Tietähän pitää lukea ja muistaa joustaa, eikä rikkoa fillariaan. Aika paljon on noita renkaan mentäviä railoja niin poikittain kuin pitkittäinkin maanteillä täälläpäin ja kaikenlaista pahkaa yms. löytyy ja sitä pitää osata luovia noissa paikoissa kaikkien välistä ja toisinaan pitää hieman joustaakkin, pyörä ja kuski liikkuu molemmat aika pitkästi omaan tahtiin pahimmissa kohdissa.
Renault on nykyään vähemmän pystymallinen, koska siinä on tuo triathlon tanko, polvi hakkaa rintakehään, kun oikein veivaa.
Yksivaihteisella mummopyörällä se 25 tahtoo olla sellainen kattonopeus tasamaalla, mutta sillä pystyy spurttaamaan aivan hillittömillä kierroksilla ja yli tuplat saa vauhtia parhaillaan, se voi tosin olla näky, kun liki 200kg tulee kohti häkellyttävällä nopeudella, jalat vispaten yli 120 kierrosta minuutissa.
Mun pitäisi kai laittaa se soittokellokin tankoon, sille pitäisi vaan paikka löytää, tahtoo olla hieman kehnosti noita kiinnityspaikkoja moiselle, kun tuo trialthon tanko vie kaiken tasaisen tuosta 'suorasta' tangosta ja taas triathlon tangossa ei ole oikein sellaista kohtaa mihin mitään laittaisi kiinni siten että ei haittaisi, tosin kyllä minä karjun kovempaa kuin tuo kello soittaa.
Kyllähän nojapyörällä isommissa alamäissä pääsisi laittomiin nopeuksiin, siinä olisikin Scania kuskit ihmeissään, kun fillarilla työnnetään ohi
Mulla on vähän se ongelma, että voima on räjähtävää ja nopeaa, kovin pitkästi ei sitä piisaa, kunnon spurtti on se 200m ja sitten pitää odottaa monta sekuntia, jopa muutama kymmenen, että taas voi spurtata.
Aikoinaan yhdessä kaupungissa asuin kaupungin korkeimman mäen päällä, jotain 2km oli työmatka, pyörätie kulki autotien vieressä ja suhasin siitä lujempaa kuin ne autot alamäen ja pitkästi sen jälkeenkin, kierrellen jalankulkijoita kuin keiloja, matkalla oli useampi risteyskin tietty ja siinä korkeat kanttarit ja suojatie, tuli yleensä hyppäytettyä fillari suojatielle mennessä ja sieltä poistuttaessa, nopeus yli 40km/h ja pyörätie rajoittui rakennuksiin jotka oli siinä kivasti estämässä näkemistä. Useamman vuoden päivittäin tuota harrastin, koskaan ei ollut läheltäpiti tilanteita, jotkut autoilijat jarruttivat kun olin jo mennyt ja kaukana, itse kuuntelin missä autot meni ja laskelmoin sen minkä verran pitää vauhtia muuttaa, että mahtuu kahden auton välistä, tietty huomioiden kahdesta suunnasta kääntyvät autot ja jalankulkijat, että toiset pyöräilijät myös, rakennuksien välistä kauempaa näki mitä liikkujia sinne risteykseen oli menossa ja mittasuhteista sekä nopeudesta johtuen ei katveeseen jäänyt siten oikeasti yhtään, ei ollut mahdollista edes teoriassa.
Kukaan ei kyllä koskaan tullut ohi, moni 'väisti' kun olin jo aikaa sitten mennyt ohi, siinä hyvin huomasi kyllä sen kuinka monet menivät ns. puolivaloilla havainnoimatta mitä ympärillä tapahtuu.
Itse ajoin aina siten että kenenkään ei oikeasti tarvinnut tehdä yhtään mitään, mutta kun havainnointia ei tapahtunut kuin se 2m nokan eteen, eikä ollut koskaan nähneetkään mitään nopeasti liikkuvaa, niin sitten osa sätkyili aivan suotta, siirryin sitten enemmän autoilun pariin, tosin sen 6 min sijaan matka usein kestikin 16min, mutta iltaisin sen mäen nouseminen oli huomattavasti helpompaa
). Sivulaukut pitäisi jostain bongata ja sellainen peräkärri olisikin jo mahtavaa, voisi vaikka hakea rautakaupasta sementtiä 
