Viime vuoden kevättalvella ostetulla ainakin 1800-luvulta peräisin olevalla hirsimökillä oli ulkoikkunat olleet varmaan pari vuotta auki kun ne viime loppusyksynä lopulta sain suljettua, olivat kuivaneet sen verran että ne saikin kiinni. Tietty oli ollut paljon kosteutta eikä päällä tippalautaakaan, ja selvästi homeessahan ne. Eivät kuitenkaan vaikuttaneet erityisen pehmeiltä, tosin en nyt pääse tarkistamaan täältä 250 km päästä. Nyt kun olin sulkenut talveksi ja laittanut stidiboksit, ja yrittänyt saada edes vähän vaihtuvuutta ottamalla sisäikkunoiden ylänurkasta 5cm palan tiivistettä pois, sekä ollut talvella muutamia viikon jaksoja pitämässä lämpöä, niin olivat rutikuivat. Mitens nuo pitäisi kunnostaa? Ikkunat ovat arviolta 90-luvun tekoa, poratappisaranat ja kaikki, pokat ja karmit tumman ruskeaksi käsiteltyä puuta, ja sisäruutu lämpölasi. Alkuperäisiä ikkunoita en ole vielä löytänyt, jos enään edes ovat jossain, joten parempi varmaan kunnostaa nämä.
Mietin jotain sellaista että ottaa ikkunat pois saranoilta ja remonttimuovi tilalle. Karmin yläpuolelle pykää ensin edes auttavat ja kun ehtii niin vanhan tyyliset tippalaudat, onneksi naapurilta löytyi kuva. Irrottaa ulkopuolen tippapellit työn ajaksi, pesee karmit ja pokat homepesuaineella, antaa kuivua kunnolla ja maalaa, ensin sinkkimaalilla ja sitten jollain valkoisella (pitäisikö sen olla alkydia?) Miltäs tämä kuulostaa asiaa tuntevampien mielestä, ja onko jotain mitä pitäisi ottaa huomioon?
Tarkoitus on siis saada suunnilleen toimiva edes jotenkin kunnostetuksi ettei tilanne pahene, eikä olla fanaattisen puristinen alkuperäisyyden puolustaja (kokonaan toinen juttu jos löydän alkuperäiset ikkunat, tai jos jonain päivänä rikastun, sittenhän sitä voi miettiä restaurointia...

) Sitten kun löydän sopivaa listaa (ja on sopivat työkalut,) niin voisi, joko tässä yhteydessä tai myöhemmin, naamioida ikkunat vanhemman näköisiksi lisäämällä (väliin?) valkoista listaa ruuduttamaan niitä, mutta kun tuo on kosmeettinen juttu, niin sillä ei ole erityinen hengen hätä. Kuvia ei ikkunoista nyt satu olemaan, enkä varmaan pääse pariin viikkoon ottamaankaan, mutta kyllä tekee jo mieli vähän suunnitella miten tuon tekisi.
Taitaa olla kevättä rinnassa meikäläiselläkin kun remontti-intoa noin kutkuttaa

Laiskuus on maailmaa eteen päin vievä voima, siitä on oksat pois kun laiskuri yrittää työtä säästää.