Oma nurkka

[sahrami]

Tosin vanhemmiten se oma kissa vähän pehmeni, kun sille tuli nivelrikko ja sai kipulääkettä päivittäin ruutalla. Ei enää kynsinyt ollenkaan, puri vaan vähän. Ne sosiaalitapaukset taas oli mitä sattuu, osa söi suurinpiirtein pillerin suoraan kädestä, ja osalle annettiin kaikki antibioottikuuritkin piikkeinä, kun ei saanut menemään edes ruuan seassa paaston jälkeenkään.

Mahtaako kissa tajuta sitä, että vaikka sattuu niin toinen yrittää auttaa? Koirathan tuon tajuavat, mutta ne ovatkin perimältään laumaeläimiä: kissa on taas luonnossa niin yksin ja omillaan, ettei sille taida olla luontaista toisia jeesata eikä liioin toisilta apua odottaa.

Riippuu paljon yksilöstä. Jotkut villieläimet ymmärtävät, jotkut ihmiset eivät. Aika usein homman sujuminen on kiinni siitä tavasta, jolla toimitaan. Rauhallinen, suoraviivainen toiminta, jossa ei hätkähdetä vaikka toinen sähisisi ja purisi, rauhoittaa kummasti tilannetta, olipa purijana viisvee ihmislapsi tai samanikäinen eläin.

Meillä lapset ovat opetelleen pari-kolmivuotiaina nielemään pillerit, kun ei litkut uppoa. Nestemäinen Panadoli oli pohjanoteeraus: kun aukaisin korkin, kolme lasta neljästä alkoi oksentaa pelkästä hajusta...

[jtbo]

Riippuu paljon yksilöstä. Jotkut villieläimet ymmärtävät, jotkut ihmiset eivät. Aika usein homman sujuminen on kiinni siitä tavasta, jolla toimitaan. Rauhallinen, suoraviivainen toiminta, jossa ei hätkähdetä vaikka toinen sähisisi ja purisi, rauhoittaa kummasti tilannetta, olipa purijana viisvee ihmislapsi tai samanikäinen eläin.

Meillä lapset ovat opetelleen pari-kolmivuotiaina nielemään pillerit, kun ei litkut uppoa. Nestemäinen Panadoli oli pohjanoteeraus: kun aukaisin korkin, kolme lasta neljästä alkoi oksentaa pelkästä hajusta...

Mä en ymmärrä poretabletteja, pahan makuinen liemi maustetaan epämääräisellä maulla ja sitten se muka olisi helpompaa kuin pillerin nappaaminen?

Katit on tosiaan yksilöitä, Strongholdithan nuo pojat ovat niskaan saaneet jo tohtorissa, joten sinällään ne on suojattu kyllä, mutta sapuskaan pitäisi laittaa ehkä matolääkettä, jotta madotus olisi lopullisesti kunnossa.

Tuskin nuo jättää sapuskaa syömättä vain siksi, että siinä on lääkettä, ne ovat vähän turhankin innokkaita maistelemaan kaikkea.

Kissalle ei tehdä mitään jos se ei oikeasti tahdo, tai vaikeaa se ainakin on, parempi tuikata piikillä torkuille, kaikille turvallisempaa. Kissa kun voi satuttaa itseään jos se oikein yrittää päästä pois ikävästä tilanteesta, siksi ansakin pitää olla sellainen ettei katti pysty telomaan itseään.

Emohan tosiaan pitää käyttää kanssa tohtorilla ja raukkiksena tietenkin vien ansoineen kaikkineen sen tohtorille, joka tuikkaa häkissä olevaa kattia piikillä ja kohta katti torkkuu jo.

Sitten meneekin hyvän aikaa, kun emo toipuu siitä operaatiosta, se kestää vähän pisempään kuin noilla pojilla, emolle paras olisi kyllä sellainen reilunkokoinen häkki, jossa saisi rauhassa toipua ja vähän totuteltua meikäläiseenkin.

[pvalila]

Vanhaan aikaan uskomus oli, että kunnon lääkkeessä pitikin olla kamala maku.

No, ainakin lapsiperheessä on turvallisempaa, etteivät lääkkeet maistu liian hyvälle.

Tuumahan se tuossa jo tunnusti kakarana juoneensa pullollisen yskänlääkettä.

Onneksi siitä ei jäänyt mitään pysyviä vaikutuksia...

[pvalila]

Riippuu paljon yksilöstä. Jotkut villieläimet ymmärtävät, jotkut ihmiset eivät. Aika usein homman sujuminen on kiinni siitä tavasta, jolla toimitaan. Rauhallinen, suoraviivainen toiminta, jossa ei hätkähdetä vaikka toinen sähisisi ja purisi, rauhoittaa kummasti tilannetta, olipa purijana viisvee ihmislapsi tai samanikäinen eläin.

Meillä lapset ovat opetelleen pari-kolmivuotiaina nielemään pillerit, kun ei litkut uppoa. Nestemäinen Panadoli oli pohjanoteeraus: kun aukaisin korkin, kolme lasta neljästä alkoi oksentaa pelkästä hajusta...

Mä en ymmärrä poretabletteja, pahan makuinen liemi maustetaan epämääräisellä maulla ja sitten se muka olisi helpompaa kuin pillerin nappaaminen?

Katit on tosiaan yksilöitä, Strongholdithan nuo pojat ovat niskaan saaneet jo tohtorissa, joten sinällään ne on suojattu kyllä, mutta sapuskaan pitäisi laittaa ehkä matolääkettä, jotta madotus olisi lopullisesti kunnossa.

Tuskin nuo jättää sapuskaa syömättä vain siksi, että siinä on lääkettä, ne ovat vähän turhankin innokkaita maistelemaan kaikkea.

Kissalle ei tehdä mitään jos se ei oikeasti tahdo, tai vaikeaa se ainakin on, parempi tuikata piikillä torkuille, kaikille turvallisempaa. Kissa kun voi satuttaa itseään jos se oikein yrittää päästä pois ikävästä tilanteesta, siksi ansakin pitää olla sellainen ettei katti pysty telomaan itseään.

Emohan tosiaan pitää käyttää kanssa tohtorilla ja raukkiksena tietenkin vien ansoineen kaikkineen sen tohtorille, joka tuikkaa häkissä olevaa kattia piikillä ja kohta katti torkkuu jo.

Sitten meneekin hyvän aikaa, kun emo toipuu siitä operaatiosta, se kestää vähän pisempään kuin noilla pojilla, emolle paras olisi kyllä sellainen reilunkokoinen häkki, jossa saisi rauhassa toipua ja vähän totuteltua meikäläiseenkin.

Onkohan siitä alakerran huoneesta jo pöpöt kuolleet? Etkös sinä laittanut sen karanteeniin muutamaksi päiväksi/viikoksi, jotta ötökät eivät saisi hyvää verta ja siten lisää elinaikaa?

Keittiötä ei niin vain jätetä pois käytöstä, eikä vessaa.

[jtbo]

Niin, tai sitten on sekin mahdollisuus, että kyseessä olikin vain ärtsympi allergia

Kas kun leikattu katti ei ole niin kova aiheuttamaan allergiaa...

Himputti, täällä on aivan tajuton lumimyrsky, autoilin tuolla pimeässä ja näkyvyys noin 20 metriä, kun lunta oli niin lujasti ilmassa ja tuulee niin lujaa yhä, että talo oikein jymisee.

Taas jotain reilu 10cm kai tuota lunta sitten tulee, plääh.

[tuuma]

Niin, tai sitten on sekin mahdollisuus, että kyseessä olikin vain ärtsympi allergia

Kas kun leikattu katti ei ole niin kova aiheuttamaan allergiaa...

Himputti, täällä on aivan tajuton lumimyrsky, autoilin tuolla pimeässä ja näkyvyys noin 20 metriä, kun lunta oli niin lujasti ilmassa ja tuulee niin lujaa yhä, että talo oikein jymisee.

Taas jotain reilu 10cm kai tuota lunta sitten tulee, plääh.

Eikös allergiat useimmiten katoa kun vain altistuu ja altistuu yhä uudelleen ja uudelleen?

Täälläkin tuullut viime yö reippaasti ja taas alkoi että myös sataa nöyhtää. Onkohan nuo tuulialue simulaatiot sittenkään niin paikkansa pitäviä? Pvalilalla ei tuule juuri koskaan mutta täällä puhaltaa juurikin niin että jälleen kattopellit lerputtelee ja paukkuu. Samoilla tuulialueilla tässä hänen kanssaan kuitenkin pitäisi olla.

Pitäisi varmaan istuttaa kuusiaita takaisin kun naapuri 10 metrisen kaatoi pari vuotta sitten rajalta Kuinkakohan korkeita valmiita taimia voisi ostaa tai kuinka vanhoina puun voi istuttaa uuteen paikkaan

[pvalila]

Töki sinne rajalle tuijat kasvamaan. Kuusiaita kasvaa ensin hitaasti ja sitten siitä tulee liian iso ja siinä välissä se on aivan mieletön hyttyspesä. Tuijat ovat myös tosi halpoja, kunhan vain odottaa sopivaa tarjousta.

Naapurustossa yksi talo teki aika korkean aidan laillisesti itselleen: tontti on ylempänä kuin talo, ali alinna on lähes metrinen muuri jonka takana on talon nurmikko. Tuohon nurmikon reunaan laitettiin vielä tuijat kasvamaan, eli jos metrinen tuija muodostaa kahden metrin näköesteen.

[pvalila]

Allergioista...

Tuo siedätyshoito eli altistuksen lisääminen toimii joskus. Toisinaan homma menee toisin päin, eli allergia laukeaa herkemmin ja herkemmin ja yhä useammista asioista.

Minä tiedän tapauksen, jossa ihminen jolla ei ollut edes suvussa allergiaa tuli (vasta nelikymppisenä) allergiseksi lähes kaikelle.

Elämä menee vaikeaksi, kun ei enää uskalla syödä mitään muuta kuin turvalliseksi todettuja ruokia ja niidenkin määrä vähenee kaiken aikaa; pahimmillaan ihminen pystyy elämään vain seinien sisällä valvotussa sisäilmassa. Iso harmi tulee siitäkin, että lääkkeiden käyttö muuttuu hyvin rajoitetuksi: mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä suurempi riesa on se, ettei pysty käyttämään lääkeaineita vapaasti.

Paljon hölistään lääkkeiden ja rokotusten vahingollisuudesta, ei nähdä metsää puilta. Meidän keskuudessamme kulkee nykyisin enää hyvin vähän esim. polion rampauttamia lapsia ja olemme alkaneet pitää asioita itsestäänselvinä. Ympäristösyistä malarialoisen hävittäminen DDT:llä jätettiin kesken ja nyt jälkikäteen on myönnetty, että virhe tuli tehtyä: olisi pitänyt hoitaa homma loppuun, nyt malaria tappaa ihmisiä eri sairauksista eniten. Antibioottien suhteen on aivan sama juttu, pöhköt ihmiset jättävät kuurin kesken ja antavat elimistönsä toimia viljelmänä, jossa bakteerit vahvistuvat ko. lääkkeelle vastustuskykyisiksi ja lähtevät sitten valloittamaan maailmaa.

[jtbo]

Vaan nyt maailmassa on liikaa porukkaa, kun luonto ei pääse korjaamaan heikkoja pois?

Mulla kyllä siedätys toimii ihan hyvin, siitepölyallergioista alkanut pääsemään eroon, samoin kattiallergia ei vaivaa enää likikään kuten vielä viikko sitten.

[jtbo]

Hmm, myrsky repi rännejä irti ja viskeli niitä sitten, ei ihan perustuulesta kyse, kun ei tuota ollut tapahtunut aiemmin. Taisi mennä rikki osa noista.

[pvalila]

Hmm, myrsky repi rännejä irti ja viskeli niitä sitten, ei ihan perustuulesta kyse, kun ei tuota ollut tapahtunut aiemmin. Taisi mennä rikki osa noista.

Ensin pakkanen, nyt myrsky. Sulta ei puutu enää kuin maanjäristys ja tsunami

Pelkäävätkö katit myrskyn ulvontaa?


***********************'

Jotenkin surku juttu, ettet ole vielä päässyt kattien kanssa takaisin sille luottamuksen tasolle jolla olitte ennen kiinniottoa.

Mua huolestuttaa se, että nuo vanhenevat päivä päivältä ja jokainen päivä, jonka ne elävät ilman luottamusta sinun aikeidesi kunniallisuuteen (hassu ilmaisu...) tavallaan lujittaa emon heihin kylvämää epäluottamusta.

Mulla on jotenkin kuvitelma, että kissa ei voi itse kesyyntyä; kesyyntyminen ei ole kissalle lajikäyttäytymisen mukaista eikä järkevää eikä kissalla ole sisäistä tarvetta kesyyntyä.

Kissa toki voi kesyyntyä, mutta se kesyyntyminen on seurausta sitä kohtaavista erityisistä tapahtumista ja olosuhteista.

Millaista tapahtumista ja millaisista olosuhteista, mulla ei ole aavistustakaan...

Mulla on jotenkin sellainen tunne, kuin sinä olisit delegoinut tuon kesyyntymisjutun noille kissoille itselleen: saattahan se toimia (mä en ymmärrä kateista mitään) mutta jotenkin vain pelkään, että se paras aika menee hukkaan ja katit kohta ylittävät sen iän, jossa kissan on sosiaalistuttava jos se yleensä koskaan sosiaalistuu.

- Täysin terve ihminenkin jää mykäksi, jos hän ei saa tilaisuutta oppia puhumaan siinä iässä, kun tuo taito kuuluu omaksua. Ei todellakaan mitenkään sama juttu, mutta ymmärrät varmaan mitä yritän jotenkin saada ilmaistua?


Mä siis odotan koko ajan, että sä tekisit jotain uskomattoman fiksua ja ovelaa noiden kattien kanssa, mutta mulla ei ole aavistustakaan, mitä se fiksu ja ovela voisi tarkoittaa...

*********************

Keksin minä sulle kuitenkin uskomattoman fiksun kiinalaistyyppisen neuvon: Jos haluat leikkiä kissaa ja hiirtä, niin leiki vain, mutta älä kissan kanssa...

******************

Kesyyntymisen yksi puoli on se, että kesyynnyttyään kissan on varmasti paljon parempi olla: se kykenee nauttimaan asioista, joita se villinä pelkäsi. Ja edelleenkään mulla ei ole aavistustakaan, kuinka noiden kattien kanssa pitäisi toimia...Ei musta apua ole.

[jtbo]

No tottahan ne myrskyä piilossa ovat patjojen alla ja tärisevät niin että patjakin tärisee.

Kissa kun ei ole koira tai kettu, kissaa ei voi pakottaa kesyyntymään, mutta kissa on utelias, pitää sen verran odottaa, että se alkaa uteliaaksi ja alkaa sitten huomaamaan, että ei tuossa olekkaan mitään pelättävää.

Kovasti joka yö ollaan pelattu peliä, jossa viskaan namin ja katit yrittää napata ilmasta, nykyään nukun ovi auki ja yöllä käyvät kurkkaamassa aina pikkuhiljaa enemmän ja enemmän uskaltautuvat. Päivisin ovat vielä arkoja, mutta tämän päivänkin alkaessa hämärtyä potkin moukun ylös, kun se meinasi taas olla pimeään saakka siellä patjan alla, kohottelin patjaa nurkasta ja Mouku katseli vähän ihmeissään, että mihin se maailman paras piilo katosi, sieltä se sitten rohkeni tulla pois, kun kerta oli turhaa kuvitella olevansa enää piilossa

Eilenkin Mouku katseli tyytyväisenä ikkunasta pihalle, kun putsailin hiekkalaatikkoa ja eilenkin sai sitä vähän häiriköidä sieltä patjan alta pois.

Se on tavattoman laiska, jopa kissaksi, se on muutenkin kuin karvinen ja kohtelee Miukua kuin Oskua, tosin se Miuku on kyllä vähän kuin Osku, älytön vauhti ja ei paljoa älyä kyllä muutenkaan, kun intoilee milloin minkäkin kimpussa, jahtaa Moukua loikkien puolelta toiselle ja Mouku tyynesti istuu paikallaan, huitaisee kerran täysosuman tassulla ja Miuku loikkii taas ympäri huonetta yrittäen yllättää Moukun

Ovat tosiaankin erilaisia, mutta aivan loistavasti tarjoavat kyllä huumoria.

Täällä oli pari päivää ihan reipasta myrskyä, lunta tullut aivan älyttömästi.

Tommoiset töppösen jäljet oli hangella, oli loikannut kolan levyisen polun yli ja muuten oli kyllä mielestäni jäniksen jälkiä muistuttavat, tosin pyöreät jäljet umpihangella ja ne kaksi vierekkäistä ei olleet samassa linjassa vaan toinen vähän toista edellä ja kaksi sitten suht peräkkäin, joten vähän ihmetystä herätti, kun jäniksellä ne kaksi takakäpälää on kai aika samassa linjassa, mutta jos se on sitten vaikkapa rusakko?


Kattien kesyyntyminen oikeastaan menee aikataulusta edellä, homma kun kestää väistämättä useamman kuukauden, voi kestää helposti jopa vuoden. 5kk aikana ovat jotkut onnistuneet, tosin nuoremmilla kateilla, mitä enemmän ikää sitä pisempään menee.

Emokatti näköjään taas lähtenyt seikkailemaan, sinne myrskyn sekaan ilmeisesti eilen aamuyöstä, kun illalla annetun sapuskan oli silloin syönyt.

[pvalila]

En ole ikinä kuullut, että jollakulla olisi ollut kesy kettu! Kettu ei kai ole laumaeläin, eli se lienee vähän kissan kaltainen noin sosiaalisessa mielessä?

Eli noiden kattien kanssa suunta on kuitenkin oikea? Tuntui vain surkealta ajatella, kuinka paljon tuli takapakkia kun katit otettiin kiinni ja leikkautettiin.

Kun lasketaan tuota sun mainitsemaa 5 kk - 12 kk aikahaarukkaa niin silloin sinä olet tavallaan jo yli puolivälissä, koska täytyyhän se varastossa vietetty aika ainakin jollain kertoimella laskea mukaan.

Silloin ne olivat vapaita, mutta toisaalta eihän tilanne tuossa suhteen ole oikeastaan mitenkään muuttunut: ei kai tuo kattien yläkertaan vieminen oikeastaan noin kesytysmielessä tilannetta juuri muuttanut?

Emosta erottaminen kylläkin oli iso askel, koska emolta opittuahan nuo pelot pääasiassa olivat.

[jtbo]

En ole ikinä kuullut, että jollakulla olisi ollut kesy kettu! Kettu ei kai ole laumaeläin, eli se lienee vähän kissan kaltainen noin sosiaalisessa mielessä?

Eli noiden kattien kanssa suunta on kuitenkin oikea? Tuntui vain surkealta ajatella, kuinka paljon tuli takapakkia kun katit otettiin kiinni ja leikkautettiin.

Kun lasketaan tuota sun mainitsemaa 5 kk - 12 kk aikahaarukkaa niin silloin sinä olet tavallaan jo yli puolivälissä, koska täytyyhän se varastossa vietetty aika ainakin jollain kertoimella laskea mukaan.

Silloin ne olivat vapaita, mutta toisaalta eihän tilanne tuossa suhteen ole oikeastaan mitenkään muuttunut: ei kai tuo kattien yläkertaan vieminen oikeastaan noin kesytysmielessä tilannetta juuri muuttanut?

Emosta erottaminen kylläkin oli iso askel, koska emolta opittuahan nuo pelot pääasiassa olivat.

Kyllä se vaan tahtoo olla, että vangitseminen nollaa aika pitkästi koko prosessin, saa aloittaa alusta. Sitten on mahdollista että tulee takapakkia ja saa aloittaa homman alusta, joskus takapakkia tulee vain muutama päivä, mutta joskus pisempäänkin, riippuen tietty katista millainen se on.

Kyllä kettu kesyyntyy:
http://www.youtube.com/watch?v=enrLSfxTqZ0

Tuossa tutkittiin geenien vaikutusta kesyyntymiseen ja niin se vain on kateissakin, että toisilla on sellaisia geenejä, että ne oikeasti kesyyntyvät mielellään ja helpommin, kaikki eläimet eivät ole samalla tavalla kesyyntyviä edes saman lajin sisällä olevat yksilöt, mutta mahdollisesti kaikista lajeista voi jalostaa kesyn version.

Geenit määräävät siis yllättävän paljon käyttäytymistä ja luulisin, että se pohjautuu siihen kuinka geenit vaikuttavat tuntemuksiin, mutta siitä itselläni ei ole mitään tietoa, tuntuisi vain loogiselta.

Kun eläimistä sanotaan, että ne toimivat vaistojensa varassa, niin minä luulen, että ne toimivat tunteidensa ohjaamina, mutta siitäkään ei ole sen parempaa tietoa itselläni, tuo olisi vain looginen päätelmä. Ihmisen erikoisuus lienee lähinnä se, että geenipooli on muokkautunut tunteitansa hallitsevien muodostuttua pääasialliseksi ainekseksi, koska kylmä järki on varmasti ollut usein selviytymisen kannalta tärkeämpää kuin vahvat tunteet. Vaan mistäpä sitä nyt varmaksi voisi tietää.

[pvalila]

Jaaha, kettuista valittiin kymmenen sukupolven ajan kaikkein kesyimmät...Saman jos teet kattien kanssa, niin aika kauan menee ennen kuin sulla on tupa täynnä kesyjä kissoja!

Niin, mielenkiintoista tuo, että kesyimpien valinta jatkojalostukseen johti selvästi alkuperäisestä eroavaan ulkonäköön. Saattoi olla myös huono juttu, eihän tavoitteena ollut se, että turkki muuttuisi.

Mitä tuo kesyyntyminen noin kissan näkökulmasta tarkoittaa? Kyse on kai siitä, että katti saa varmuuden siitä, ettei iso otus häntä satuta; toisaalta kyse on kai myös siitä, että katti ottaa sen ison otuksen lelukseen?

Kissathan rapsuttavat itseään, eli ilmeisesti se lämpimässä sylissä istuminen ja rapsuttetuksi tuleminen tuntuvat kissasta aivan puhtaasti fysiologisesti mukavalta? Miukua jos rapsutat, niin tassuahan sieltä tulee (jos nyt edes kiinni saat).