tervatun puun liimaaminen

[jari h]

Teen puista työpöytää, jonka ajattelin tervata (terva, pellavaöljy, tärpätti) jo osissa. Onkohan tuon liimaamisessa ongelmia? Onko kellään kokemuksia?

[jari h]

Tuli yöllä mieleen, että voisihan liitoskohdat tervata pelkällä tervalla, kun niiden tahmeudella ei juuri ole vaikutusta.

[Pekka Huhta]

Minkälainen työpöytä on mielessä? Terva ei ole sisätilojen tavaraa, eikä se tuollaisessa kohteessa ole muutenkaan parhaimmillaan. Tervan tuoksu sisällä on oikeasti liikaa: pienet määrät menee, mutta isommista saa päänsäryn. Mulla on ollut niin paljon tervaisia romuja ja korjattavia kamppeita kotona sisällä että osaan sen verran sanoa. Liika on liikaa.

Terva kuivuu melko hitaasti ja varjossa vaikka nyt pöydän alla se voi olla tahrivan märkää vielä hyvinkin pitkään. Lisäksi tervaa saattaa tihkua pintaan näennäisesti kuivuneesta pinnasta. Se mikä ei haittaa terassin kannessa haittaa takuulla sisällä kun housunlahkeessa on mustia tuhruja.

Eli jos teet kalanperkaamiseen työpöytää rantaan, niin soveltuu sillä varauksella ettei terva ole elintarvikekelpoista, muihin töihin tervattu pöytä on oikeastaan vielä huonompi.

Joka tapauksessa tervaiseen pintaan ei tartu juuri mikään liima, puuvenekorjauksissa olen liotellut puhdistettuja liimapintoja asetonilla että liima saisi vähän otetta.

Joku ulkotiloihin tuleva pöytä jonka ääressä ollaan muutenkin rönttövaatteissa voisi olla ehkä kohtuullisen otollinen kohde, mutta siitäkin pitää jättää kaikki liimapinnat käsittelemättä. Ja oikeasti tervaaminen on niin nopeaa hommaa että en juuri näe mieltä käsitellä osia irrallaan. Tuommoista tervapellavakyllästettä hölvätään yleensä pintaan niin paljon kuin puu imee, eli helposti kymmeniä kerroksia ihan vaan lotraamalla. Niin että se yhden kerran käsittely ennen kasaamista on vaan itsensä sotkemista kun joutuu niitä rasvaisia ja tervaisia osia käsittelemään kasatessa.

Esim. höyläpenkki kyllästetään usein pellavaöljyllä. Siihen nyt voisi teoriassa laittaa 10-15% tervaa joukkoon, ei enempää. Kun terva jää helposti vähän tahmeaksi, niin sitten se penkki on vähän päästä ihan tervassa ja höyhenissä kieritellyn näköinen kun siihen tarttuu kaikki pöly ja pienemmät lastut.

Pekka

[jari h]

Täytyypä miettiä. Pöytä on tulossa kylmään kellariin varasto-/työpöydäksi. Tasot tulevat jostain valmiista levyistä ja niitä ei tarvinne käsitellä. Jossain (olisikohan ollut P. Kailan jossain tekstissä ehkä) oli, että liika pellavaöljy ainakin tuollaisessa seoksessa ulkoseinässä aiheuttaisi homepilkkuja. Käykö puhdas pellavaöljy kosteaan? Toki tuolla kellarissa puu voisi säilyä hyvinkin terveenä ilman mitään käsittelyä, kunhan jalat eivät ole kiinni lattiassa tai kiinni betoniseinässä.

[Laurakaisa]

Meillä on kuukausi sitten rakkaudella rakennettu ja huolella tervattu komposti, joka on ollut siis heinäkuun helteiden ajan ulkona, sijainti pihalla aamuaurinkoinen. Lopputulos: kun kompostia ympäröivän metrin mittaisen turvavyöhykkeen ylittää, onnistuu ainakin allekirjoittanut sotkemaan vaatteensa, käsivartensa tai muuten itsensä tervaan edelleen. Höyläämätön pinta ei enää tahmaa vaan on imenyt tervan kiitollisesti itseensä, mutta painosyistä kevyemmästä ja ohuemmasta höylätystä tavarasta rakennettu kansi on edelleen varsin tahmainen.

En siis ottaisi moista ikuisuustuhrijaa sisätiloihin mistään hinnasta, edes autotalliin. Kompostina tuo menee ihan hyvin, tuoksuu hyvälle ja maastoutuu mainiosti, tervaa tosin pitää hölvätä siihen vielä useampia kerroksia. (Käyttömukavuuskin kasvaa, jahka eräät saavat rakennettua kanteen lupaamansa tervaamattoman kahvan.)

[A13]

Oikeasti tervaus on tällaisessa käytössä kyllä reilusti liioittelua, pöytä kestää ihan varmasti vaikkapa pelkällä pellavaöljyllä kyllästettynä, kunhan betonin ja puun väliin laittaa eristekerroksen bitumihuovasta, lyijylevystä, muusta metallista tms. kosteutta läpäisemättömästä materiaalista.

Jos pöytä tulee vapaasti seisovaksi, niin voisin itse, varmuuden maksimointiin mieltyneenä, ajatella tervaavani jalkojen alapäästä vaaksan verran vähän vernissalla lantratulla tervalla (ei tärpättiä) ja laittavani lisäksi jalkojen alapäähän, lattiaa vasten jonkinlaiset tassut bitumihuovasta. Jos pöytä on tarkoitus kiinnittää seinään, niin kiinnityspuun voisi tervata ja laittaa seinän ja puun väliin vielä bitumihuopakaistaleen.

Meillä on teknisenä tilana ja varastona käytettävässä kellarissa käsitelty terva-vernissa-seoksella portaiden alapinnat sekä seinään eli talon sokkeliin kiinnitetyt reisilankut, jotka on vielä lisäksi erotettu betonista bitumihuovalla. Käsittelystä on nyt pari vuotta ja kellariin mennessä haistaa kyllä miedon tervan tuoksun ja pinnasta jää hangatessa jälki valkoiseen kankaaseen.

[Pekka Huhta]

Jos se on höyläpenkkiin rinnastettavissa oleva kapistus, niin siihen kelpaa jokin aiemmin Kotiverstaalle kirjoittamani respeti:

Vanhat penkit on yleensä olleet ensin öljyttyjä ja sitten sellakattuja. Siitä se tummahko ruskea pintakin, se tulee hoidon ja kerrosten myötä pikkuhiljaa.

Eli enste imeyttämällä raakaa pellavaöljyä, tarvittaessa vähän vernissaa viimeisiin kerroksiin. Raa'an pellavaöljyn kanssa saapi käyttää tilkan tärpättiä jos haluaa imeyttää syvemmälle. Sen jälkeen muutaman päivän odottelu (ei välttämätön, mutta auttaa kyllä) ja sitten muutama kerros sellakkaa rätillä päälle.

Sellakan merkitys tuossa on se että öljy jää aina vähän rasvaiseksi jos se ei kuivu täysin. Ja rasvaiseen pintaan pöly ja puru pikeentyy kiinni ajan mittaan. Jos öljyttyä penkiä huoltaa, niin uusintakäsittelyn jälkeen pitäisi sulkea verstas aina moneksi päiväksi öljyn kuivumisen ajaksi. Sellakka sen sijaan kuivuu kymmenessä minuutissa niin että pinnan voi siklata puhtaaksi, pyyhkäistä sellakalla ja jatkaa kaffepaussin jälkeen töitä. Silti pohjalle imeytetty öljy suojaa puuta isommilta valumilta ja vesivahingoilta, samaten se hillitsee puun kosteuselämistä.

Itse huollan penkkiäni muutaman kerran vuodessa. Harjaamisen lisäksi perusputsaus tulee tehtyä puhtaalla karhunkielellä ja lamppuöljyllä. Sillä saa kevyet tahrat pois, esim. penkin pintaan tarttuvat tahrat joita tulee kun terottelee öljykivillä. Jos pinnassa on sen kummempia sotkuja niin siklaan joko vain sotkupaikan tai sitten koko kannen kevyesti yli ja vedän rätillä kerroksen pari vaaleaa sellakkaa pintaan. Sellakkakerroksen ei tarvitse olla ollenkaan paksu, ennemminkin vaan ohut kulutussuoja puun päällä.


Noilla eväillä tekisin työpöydän ympäriinsä. Jos kansi tulee puulevystä niin sama resepti käy niihinin, käsittelemätön puu likaantuu pahasti ja sen puhdistaminen on vaikeaa.

Tuo Kailan varoitus pellavaöljyn homehtumisesta liittyy ulkoseiniin ja pysyvästi varjoisiin, kosteisiin paikkoihin. Mä olen aikanani hölvännyt veneisiin (ja muihin tarvekaluihin) useamman tynnyrillisen pellavaöljyä, eikä se ole mulla homehtunut koskaan. Tosin olen pyrkinyt huolehtimaan siitä että öljy kuivuu aina valoisassa ja ilmavassa paikassa. Pimeässä kellarissa pieni homeen vaara on, mutta sekin häipyy kun pinta kuivuu kunnolla ja pintaan tulee sellakka.

Pekka

[jari h]

Kiitos =)

Pellavaöljy- ja sellakkaostoksille ->

[jari h]

Jos kuitenkin jostain syystä pellavaöljyyn eksyy tilkka tervaa, sopiiko sellakka edelleen pintaan?

[Pekka Huhta]

Joo, ei ole ongelma. Se 10-15% on kyllä maksimitilkka, sen jälkeen suuri osa pintakäsittelyaineista alkaa oirehtimaan.

Pekka

[jari h]

Mennyt jo ohi aiheen, mutta omalla luvalla:

Hieno aamupäivä. Lämmitin avotulella vesihauteessa pellavaöljyä, jossa oli se tilkka eli sudillinen puoleen litraan tervaa. Aurinko paistoi ja ilma tuntui helteiden jälkeen viileältä.

Kun tuo öljy kuivaa, voiko/kannattaako siihen vielä sutia vernissaa päälle?