Kyllä minäkin koiraan taipuvainen olisin, iso sen kyllä pitää olla. Sehän syö tuo teidän koira sitten kuin pieni hevonen? :Dsahrami kirjoitti:Meidän koiran jälki on aika lähellä noita Jtbon näyttämiä mittoja. Toki koirakin on normaalia suurempi (elopaino jotain 45 kg luokkaa ja korkeus sellainen, ettei tartte ruokapöydälle kurottaa, kunhan laskee kuononsa alas). Nyt on talven jäljiltä kynnetkin pitkät, kesällä ne kuluu aika lyhyiksi ilman leikkaustakin. Tollaisia jälkiä on siis meidän piha täynnä.
Ilves kävi laajennuksen ikkunoiden alla loikkimassa, oli (mun käsityksen mukaan) aika pieni/nuori, kun noin lähelle tuli. Tosin samasta paikasta on jolkotellut joskus susikin, että toi on kai joku ikiaikainen oikotieKarhuja kai tuolla mettissä on, 15v sitten oli sellainen, joka tuossa kylällä lönkötteli, se on ollut poissa jo jonkin aikaa, että eiköhän sieltä kohta uusi tule, kun noita peruojakin on alkanut taas olemaan enemmän. Karhun jäljet on kyllä komeat, niitä ei voi kertakaikkiaan sekoittaa mihinkään muuhun.
Mettään mennään aina äänen kanssa, meillä se on helppoa kun on mukana koira ja erinäinen määrä lapsia. Mitään dinosaurusta pienempää ei vastaan tule, ja saurukset taitaa oll aika vähissä näillä nurkilla. En pelkää ilveksiä enkä susia, mutta karhua kyllä. Jos sillä on poikaset ja emo luule, että olen jotenkin pentujen uhkana, niin henki on kyllä höllässä.
Pahimmat vammat on tähän mennessä tullut huuhkajasta - ei kannata mennä pöntönkylkeen koputtamaan, että onkohan se sarvipää siellä...
Mielestäni täällä ne tiedetyt hukat kun on toisella puolella kylää ja ellen ihan väärin ole ymmärtänyt, niin nyt on kai hukan pesänteko käsillä, joten ei kai paljoa liikuskele.
Kyllä minä hatkaan läksin kerran tähtikuvauksilta, kun alkoi huu-huu kuulumaan viereisestä puusta, pimeää tietty enkä mitään nähnyt, mutta kun oli näitä aikoja tai vähän jopa myöhäisempi ajankohta, niin noillakin kai on jotain niitä villimpiä aikoja, vai olikohan se syksyllä, kun ne lenkkeilijöitä hätistelivät, ei muista.
Tänään bongasin pari haukkaa, korpin, palokärki parin sekä tikkaparin, myös jokin joka näytti ehkä metsolta ja jotain vaaleanruskean valkeita samankokoisia, niin ja kärpäsen, lensi metsikössä mua päin, ei ollut kovin reipasta se eteneminen kylläkään, edes kärpäsellä.
Useampia sellaisia lintuja joita ei nähnyt, mutta jotka odottivat että pääsen kohdalle kunnes räpiköivät pakoon mekkalasta päätellen, mitään ei kyllä näkynyt.
Tavallista enemmän elämää oli tuolla tällä kertaa.



