Maalipensselien säilytyksestä

[Pekka Huhta]

Kun tuossa petroolimaaliaiheessa tuli puhetta sutien säilytyksestä, niin laitetaan tämä nyt omaksi aiheekseen. Kirjoitin joskus pensseleistä artikkelin Puuvene-lehteen. En nyt jaksa sitä "suomentaa" talohommiin sopivaksi, mutta kaikki tässä sanottu koskee yhtä lailla öljymaaleja siinä kun öljylakkojakin.




Hyvää pensseliä kannattaa varjella, sellainen maksaa saman verran kuin pikkupurkki lakkaa. Pensselin huoltoon kannattaa siis laittaa vähän aikaa ja ajatusta.

Vanhaan aikaan maalarien suhtautumisessa pensseleihin oli samanlaisia ammattisalaisuuden piirteitä kuin monien muidenkin ammattilaisten konsteissa ja konstailuissa. Paljon siitä taisi olla ammattiylpeyden pönkittämistä, mutta pensseli ei ole lainkaan niin yksinkertainen työkalu kuin päältäpäin näyttää.

Pensselin käyttöönotto

Erityisesti luonnonharjaspensseliä ei pidä ottaa käyttöön tuosta vain. Synteettiset, muovikarvaiset pensselit voi hätätapauksessa laittaa suoraan kaupasta lakkapurkkiin, mutta sekään ei ole suositeltavaa jos haluaa pensselin säilyvän pitkään.

Vanahanajan maalarien tapa pehmittää luonnonharjaspensseliä päivä tärpätissä tai pellavaöljyssä ennen käyttöä on aivan perusteltu. Luonnonharjaksen sisällä on onttoa tilaa ja onteloita. Jos pensseli tökätään suoraan maaliin, maali imeytyy karvan huokosiin ja pesuista huolimatta jää sinne. Vaikka luulee pesseensä pensselin hyvin, harjasten sisällä on vielä maalia tai lakkaa ja sen kuivuessa pensselistä tulee jäykkä ja huono. Pehmityksen tarkoituksena on täyttää luonnonharjaksen huokoset öljyllä tai tärpätillä ennen kuin pensseliin laitetaan maalia tai lakkaa.

Myös halvat muoviharjaspensselit vaikkapa myrkkymaalin levitykseen tai muuhun vaatimattomampaan työhön voi pesaista vedellä ja kuivata hyvin ennen käyttöä. Tällä tavalla saadaan kaupassa kertynyt pöly ja irtoharjakset irtoamaan. Irtoharjaksia voi yrittää irroitella pyörittelemällä harjaspäätä kämmenkupissa varovasti. Yleisesti ottaen huonolaatuista pensseliä, josta jää koko ajan karvoja maaliin ei pitäisi käyttää edes myrkkymaalaukseen. Jälki on huonoa ja maalaus vie kauan.

Säilytys

Jos pensselin pesee tärpätillä joka lakkauksen jälkeen ja jättää kuivumaan niin siihen jää usein vähäisiä lakan jäämiä, jotka sitten varisevat seuraavalla kerralla lakan sekaan pölynä ja näkyvät epätasaisuuksina lakassa.

Pensseliä kannattaa säilyttää pineenitärpätissä, pellavaöljyssä, vernissassa tai näiden sekoituksessa. Sitä ei siis tarvitse pestä tärpätillä ja kuivata jokaisen lakkauskerran jälkeen, vaan se vain suditaan kuivaksi ja laitetaan astiaan, jossa on öljyä. Öljyn on yletyttävä reilusti harjasten yli, koska jos pinta on edes harjasten yläpään korkeudella, ilmassa olevalla harjasten osalla öljy kuivuu ja kovettaa pensselin tyven.

Öljysäilytyksen etuna on, että lakkaamisen jälkeen ei pensseliä tarvitse pestä millään lailla kunhan pyyhkäisee ylimääräisen lakan pois ja nakkaa sudin pellavaöljyyn.
Sutia ei saa koskaan jättää seisomaan astian pohjalle harjastensa varaan. Tähän on kaksikin syytä: varsinkin pienempien siveltimien harjakset taipuvat maatessaan pohjaa vasten. Taipuneet harjakset törröttävät kuka mihinkin suuntaan eikä sudilla saa enää kunnon jälkeä. Toinen, vieläkin tärkeämpi syy on, että pohjalle kertyy pölyä ja maalin- tai lakanjäämiä, jotka tarttuvat pohjalla seisovaan pensseliin.

Jotta harjakset eivät vaurioidu, kannattaa tehdä vähän apuvälinettä säilytykseen. Pensselien varsiin voi porata pienen reiän, jonka läpi pujottaa säilytyksen ajaksi jämäkän rautalangan tai muun piikin. Lanka jää purkin suulle keikkumaan ja suti roikkuu sen varassa vapaasti öljyssä. Samaan lankaan voi pujottaa useammankin pensselin. Purkin päällä on hyvä pitää vaikka toista ylösalaisin käännettyä purkkia pölysuojana. Jos pensseleitä pitää kuljetella kodin ja veneen välillä, niin sen voi tehdä vaikka Minigrip-pussissa johon lirauttaa desin öljyä. Säilytykseen pussi ei käy, koska sinne menee öljyä niin vähän että se helposti kuivuu ja pilaa pensselin.

Kun käyttää pelkkiä öljylakkoja niin öljysäilytys on kaikkein helppohoitoisin ja myös pensselille paras. Suurin osa alkydilakoistakaan ei vierasta pellavaöljyä, mutta pensseli on kuivattava erityisen hyvin ennen maalausta tai lakkausta ja pellavaöljyn voi korvata joko kokonaan tai osittain pineenitärpätillä. Uretaanilakoille tai muille koville aineille öljy ei käy, mutta tilalla voi käyttää pineenitärpättiä joka on yhtä lailla rasvainen aine ja säilyttää harjakset joustavina. Muista kuitenkin että mitä enemmän säilytysseoksessa on tärpättiä, sitä nopeammin se haihtuu. Pellavaöljy säilyy astiassa haihtumatta kuukausia.

Tikkurila suosittelee alkydimaalien ja -lakkojen kanssa lyhyisiin säilytyksiin maalausvaiheiden välissä pensselin säilyttämistä vedessä. Tällä estetään liuottimen haihtuminen, maalin hapettuminen ja kuivuminen, mutta se ei sovellu pitkäaikaisempaan säilytykseen. Se myös pilaa pellavaöljymaalien kiillon, niin että senkin vuoksi välttäisin vettä ainakin perinteisten maalien kanssa.

Kyllästepensselit ja -sudit unohtuvat monesti johonkin seisomaan ja öljy kovettaa harjakset käyttökelvottomiksi. Muista siis joko pestä öljy pois myös kyllästyspensseleistä tai säilytä niitäkin öljyssä. Älä kuitenkaan samassa astiassa lakkasiveltimien kanssa, koska vanhaa venettä kyllästettäessä pensseliin tarttuu paljon likaa ja pölyä joka helposti siirtyy lakkapensseliin jos sitä pidetään samassa astiassa.

Omat hyvät pensselini ovat olleet öljyssä nyt jo kolmatta vuotta. Jos käyttää pensseliä vain kerran vuodessa niin voi olla hyvä säilyttää niitä kuivillaan väliaika, mutta kun omiani tarvitsen aina vähän väliä niin en ole niitä malttanut ottaa öljystä pois. Vaihdan vaan aina välillä öljyn purkkiin ja sivelen vanhan öljyn johonkin kapulaan kyllästeeksi.

Pensselin puhdistus ja kuivaus

Jotta kaikki maali tai lakka saadaan pois, pensseliä pestään pienessä määrässä liuotinta ja kuivaillaan ylimääräinen lakka tai maali nukkaamattomaan liinaan tai talouspaperiin. Kun enin lakka on saatu pois, pensseli vielä pestään vedellä ja astianpesuaineella.

Vesipesu vie viimeisetkin lakat ja puhdistukseen käytetyn tärpätin ja pensseli jää pehmoiseksi. Vielä tärpätistä märkään pensseliin töräytetään runsaasti astianpesuainetta päälle ja saippua vaivataan pensselin sisään hyvin. Jatketaan vaivaamista samalla kun huuhdotaan pensseliä juoksevan veden alla. Temppu toistetaan muutamaan kertaan, kunnes harjasten juuretkin ovat puhtaat. Tämän jälkeen suti jätetään ilmavaan ja pölyttömään paikkaan kuivumaan, vaikkapa lasipurkkiin harjakset ylöspäin. Luonnonharjaspensseleihin voi sitaista puuvillalangan kevyesti pensselin kärjen ympärille niin että karvat eivät lähde harottamaan kun suti kuivuu.

Katastrofiapua

Jos pensseli on jo päässyt kuivumaan, niin sitä voi yrittää sulatella tärpätissä. Laitetaan säilytysastiaan tärpättiä ja pensseli roikkumaan sinne. Välillä voi varovasti leipoa harjaksia auki. Valitettavasti kerran kuivuneesta pensselistä on vaikea saada enää todella hyvää millään konstilla. Vaatimattomampaan työhön se saattaa vielä kuitenkin kelvata.

Kuivuneeseen pensseliin auttaa myös maalinpoistoaine. Se on kuitenkin pestävä korostetun huolellisesti pensselistä pois, koska maalinpoistoaineen jäämät pensselissä pilaavat maalauksen.

Sanonta "laittaa pensselit santaan" on todella kuvaava sille että "nyt ei enää metriäkään", hiekkaisella pensselillä ei maalata yhtään. Toisinaan käy niin, että pensseli lipsahtaa liukkaista sormista maahan. Jos veneellä sattuu olemaan kyllästystöistä reilu astia kyllästettä, helpoin tapa on huuhtoa pensseli siinä. Tärkeintä on päästä huuhtelemaan pensseliä vapaassa öljyssä ja tärpätissä harjakset alaspäin jotta hiekanmurut huuhtoutuvat pois. Missään tapauksessa ei pidä yrittää vain pyyhkiä hiekkaa paperiin tai rättiin, koska sillä tavalla vain leipoo muruset syvemmälle pensseliin.

Reilun tärpättihuuhtelun jälkeen pensseli pestään vedellä ja saippualla kuten normaalisti yrittäen kuitenkin välttää veden laskemista pensselin vastakarvaan, jottei vesi veisi hiekkaa syvemmälle. Pahastikin hiekkaisen pensselin voi saada ihan kohtuudella käyttökelpoiseksi. Viimeistelylakkaukseen tätä pensseliä ei kuitenkaan kannata välttämättä käyttää, pahasti hiekkaantuneen pensselin harjasten lomasta tahtoo aina löytyä joku muru lakan rumennukseksi.


Kuvateksti:

(Kuva limsapullosta ja pensseleistä)

Vanhasta puolentoista litran limsapullosta saa näppärästi pensselinsäilytysastian. Pullo katkaistaan hartian kohdalta. Yläosasta tulee mainio pölysuoja, kun sen alareunaan sahaa neljä viiltoa jotka mahdollistavat yläosan työntämisen alaosan sisään. Pensselien varsiin porataan pikkuiset reiät joista ne saa roikkumaan. Polkupyörän pinnasta saa passelin rautalangan ripustimeksi. Tällainen purkki syntyy työmaalla parissa minuutissa. Pullon työstämiseen käy hyvin saha, tämä malli tuli pilkottua kulmahiomakoneella.

[MM]

Tattis. Noista tärpäteistä puheenollen, aito pineenitärpätti on sitten erittäin paha myrkky, melko pieniinkin määriin on lapsia menehtynyt. Lapsiperheen kannattaakin ainakin tämmöisiin sekundaarisempiin käyttöihin suosia nk hajutonta tärpättiä, joka on 100 % kerosiinia ja huomattavasti turvallisempaa. Mineraalitärpätin haitallisuus on näiden välillä.

[Pekka Huhta]

Tuota tuota. Mistäs tuollainen tieto pineenitärpätistä? Nimimerkillä kakarasta asti sillä klotannu

Pineenitärpätti on mielestäni rasvaisuutensa vuoksi parempaa ainetta kuin kerosiini (mineraalitärpätti, teollisuusbensiini). Se on pineenin ja kareenin seos ja ainakin nykyään Kiillon pineenitärpätti on aika eri ainetta kuin vanha Oulutärpätti. Minusta Sateenkaarivärien tavara on lähempänä oikeaa nykyään. Eli se ei ole aina sama aine, vaikka samalla nimellä myydäänkin.

Mutta oli kuin oli, kipeeksi sitä tulee mineraalitärpätistäkin, niin että mun nähdäkseni se on just se ja sama mitä käyttää. Kyllä herran tähen se kakaralle sen verta pahalta haisee ettei sitä mee ihan ensi kummassa kovin isoa määrää kittaamaan

Mielenkiintoinen juttu sinänsä. Noi haitta-arvot on Työterveyslaitoksen mukaan ( http://www.occuphealth.fi/internet/ova/index.html ) alempia kuin liuotinbensiinillä, mutta en mä kyllä tolla perusteella vielä osaisi hysteeriseksi ruveta. Kaikki kunnia varovaisuudelle lasten kanssa, mutta järjellä sitä on ennenkin pärjätty. Mä luulen että onnettomuusalttein ja allergisin tuntemani tyyppi oli semmonen jolla kakarana kaikki vaatteetkin steriloitiin silitysraudalla ennen päälle pukemista. Että niin paljon se paapominen autto.

Kukin tavallaan.

Pekka

[Hower]

Myrkkyjähän ne on, liuottimet.
Mutta jos esim huonekaluja maalaan niin vanhasta muistista valitsen kyllä muita kuin vesiliukoisia aineita...
Ilmankos nämä kirjoitukset onkin joskus vähän sitä sun tätä.

[MM]

Mies putsasi maalitahraa tärpättitupolla, ja kuopus nappasi litran muovipullon huulilleen hörpätäkseen. Arveli tietty vissyksi. Soitto myrkytystietokeskukseen ja sitten suoraan sairaalaan. Mies otti fiksusti pullon mukaan, selvisi että oli Sateenkaarivärin hajutonta tärpättiä joka 100 % kerosiinia. Jos olisi ollut pineenitärpättiä olisi lähdetty lähimpään suureen kesksussairaalaan. Nyt selvittiin säikähdyksellä.

Eli puhdistuskäyttöön kannattaa pitää lapsiperheissä mieluummin sitä hajutonta, ja käytetään pineeniä silloin kun sen ominaisuudet ovat oikeasti tarpeen.

[Pekka Huhta]

Tehhäänpäs kompromissi: kyllä mäkin puhdistushommiin käytän kanisteritärpättiä (siis mitä vain Kiillon tai Teknoksen lakkabensaa jota saa yli 5 l astiassa). Se kun on halpaa ja totta on, ettei kaikkeen kannata kallista pineeniä haaskata. Mutta oikeat aineet oikeaan paikkaan. Taidan vaan aina välillä ylireagoida asioihin, jotka koen ylihuolehtimiseksi

Sen sijaan "toissijainen" käyttö on sitten vaan tahrojen poistoon, putsaamiseen ja ehkä sitten pensselin pesuun silloin kun ne muutenkin pesee ja kuivaa ihan kunnolla.

Moni määrittelee "toissijaiseksi" esim. pensselinsäilytystärpätin, mutta on todella iso ero mitä siellä säilytyspurkissa on. Tossa alla olevassa kuvassa on pensseleitä jotka oli pitkään pellavaöljyssä ja pärjäsivät hyvin, mutta sitten joku avulias talkoolainen laittoi ne lakkabensapurkkiin "säilymään". Aika saastainen homma saada ne puhtaaksi.



Mulle on pariin kertaan käynyt noin. Lakkabensa ei ole kovin hyvä pitkäaikaissäilytykseen edes liuotinohenteisille, mutta pellavaöljymaaleille noin käy aina jos ne unohtaa lakkabensaan.

Pekka

P.S: mä nyt tietty kaivan verta nenästäni, mutta oiskohan mahtanut piltti hörpätä, jos se ei olis ollut nimenomaan sitä hajutonta

[MM]

Haisee se hajutonkin. Kyseinen piltti on vain salamannopea, ei paljon haistele tai tunnustele. Hengityksessä ei kuitenkaan tuntunut hajua, joten saattaa olla että isukki ennätti sekunnin sadasosalla väliin ennenkuin ehti suuhun asti.

Juu en yhtään vastusta aitoa pineenitärpättiä sinänsä, sitä meilläkin käytetään esim. lakan ohentamiseen tms. Mutta sen säilytyspaikka siirtyi hyvin, hyvin korkealle.