Enpä tiedä onko asialla mitään laajempaa mielenkiintoa, mutta kerron kuitenkin:
Pönttö (vm. 1976 kuten "talonmieskin") sijaitsee keskikerroksessa keittiön ja ruokailuhuoneen välisen pikku käytävän vieressä komerossa talon ulkoseinän puolella. Lautalattialla on muovimatto joka on joten kuten saumattu, mutta kaadot ovat sellaiset että vesi, jos sitä on, kertyy varaajan puoleiseen nurkkaan. Varaajan ylivuotoputki on johdettu tilassa olevaan lattiakaivoon.
Torstaina töistä tultua havaittiin, että kyseinen sähkölämmitteinen 300L käyttövesivaraaja merkkiä Parca Norrahammar vuotaa tiputellen vettä lattialle säiliön pohjan alla olevan runkopellin päältä. Salamana vesimittarille sulkemaan talosta vedet (varaajan oma venttiili oli käytön puutteesta jumissa) ja kuuman veden laskemista kraanasta että saadaan paine alas. Tiputtelu loppuikin sitten melkein heti.
Tässä vaiheessa kypsyi päätös, että laite on korvattava uudella joten aloimme valmistella sen poistoa. Sähköt kytkettiin irti ja vettä tyhjennettiin varoventtiilin kautta. Koska taloon oli hyvä saada edes kylmävesi takaisin, revin tulopuolen sulkuventtiilin väkisin auki, putsasin ja laitoin uuden O-renkaan kanssa kasaan. Tämän jälkeen hanan saikin taas avata vesimittarilta. Tässä yhteydessä tuli ensimmäisen kerran talossa asumisen aikana lämmitettyä kellarisaunan pata.,
Purimme perjantaina varaajan verhouspellit ja eristeet pois. Rakenne oli melko mielenkiintoinen, nimittäin päällä oli 50mm lasivilla (kosteahko, pölyinen ja haiseva) kiinni kotelon sisäpinnassa ja lämmitysvastukset oli prässätty kaareviin alumiiniprofiilin pätkiin ja pultattu säiliön kylkeen ulkopuolelle. Lopputuote on tietenkin lähinnä lämmityspatteri eikä niinkään vedenlämmitin. Päällysteiden purku osaltaan helpottaisi myös varaajan roudaamista pihalle, sillä se oli korkeampi kuin oviaukot ja puolen sentin tarkkuudella yhtä leveä kuin sijoituspaikan ovi. Onneksi tilassa oli ikkuna, joten jätteet sai sinkautettua suoraan pihalle.
Irtohilppeet purettuamme suuntasimme K-Rautaan ja hommasimme Jäspi 300 VLM-S -merkkisen pöntön. Tässä on sentään uretaanieristys ja sisäpuoliset vastukset joten sähkönkulutus saattaa olla jonkin verran pienempi. Lauantaina roudasimme hökötyksen kotiin ja keplottelimme sen nokkakärryillä ulkorappusia ylös ja kuistin läpi eteiseen. Vanhan varaajan poistoa varten lattiasta nousevat 22mm tulo- ja menoputket piti katkaista puukkosahalla että varaajan mahtui tuomaan niiden yli oviaukolle. Räsymattojen päällä laahaten, nostamalla ja nokkakärryillä keinottelemalla saimme tuotua pöntön talon läpi kuistille. Tässä vaiheessa oli suuri apu siitä, että kotelointi oli purettu.
Sitten tulikin tenkkapoo, nimittäin uuden varaajan pienin dimensio oli 59,5cm ja oviaukon leveys sijoituspaikkaan oli 57,5cm. Eipä tullut tuota ajateltua, ihmeen kapeita ovia sitä onkin tehty... Aikaisemmat kokemukset yläkerrassa oven karmien repimisestä eivät juurikaan rohkaisseet hajottamaan paikkoja tämän takia. Tuumatuokion jälkeen löytyi ratkaisu uutta varaajaa purkamalla. Nämä nykyaikaiset laitteet vain ovat kuin pirunnyrkki, pitää keksiä missä järjestyksessä levyjä saa kiskottua pois. Itse peltien poisto ei pienentänyt laitteen mittoja kuin levyn paksuuden verran mutta vaihtoehtojen puntaroinnin jälkeen päädyimme tempaisemaan siivun etupuolen uretaanieristeestä fileerausveitsellä
Loppu onkin historiaa, eli kelkottiin laite ovesta sisään, passattiin paikoilleen, kytkettiin putket (pari mutkapalaa kumpaankin, koska sekoitusventtiili sijaitsi eri kohdassa kuin vanhassa. Samalla laitettiin kuuman veden lähtöön tulpattu T-haara siltä varalta että vedettäisiin yläkerran kylppäriin suorempi linja ettei kuumaa tarvitsisi odottaa niin kauaa) ja sähköt. Poistetut eristeet korvattiin parilla spray-pullollisella uretaania, etulevy painettiin tuoreeltaan päälle joten eristyspuoli lienee kunnossa. Sitten vain vedet päälle ja ilmausta talon eri hanoista, aika hyvin se tuntuikin räkivän kun koko pöntöllinen tuli ilmaa. Tätä kirjoittaessa on varaaja kytketty "ohitukselle" lämpenemään ja vaikuttaa toistaiseksi toimivan hyvin. Toivottavasti ei anna aihetta huoleen seuraavan 30 vuoden aikana.
Murheisissa merkeissä alkanut viikonvaihde on siis pelastettu pienehköllä taloudellisella investoinnilla ja vajaan päivän töillä. Eipä kai tässä muuta kuin sauna kuumaksi 8)


