Mutta kun eihän nykytilanne säily, kyllä minäkin sen verran tiedän, että luonnollinen toimintamalli emokatilla on häätää pennut, kun kiima lähestyy, sille ei voi mitään, kun se on luonnon laki, jos sitä on vain ja kuvittelee nykytilanteen säilyvän, niin vähintään 2 kattia on luonnon armoilla kärsimässä pakkasessa seuraavana talvena.tuuma kirjoitti:Kovasti nuo katit ja sinä ovat selvästikin yhtä, se että he ovat tilanteeseen jämähtäneet että myös kai vähän sinäkin voisi olla jonkun mielestä jopa ongelma mutta eikö tuo nykytilanne kuitenkin ole oikeastaan huippua?
Leikatut kesyt katit on asia erikseen, nehän elävät ihmisten parissa kun ovat synnyttäneet pentunsakkin ihmisten parissa, mutta ei nämä villit ihan niin toimi, kytkös ihmiseen on vain se, että saavat ruokaa, sekä jonkinlainen suoja on lähellä, entäs sitten kun noita ei enää tarvitse?
Pihalla jos näen noita, niin kyllä ne piiloon pyrkivät, kaukaa on hyvä vahtia, jopa läheltä, jos kuvittelevat etten heitä näe, mutta voi mahdoton kuinka pitää mennä karkuun jos erehtyy niihin päin vilkaisemaan, vaikka ne sisällä ovat tottuneet jo jonkin verran, niin kyllä ne kovasti pelkää ihmistä siltikin.
Tänään miukua sai taputtaa päähän, tap tap, sitten nuuh, nuuh, nuuh nuuhkitaan sormea joka taputti, ja sitten sama uudestaan muutaman kerran, kovasti se väisti kosketusta, mutta ei se karkuun mennyt. Moukun sain mököttämään, kun en antanut syödä emon osuutta sapuskasta, työnsin aina käden eteen, kun se yritti kupille työntää päänsä, emo söi siinä kupilla tietty koko ajan, sitten Mouku kävi selin istumaan ja tuhisi meikäläiselle, äkkiä se siitä sitten toipui kuitenkin, kun havaitsi vieressään olevan oman annoksensa, jonka jätti puolitiehen koska emon evästä piti yrittää syödä, se kun saattaisi olla parempaa
Tuo mouku on ihan pöljä, sille suurin huoli tuntuu olevan se, että joku saa jotain parempaa tai enemmän kuin hän, niin kovasti sillä on tarve tutkia mitä kukainenkin syö, jättää oman osuutensa liki koskematta, että saisi muiden osuudesta varmasti parhaat palat.
Miuku uskaltaa kulkea jo ihan polveni vierestä vierelleni johon se käy makaamaan nenä meikäläistä päin ja vahtii siinä hyvin pitkiä aikoja, se myös leikkii aina tuolla raapimispuulla jonka toin, eikä se tunnu paljoa välittävän siitä, että olen siinä vieressä, saan myös rapsuttaa sitä raapimispuuta ylhäältä, eikä sekään haittaa että käsi on katin päällä, ilme oikein kirkastuu ja hännänpää kiemurtelee. Se on aika pitkästi kuten kesy kisu, mutta ei se vielä täysin luota, eikä ulkonakaan se uskalla edes 10 metrin päässä tehdä muuta kuin olla puoliksi piiloutunut, puoliksi juoksemassa turvaan, jos sen huomaan, Maalis-Huhtikuussa veikkaan, että se häätö tapahtuu, riippuen keleistä, tietty jos emon saisi leikattua sitä ennen, ehkä tilanne olisi toisin




