, että mitenkä sen ukon saa ymmärtämään vanhan päälle.
- Lueta sillä Talotohtorista pieniä pätkiä. Ei välttämättä edes koko kirjaa koska Kaila on alkuun vähän raskasta luettavaa jos on Vääräoppinen
- Samalla tavalla voi soveltaa Museoviraston korjauskortteja, vaikkapa sen pinkopahvin osalta.
- Tee itse niin paljon kun osaat, niin että sille tulee olo että se ei tosiaan ole jäämässä tekemään hommia yksin.
- Tee vaikka joitain mallikappaleita ja koepaloja ja näytä niitä sille. Komeron kokoisen vanhan vessan katon saa pahvitettua itsekin sillä aikaa kun ukko on viikonlopun rälläämässä poikien kanssa kalassa. Tia tee se sen kanssa yhdessä, pikku syötillä isojakin kaloja nostellaan.
- Hanki tietoa, välitä sitä.
Huolehdi siitä että remonttia tehdään iin hitaasti että oikeisiin materiaaleihin sitten yhtäkkiä onkin rahaa, ettei kiireen takia oo pakko tehdä halvimmasta kun rahat ei riitä kaiken tekemiseen kerralla kunnon aineista.
Jotkut ei vaan opi. Jotkut oppii pikkuhiljaa. Jotkut voi ihan innostuakin asiasta.
Pekka
- Lueta sillä Talotohtorista pieniä pätkiä. Ei välttämättä edes koko kirjaa koska Kaila on alkuun vähän raskasta luettavaa jos on Vääräoppinen
- Samalla tavalla voi soveltaa Museoviraston korjauskortteja, vaikkapa sen pinkopahvin osalta.
- Tee itse niin paljon kun osaat, niin että sille tulee olo että se ei tosiaan ole jäämässä tekemään hommia yksin.
- Tee vaikka joitain mallikappaleita ja koepaloja ja näytä niitä sille. Komeron kokoisen vanhan vessan katon saa pahvitettua itsekin sillä aikaa kun ukko on viikonlopun rälläämässä poikien kanssa kalassa. Tia tee se sen kanssa yhdessä, pikku syötillä isojakin kaloja nostellaan.
- Hanki tietoa, välitä sitä.
Huolehdi siitä että remonttia tehdään iin hitaasti että oikeisiin materiaaleihin sitten yhtäkkiä onkin rahaa, ettei kiireen takia oo pakko tehdä halvimmasta kun rahat ei riitä kaiken tekemiseen kerralla kunnon aineista.
Jotkut ei vaan opi. Jotkut oppii pikkuhiljaa. Jotkut voi ihan innostuakin asiasta.
Pekka
Viimeksi muokannut Pekka Huhta, To Elo 23, 2007 15:49. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Askartelua ja ajanhukkaa: http://www.sihistin.fi/
Vaatiihan se perinteiseen tyyliin rakentelu sinänsä aika paljon perehtymistä asioihin verrattuna siihen että kattoo telkkarista miten Remontti-Reiska surauttaa kyprokit seiniin.... Rakennusteollisuuden lobbaus ja "neuvontapalvelut" netissä ohjaavat myös rakentamista tiettyn suuntaan.
No meillä ei siitä tyylilajista sinänsä ole erimielisyyksiä. Talokin on tosin osittain "pilattu" ennestään remonteilla. Ei siinä mielessä pilattu että olisi ihan typeryyksiä tehty, mutta monet materiaaalit ei oikein viehätä (laminaatit yms).
Mutta enpähän kyllä ole samaa miletä, että se on mies, joka aina tuputtaa moderneja ratkaisuja.
Jonkinlaista romanttista mielenlaatua tietysti tarvitaan sen ymmärtämiseen kuinka ainutkertaisen hienoa on kun menneisyys on käsinkosketeltavana läsnä talossa jossa asuu. Mulla ne voi olla ihan pieniä juttuja; kellarikomerosta löytyneitä vanhoja työkaluja yms. Enkä millään raskisi siistiä ja maalata jotain kellarin 60-lukalaista maalipintaa piiloon vaikkei se alkuperäiseen rintamiestaloon kuulukaan. Se kertoo kuitenkin ajanjaksoista.... ja vaikka kuinka perinteitä kunnioittaen pieteetillä tekee niin helposti koko homma menee ruotsalaistyyliseen sievistelyyn. Eipä siinä mitään vikaa sinänsä ole, mutta itse tykkään vähän karheammasta meiningistä ainakin jossakin päin taloa. Vaikkapa kellarin portaat saisi jäädä mun puolesta ihan entiselleen ilman stailaamista ja siistimistä, mutta paineita siihen on....
Sekin vähän harmitti kun oli pakko purkaa maalämpövehkeiden tieltä järkyttävän kokoinen neuvostoaikainen vesisäiliö kellarista. Siinä oli sopivan karu meininki.
No meillä ei siitä tyylilajista sinänsä ole erimielisyyksiä. Talokin on tosin osittain "pilattu" ennestään remonteilla. Ei siinä mielessä pilattu että olisi ihan typeryyksiä tehty, mutta monet materiaaalit ei oikein viehätä (laminaatit yms).
Mutta enpähän kyllä ole samaa miletä, että se on mies, joka aina tuputtaa moderneja ratkaisuja.
Jonkinlaista romanttista mielenlaatua tietysti tarvitaan sen ymmärtämiseen kuinka ainutkertaisen hienoa on kun menneisyys on käsinkosketeltavana läsnä talossa jossa asuu. Mulla ne voi olla ihan pieniä juttuja; kellarikomerosta löytyneitä vanhoja työkaluja yms. Enkä millään raskisi siistiä ja maalata jotain kellarin 60-lukalaista maalipintaa piiloon vaikkei se alkuperäiseen rintamiestaloon kuulukaan. Se kertoo kuitenkin ajanjaksoista.... ja vaikka kuinka perinteitä kunnioittaen pieteetillä tekee niin helposti koko homma menee ruotsalaistyyliseen sievistelyyn. Eipä siinä mitään vikaa sinänsä ole, mutta itse tykkään vähän karheammasta meiningistä ainakin jossakin päin taloa. Vaikkapa kellarin portaat saisi jäädä mun puolesta ihan entiselleen ilman stailaamista ja siistimistä, mutta paineita siihen on....
Sekin vähän harmitti kun oli pakko purkaa maalämpövehkeiden tieltä järkyttävän kokoinen neuvostoaikainen vesisäiliö kellarista. Siinä oli sopivan karu meininki.
-
Labyrint64
- Jäsen
- Viestit: 786
- Liittynyt: Ke Elo 22, 2007 9:01
- Paikkakunta: Lahti
Jos mökkilaatu ei käykään niin kyllä nousee neliöhinta reilusti. Pitää ottaa huomioon mikä työ on tehdä pohjat, asentaa laudat, hioa, vahata, hioa, vahata jne... Lopputulos on taatusti hieno mutta kokonaiskustannukset nousee ihan varmasti yli laminaattimme joka oli tingittynä 17e neliö ja pohja sen asentamiselle on jo valmiina.ahaikio kirjoitti:Onko ihan varmaan paikkaansa pitävä väite? Varsinkin, jos ei ole valmiit tasaiset pinnat, joille tuon laminaatin levittää. Laadukas laminaatti pohjatöineen maksaa kuitenkin melkein 30€/neliö. Tähän hintaan jo kummasti laittaa lautaa. En ole lähiaikoina hintoja kattellu, mutta 2 vuotta sitten lautalattian hinta materiaalien osalta oli oksaisesta kuusesta tehtynä (ns. mökkilaatu)noin 12€/neliö maalattuna. Teettynä lautalattia on kallis, kun sen teko on aika työlästä.Labyrint64 kirjoitti:Lisäksi lautalattian asentamista joka huoneeseen estää puutavaran kallis hinta.
Eikä varmaan nykyisillä markkinoilla tuota mökkilaatuakaan löydä tuohon hintaan. Varmasti olisi kuitenkin kilpailukykyinen vaihtoehto, jos pitäisi tehdä pohjatkin laminaatin alle.Labyrint64 kirjoitti: Jos mökkilaatu ei käykään niin kyllä nousee neliöhinta reilusti. Pitää ottaa huomioon mikä työ on tehdä pohjat, asentaa laudat, hioa, vahata, hioa, vahata jne... Lopputulos on taatusti hieno mutta kokonaiskustannukset nousee ihan varmasti yli laminaattimme joka oli tingittynä 17e neliö ja pohja sen asentamiselle on jo valmiina.
Itse teetin omista koivuista lattialaudat. Laatu ei ole ihan priimaa, mutta en toisaalta parketin näköistä lattiaa halunnutkaan. Teettämällä tuli kuljetuksineen (itse asiassa melkein suurin kuluerä) neliöhinnaksi koivulattialle 16-17€/neliö.
Pekan vinkkien lisäksi suosittelen käyntejä vanhoissa kaupunginosissa, puu-, kivikirkoissa, kartanoissa, jne. Menemistä sinne vanhan keskelle. Eikös niitä teidän seuduilta ihan mukavasti löydy ?mitenkä sen ukon saa ymmärtämään vanhan päälle
kamala mörskä - miks ne tollasen osti - hirvee urakkaPetri Leskinen
Hyvä vinkki; siitäpä juolahtikin mieleeni:Petri kirjoitti:Pekan vinkkien lisäksi suosittelen käyntejä vanhoissa kaupunginosissa, puu-, kivikirkoissa, kartanoissa, jne. Eikös niitä teidän seuduilta ihan mukavasti löydy ?mitenkä sen ukon saa ymmärtämään vanhan päälle
http://www.wanhassa-wara-parempi.fi/Tervetuloa.html
Tuolla kannattaa kyllä käydä kauempaakin. Itse olin siellä pari vuotta sitten ja taidan mennä taas tänä vuonna. Talot tosin ovat vähän rintsikoita vanhempia, mutta puuta ja pinkopahvia niissäkin on. Taloihin pääsee tutustumaan eri remontointivaiheissa ja voi saada paljon vinkkejä. Ja jos ei muuta jäisi kotiinvietävää, niin ainakin se, ettei yksin ole vanhaa korjaamassa, ja joillakin on lähtökohta ollut oikeasti aika lohduttoman näköinen.
Vaikeaa on nuorallakävely vanhan/perinteisen ja uuden ja helpon välillä.
Itse taistelen tässä 2 miestä (avopuoliso ja isä) vastaan pitääkseni pääni näissä asioissa. Vaikka mielestäni tämä ei välttämättä sukupuoleen liitykkään. Ystävistäni löytyy myös naispuolisia uuden rakentajia.
Tottakai "pakolliset" myönnytykset remontin etenemisen vuoksi on täytynyt tehdä, enkä niissä mitään pahaa nää:
tähän mennessä seiniin kivivillat, kipsilevyt jne.
Jos olisi rahaa ja aikaa enemmän, olisin selluvillaan ja kuitulevyyn päätynyt, mutta tarve saada seinät oli kovempi.
Suurin taistelu koskee nyt keittiötä. Sen koneita ja kaapistoja.
Tahdon ehdottomasti säilyttää tyylin, ja tehdä itse kaapit vanhoille kaveriksi. Liesi on siskon vanha valkoinen, jääkaappi löytyy ennestään, tiskikone hankitaan uusi.
Miehen vaihtoehto on varmasti kalleimmat kaapit (ja tylsimmät) mitä kaupoista löytyy ja kaikki uudet rosteripintaiset koneet.
Aina ei mene ne mielipiteet niin yksiin.
Pekka se kirjoitti kyllä mainiosti stereotypioista
Itse taistelen tässä 2 miestä (avopuoliso ja isä) vastaan pitääkseni pääni näissä asioissa. Vaikka mielestäni tämä ei välttämättä sukupuoleen liitykkään. Ystävistäni löytyy myös naispuolisia uuden rakentajia.
Tottakai "pakolliset" myönnytykset remontin etenemisen vuoksi on täytynyt tehdä, enkä niissä mitään pahaa nää:
tähän mennessä seiniin kivivillat, kipsilevyt jne.
Jos olisi rahaa ja aikaa enemmän, olisin selluvillaan ja kuitulevyyn päätynyt, mutta tarve saada seinät oli kovempi.
Suurin taistelu koskee nyt keittiötä. Sen koneita ja kaapistoja.
Tahdon ehdottomasti säilyttää tyylin, ja tehdä itse kaapit vanhoille kaveriksi. Liesi on siskon vanha valkoinen, jääkaappi löytyy ennestään, tiskikone hankitaan uusi.
Miehen vaihtoehto on varmasti kalleimmat kaapit (ja tylsimmät) mitä kaupoista löytyy ja kaikki uudet rosteripintaiset koneet.
Aina ei mene ne mielipiteet niin yksiin.
Pekka se kirjoitti kyllä mainiosti stereotypioista
"kahdesta pahasta kannattaa valita molemmat ja kilpailuttaa ne"
Kitos tuosta Loviisan messuvinkistä:D
Kyllähän se mieskin tuollaisia kiertelee ihan mielellään ja ihailee vanhaa, sepä tässä yllättikin kun omassa sitten laitettaisi moternisti kipsiä. Taitaa olla tosiaan niin että etenkin kipsilevystä pauhataan niin paljon ja sitä käytetään *lähestulkoon* jokaisella suomen työmaalla niin väkisinkin jää muut vaihtoehdot unholaan.
loppujen lopuksi hän kuitenkin aika suopeasti suhtautuu kaikkiin päähänpistoihini, viikonloppuna lupasi lähteä kiertämään pitkin maakuntia rakennusapteekiin ja muihin vastaaviin. osasyynä taitaa olla se että lähdetään moottoripyörällä niin pääsee pitkästä aikaa ajelemaan samalla oli se vaan hyvä hankinta tuo pyörä, reissu kuin reissu sopii jos mennään pyörällä
Kyllähän se mieskin tuollaisia kiertelee ihan mielellään ja ihailee vanhaa, sepä tässä yllättikin kun omassa sitten laitettaisi moternisti kipsiä. Taitaa olla tosiaan niin että etenkin kipsilevystä pauhataan niin paljon ja sitä käytetään *lähestulkoon* jokaisella suomen työmaalla niin väkisinkin jää muut vaihtoehdot unholaan.
loppujen lopuksi hän kuitenkin aika suopeasti suhtautuu kaikkiin päähänpistoihini, viikonloppuna lupasi lähteä kiertämään pitkin maakuntia rakennusapteekiin ja muihin vastaaviin. osasyynä taitaa olla se että lähdetään moottoripyörällä niin pääsee pitkästä aikaa ajelemaan samalla
oli se vaan hyvä hankinta tuo pyörä, reissu kuin reissu sopii jos mennään pyörällä -
Labyrint64
- Jäsen
- Viestit: 786
- Liittynyt: Ke Elo 22, 2007 9:01
- Paikkakunta: Lahti
En tiedä mistä johtuu että inhoan kipsilevyä. Kun se on seinässä ei sitä periaatteessa huomaa mutta niin monta kertaa olen yrittänyt kiinnittää seiniin jotakin ja todennut että TAAS KIPSIÄ. Parhaimmassa tapauksessa ei seinän takana ole juuri siinä kohdassa edes tyhjää tilaa että saisi kipsiankkurin kiinni. Ja jos seinään tulee vaikka hylly niin pitää varmistua ettei koko seinä tule kohta alas.
Kaiken huippu oli kun kaverin autotallin korjasi tulipalon jälkeen rakennusfirma niin seiniin iskettiin cyprokit. Toki materiaali on paloturvallisuuden kannalta ihan hyvä mutta aiemmin oli lastulevyä ja seinille pystyi kiinnittämään koukkuja ja hyllyjä vapaasti mutta nyt ei enää edes autonrenkaita ole helppo säilyttää seinillä kun kaikki koukut pitää aina laittaa koolauksen kohdalle.
Kaiken huippu oli kun kaverin autotallin korjasi tulipalon jälkeen rakennusfirma niin seiniin iskettiin cyprokit. Toki materiaali on paloturvallisuuden kannalta ihan hyvä mutta aiemmin oli lastulevyä ja seinille pystyi kiinnittämään koukkuja ja hyllyjä vapaasti mutta nyt ei enää edes autonrenkaita ole helppo säilyttää seinillä kun kaikki koukut pitää aina laittaa koolauksen kohdalle.