Ihan kuin olisi kokemuksen syvää rinta-ääntä tuossa mukana?tuuma kirjoitti: Kissa saa tosiaan sekunnin murto-osassa kynsimisreaktion ja se on todella kaukana koirien vastaavasta. Silloin ei katso yhtään mitään muuta kuin että pelastuu hänen mielestään tukalasta tilanteesta! Vaarallisin hetki on kun takertuu neliraaja otteella ihoon kiinni ja pureutuu söpöillä kynsillään kiinni suoraan orvaskeden ohi lihaan ja lopulta huomaa että voihan tuohon hampaatkin iskeä kiinni. Au, au aua ua!
Käsi niskaan ja painaa maata vasten, niin että takatassut on suorana taakse, niin katti ei pysty paljoa, tärkeintä on ettei anna sen kääntyä kyljelleen, koska siitä asennosta katti tekee pahaa jälkeä, kuten myös selällään ollessaan, mutta mahallaan kun on, niin sillä ei oikein nivelet anna myöten tehdä vahinkoa etenkään silloin kun takajalat sojottaa taakse, silloin se ei saa voimaa ponnistaa kyljelleen.
Vaan pakottaminen on aina ikävää, parempi suostutella mielestäni, mutta on kuitenkin parempi ansastaa kuin kadottaa villin luonnon armoille, kas kun pennut menettävät tämän ruokapaikan silloin jos emo häätää ne, niillä ei ole mitään suojaa, eikä mitään takeita ravinnosta tuossa tilanteessa, uhkana on pedot ja toiset katit, käytännössähän voidaan ajatella, että katit ovat sodassa keskenään, ei ole olemassa sellaista ruusuista vapauden ja onnellisuuden tilaa, etenkään täällä missä noita villejä kulkee vähän enemmänkin, eikä varsinkaan onnellisia loppuja.
Ulkona on nyt liki -32C pakkasta ja yhä kiristyy, villin katin pitää silti kulkea tuolla useamman katin syvyisessä hangessa etsien syötävää koko yö, ainoa suoja on kuusen alla oleva hanki, korvat paleltuvat liki väistämättä, jos yrittää tähän lähistölle jonkin rakennuksen suojaan, niin nuo kolme häätää eikä kynsiä säästellä, reviiriä puolustetaan omasta hengestä juuri välittämättä. Kuinka monesta vastaavasta yöstä katti selviäsi?
Mielestäni ansa ja sisätiloihin vangittunakin on parempi kohtalo, kuin hitaasti hengiltä paleltuen, mahdollisesti useastakin hankaumasta ja haavasta sekä paleltumista kärsien.
Emokatilla on nyt hyvinkin tuplasti massaa siihen nähden mitä sillä oli kun sen ensimmäisen kerran näin, kovasti oli nälkiintynyt poloinen, se on äärimmäisen hyvä saalistamaan ja sillä on hyvä suojaväritys lumisiin olosuhteisiin, se on varmasti auttanut sitä selviämään talven yli + se on voinut olla suojassa, on ollut onnea eikä ole ollut reviiriä puolustavaa kattia lähistöllä, mutta se ei ole 100% selvinnyt talvesta, kun olen seurannut, niin sillä ei ole ääntä, se osaa kähistä, mutta se on menettänyt kyvyn äännellä, lisäksi sillä on vähän ongelmia korvien kanssa, sen pitäisi saada lääkitystä tuohon vaivaansa, mutta vaikeaa se on villin kanssa elukkalääkäriin päästä. Siltä puuttuu hännästäkin pää, mitä lie sattunut, mutta yllättävän vähällä se periaatteessa on päässyt, sitähän ei tiedä mitkä vaivat se onnistuu piilottamaan.
Kaupungissa, missä on suojapaikkoja vaikka kuinka ja jossa ei kovin runsaasti ole villejä katteja ilman jatkuvaa ruokintaa, on toki tilanne helpompi, ehkä maallakin jos ei alueella olisi muita katteja, mutta täällä noita on tosi paljon villeinä ja useammalla olen nähnyt repaleista korvaa jne. Sitten on vielä paikalliset nulikat yms. joille kissa ei ole kuin riesa, maalla kun koira on lemmikki ja kissaa monet pitävät liki tuholaisena, vaikka se on oikein hyödyllinen, osalla on kissoja, mutta ne eivät ole niinkään lemmikkejä kuin koira, jos kissa katoaa niin sitä otetaan vain uusi, sillä ei ole sellaista arvostusta, joten eipä ihme, että sellaisia ihmisiä löytyy jotka tekevät ilkeyksiä kissoille.
Sehän vähän tälläisessä tilanteessa on, että ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Sitten katit voi juosta ihan täysin vapaana, kun olen oikein rikas ja saan tehtyä 4m korkeat 1m paksuiset muurit tontin ympärille sähköaidoilla varustettuna, pysyy karmeudet ulkopuolella ja katit voi täysin vapaasti riehua sisäpuolella
Se jos en noita sisälle jollain tapaa järjestä on se oikeastaan pahempi kuin piikille vienti. Kuolo tulee parissa vuodessa kidutuksen kera, niin se vain menee täällä villin luonnon armoilla.
pvalila se on vähän toista teillä jossa rampataan jatkuvasti ovesta, mulla on aina se kaksi ovea kuljettavana ennen kuin pääsen ulos, lisäksi täällä ei muut kulje kuin minä, joten siinä ei kovin kummoista vanginvartijan roolia tarvita, jos katti luikahtaa pihalle yhdestä ovesta, niin sillä on vain kylmä tila vastassa, kuinka monta kertaa katti sitten testaa tuota ennen kuin ymmärtää, että parempi olla vaan lämpimässä sisällä, onkin toki arvoitus, mutta ei fiksu otus kovin monesti moista varmaankaan halua kokeilla.
Tosin sitä en tiedä milloin tuohon tilaan pääsee.
Ei ne katit ilman provokaatiota käy kiinni, jos heiluttelee kättä, niin sehän on lelu *naps* No jos silittelee ja katilla häntä heiluu, niin ei mene kauaa kun taas käy *naps*, tuijottele silmiin vähän aikaa niin taas käy *naps* kas kun haastoit kaksintaisteluun, ne joskus sitten toki kokeilevat rajojaan, etenkin jos on tylsää, taaskaan ei mitään yllättävää, ne vaan ovat omanlaisiaan, pelaavat ihan omilla säännöillään, siksi kai ne onkin niin hauskoja.
