Vaikka legenda on että katit irrottavat (vai oliko se nyt niin että irroittavat jäsenensä) sijoiltaan ja menevät mistä haluavat niin en oikein toki tuohon usko kun en ole nähnyt. Nopeita ovat toki kuin penteleet (mitä ikinä penteleet ovatkaanjtbo kirjoitti:Portaikossa ei ole sormenkaan mentävää rakoa missään, se on ehkä tehty vähän eritavalla kuin tavanomaiset, sillä tuossa on paneelit seinissä ja katossa, portaiden alla on varastokoppi eikä sinne pääse, siellä ei ole mitään semmoista rakoa mistä voisi edes yrittää, kun ikkunoistakaan ei pääse läpi, kas kun metalliverkot tiellä...pvalila kirjoitti:Jos katti on sellaisessa kunnossa, että sallii pakkoruokinnan laittamatta vastaan, niin todella paha sen kunnon täytyy olla.
Mulle oli yllätys, että sä edes kuvittelit sen varaston olevan katinpitävä. Meikä on ollut skeptinen jopa sen suhteen, josko sun portaikkosi on pitävä.
Hiiret kulkevat omia teitään ja katin on helppo seurata hajujälkeä: jokin hiirulaisten reitti voi sitten olla riittävä katillekin.
Palata katti ei sitten välttämättä enää osaakaan, reitti saattaa olla myös sellainen, ettei sitä kissa edes pysty kulkemaan kuin yhteen suuntaan.
Varastossa näköjään on hemmetin raskaan pöydän takana kolo seinivieressä, ei oikein nyrkkikään mahdo siihen pöydän ja seinän väliin, vielä huonommin mahtuu siitä lattiasta läpi, sillä siitä vaikka puuttuu yksi lankku, niin alla on parru, pitää tehdä 2 90 asteen käännöstä ja tilaa vain noin 3cm en oikein usko, että siitäkään mahtuisi mitenkään. Toinen osa varastosta onkin sitten betonilaatan päällä, seinivieristä ei pääse, ylhäältä ei pääse, en oikein tiedä mistä sitten. Tarvitsee kuitenkin sen 5cm luokkaa toiseen suuntaan ja toiseen mieluusti enemmän.
Tiikeri pelkää pantteria kovasti ja Pantteri taas marssii viereen ja alkaa tuijottamaan, luulen että Pantterin leikkauttamisella saattaisi jo tulla ensiapua tilanteeseen, sillä se vaikuttaa olevan se joka menee Tiikeriä härnäämään.
Miukuhan ei ole mitenkään hyvässä kunnossa, mutta se on nyt alkanut jo vähän kokeilemaan maistella muutakin, raksuja rouskutti tuossa aiemmin, se syö itse muutenkin jo nyt vähän enemmän.
Kovastihan se pyristelee, mutta sitten kun sille ruokaa saa suuhun niin ei se sitten enää niinkään, ison ruiskun kun kävin niin homma sujuu näppärästi jo nyt, 10ml aika sopiva koko, ei tule edes paljon sotkua, kun se joutuu nielemään kerralla, pienemmillä aika sotkuista touhua. Päivästä menee kyllä monta tuntia nyt näiden paimentamiseen.
Voi kun se Miuku nyt tokenisi.
On sulle nyt tullut rastia ihan yllinkyllin, minä kun taputin salaa käsiäni kun tuo meitin yksi (1kpl) hoitokatti lähti niin en toki voi kuvitella miten siellä menee kuukaudesta toiseen. Olin tuon koko viikon jotenkin varuillani siitä että jos nuo kaksi vetäiseekin mittarit pohjaan niin se on vakava paikka; hiukan huonosti minäkin nukuin tai no, kuin tukki, mutta poikittain...
Sähisemisen asteelle jäi onneksi ja joillekin käärmemäisille liikkeille.
Tulee tuosta ruiskulla syöttämisestä niin mieleen meitin juniori kun elon alkutaipaleita veteli ja toisenkin kerran oli hiukan hilkulla. Tuollaiset tilanteet vaan vaatii sitä että syöttäjällä on uskoa.
