Kellarisauna osa1: ulkoseinän lämmöneristys

[Pirkkis40]

Terve,

Tarvitseeko kellarisaunassa olla huolissaan ulkoseinän sisäpuolisten lämmöneristeiden hengittävyydestä? Vaikka sanotaan, että kellarin sisäpuolinen lämmöneristäminen ei ole suositeltavaa, saunan/kph:n kohdalla lienee toisin?

Eihän Finnfoam hengitä tai styrox, vaikka olen kyllä lukenut jostain niiden päästävän diffuusiota läpi (styrox enemmän). Samoin olen kuullut huhuja siveltävän vedeneristeen läpäisevän diffuusiota. Eli olisko kipsilevy+vedeneriste parempi kuin kaakeliluja? Vai onko kyse lillukanvarsista... Ovat jotkut puhuneet koko vedeneristeen hylkäämisestäkin, mutta se kuulostaa aika villiltä.

Kiitos ajatuksistanne!

[Matti Alander]

Mikäli mitään ongelmaa ei ole näkyvissä tai aistittavissa, niin tuskin tarvitsee olla isommin huolissaan. Kosteusongelmat ovat yleensä monen tekijän summia, harvemmin yksi tekijä ei vielä aiheuta katastrofia.
Kellarissa kosteuden ilmaantumiseen vaikuttaa paljolti ulkopuoli, mutta myöskin sisäpuolen rakenne. Yleensä saunan panelointi ei alkuperäisessä rakenteessa ole lattiaan asti, vaan kuivamaan pystyvää betonirakennetta on jonkin verran. Tämä päästää alaosaa hengittämään ja huokoisalipaine pienenee. Uudemmissakaan rakenteissa, kuten SPU:n asennusohjeissa tästäkin mainitaan ja löytyy tuuletuskanavistojakin.
Se on totta että alunperin rintamamiestalon kellari on rakenteena sellainen, että pyrkii kuivumaan sisäänpäin. Tämän estäminen saattaa muodostua ongelmaksi, ellei ulkopuolen rakennetta ensin muuteta ja päivitetä.
Yleinen virheellinen ajatus on hyvin yksinkertainen, pyritään käyttämään materiaaleja, joita mainostetaan kosteutta kestäväksi: Suulakepuristettuja eristeitä, peltirankaa, painekyllästettyä jne... Unohdetaan ajatus miten rakenne pääsee kuivumaan, eikä pahemmin estetä ulkopuolen kastumistakaan. Kellarin remontin suunnittelu voi olla pelottavaa ammattilaisillekin.
Vanhat nyrkkisäännöt ovat yllättävänkin toimivia, rakennetaan tiivis sisältä ja ulospäin harveneva. Korjataan periaatteella että vedelle ja kosteudelle luodaan helpoin tie pois rakennuksesta. Yhden vanhan säännön voisin ainakin osittain kumota, viisas mies rakensi kalliolle. Kallioon kiinni rakentaminen voi kosteusteknisesti olla hyvin haastavaa ja korjaaminen työlästä.

[Pirkkis40]

Kiitos.

Aiemman saunan koolauspuut (1988) ovat rivinteerauksessa kiinni, ne ovat täysin kunnossa. Siksi päättelen, että ulkopuolelta ei kohdistu suurta kosteusrasitusta sisälle vaikka salaojia ei talossamme olekaan. Talon rakennuspaikka on hyvä, hitusen korkealla ja valumavedet pääsevät tontilta pois. Ajattelin mennä kuten edellinenkin remontoija: koolauspuiden väliin lämmöneriste (finnfoam) ja alumiinipaperi päälle. Lämmöneriste vaan suojaamaan mahdollista kosteutta tiivistymästä viileämmälle tiilipinnalle. Siis saunan puolelta muodostuvaa kosteutta, ulkopuolelta hiipivä kosteus näyttäisi olevan hallinnassa. Olen kyllä pohtinut salaojia, mutta luotan 75 vuoden testijaksoon. Kellarissa ei ole toistaiseksi ollut kosteusongelmia. Niinpä pyrkisin pitämään kosteuden sisällä ja ohjaamaan sen ilmanvaihdon/puukiukaan kautta ulos.

Tosiaan nuo paneloinnit ei lukemieni ohjeiden mukaan saa olla lattiaan saakka. Lattiasta katsoen olisi hyvä se parisenkymmentä senttiä jättää laatalle ja sit vasta panelointi. Ja se ilmankiertorako paneelin ja alumiinipaperin väliin. Mutta tuo pinta, johon seinän alin laattarivi kiinnitetään... esim. 20cm kaistale kaakelilujaa? Ja kaistaleen kiinnitys... alumiinipaperin päälle? Ja pitääkö levykaistaleen sekä alumiinipaperin liitoskohta tiivistää... Uretaanilla?

Tuhansia kysymyksiä. Tässä edetään jo melko detaljitasolla :)

[Matti Alander]

Salaojitus putkitus on pohjavettä varten ja sillä pyritään rajoittamaan pohjaveden pintaa, saunan kosteustekniseen toimivuuteen sillä sinänsä on kovin vähän tekemistä. Salaojien puuttuminen ei välttämättä ole mikään ongelma, jos on vielä 75 vuotta toiminutkin.
Tietysti salaojituksesta ei haittaakaan ole ja nukkuu yönsä paremmin, sekä Hämyreille ja Sauna Jaakoille hyvää asuinpaikkaa.
75 vuoden toimivuus voidaan kyllä helposti tuhota, hyvin yleistä on että ongelmia taloille on aiheutettu remonteilla. Rintamamiestalojen kellarit ovat tässä kärkipäässä, villoitettuine ja paneloituine seinärakenteineen.
Rivinteeraus on yleisesti ollut hyvä rakenne, lämpimämpi ja kuivempi sisäseinä on erotettu viileämmästä ja kosteammasta ulkoseinästä. Rivinteerauksella on saatu myös jonkinmoista eristystä aikaiseksi ja mielestäni sitä harvemminkannattaa purkaa työläästi.
Saunatkin olivat takavuosina vielä hyvin vaatimattomalla käytöllä, ilta viikossa Lauantaisin oli yleinen käytön määrä. Nykyihminen voi Saunaa käyttää lähes päivittäin ja kosteuskuormaa veden käytölläkin lisätty merkittävästi. Kosteuskuormaa tulee sisältä paljonkin, joten se tulee suunnittelussa huomioida. Saunan osalta sisäpuolinen eristäminen jonkinverran on lähes pakollista kellarissakin ja samalla on huomioitava, ettei kosteutta tunkeutuisi seinän läpi.
Oma käsitykseni on, että kiinteä alumiinipinnoite sisäpuolisen eristeen päällä, vielä saumat teipattuna on turvallisin. Alaosa sitten hengittäväksi. Saunarakenteisiin on tarjolla juuri tähän tarkoitukseen tarkoitettuja eristeitä, routaeristeet sun muut taas eri käyttöön.
Saunan eristämisen neliömäärät ovat hyvin pieniä ja hinta ei sinänsä pitäisi estää oikeiden eristeiden hankintaa Saunan sisäpuolisiin rakenteisiin.
Ulkopuolen muuttaminen hengitettäväksi on hyvä lisäturva, jota kannattaa aina harkita ennen kuin alkaa kellaria remppaamaan. Hyvät kuivaavat ominaisuudet päästävät mahdollisen seinään pääsevän kosteuden purkautumaan ulos.
Lähtisin aina siitä, että katto pitää vettä ja perustus on toimiva ja sitten vasta sisäpuolen kimppuun.

[are]

Oma kellarisauna valmistui juuri. Saunan kattoon (betoniholvi) ja seinien yläosaan (ikkunan alareunaan saakka) laitoin ohuen eristeen. Höyrynsulkuna on alumiinipaperi tiiviisti eristeen päällä rimojen alle limitettynä. Seinillä tiivistettynä rivinteeraukseen siinä missä eriste päättyy. Alumiinipaperin päällä rimoitus niin että tulee ilmaväli mutta ei ilmankiertoa. Seinien alaosassa vaakarimat lämpökäsiteltyä puuta bitumikaistojen päällä. Rimoituksen päällä kovalevy, alareuna n. 30 cm lattiasta, sileä puoli saunaan päin. Kovalevyn päällä suoraan pintalaudoitus pystyyn, jonka pintaan ei sivellä mitään. Lautojen alapäät n. 15 cm lattiasta, 20cm takapuolelta paistoin toholla. Rivinteerauksen alareuna alimpaan bitumisuikaleeseen asti on rapattu. Lattia ja seinän alaosan näkyviin jäävä osa on maalattu hengittävällä maalilla, Hagmans 1k, jota saa RTV:stä eikä se ole liukas.

Ajatus perustuu maan alapuolisen osan sisäänpäin kuivumiseen. Kaikki maan alapuolisella osalla olevat materiaalit ovat hengittäviä, imevät ja luovuttavat kosteutta kuivempaan suuntaan. Kiuas on puulämmitteinen.

Olen purkanut aiemmin erään kellarisaunan sisäpuolen. Sauna oli ollut 40 vuotta käytössä. Siinä oli rimoitus laitettu muurauksen sisään, eikä ne olleet kärsineet mitenkään. Eristettä oli 2 cm styrox ja katossa korkkiraelevy. Saunassa oli tavallinen puukiuas ja lämpöä riitti vaikka kuinka. Ei ollut höyrynsulkua lainkaan. Tämän ratkaisun ei pitäisi nykykäsityksen mukaan olla mitenkään kestävä. Purin sisustan ulkonäön vuoksi.

Saunan panelointioppaita luin jo 80-luvulla. Niissä oli ainakin yksi selkeä virhe jota ei liene tunnustettu vieläkään. Ilmankierto paneelin takana on kuvattu niin että se menisi alhaalta ylöspäin. Näinhän se ei mene. Se menee katonrajasta sinne paneelin taakse jossa se tiivistyy vedeksi koska siellä on viileämpää. Ja valuu sitä alumiinipaperia pitkin alas.

Yhteenvetona kellarisaunasta, puukiuaslämmitteinen sauna ei kummoisia eristeitä tarvitse, paneelin taakse ei tehdä ilmankiertoa, paneeleihin ei lähmitä sasua eikä muutakaan nykytuotetta. Sokkeliksi ei kaakeleita eikä levyjä ja sauna lämpiää puilla. Lattiaan ei laiteta vesieristeitä ja pinnoitus tehdään hengittävällä materiaalilla.

Pohjaveden pinnan korkeuden voi katsoa kaivosta jos sellainen sattuu siinä lähellä olemaan. Sen pinnan alapuolelle en menisi missään tapauksessa jos lattiaa kaivetaan. Nämä vanhat sokkelit on tehty yleensä kai pikisively ulkopinnassa eli on tavoiteltu tiiviyttä ja alapinta on monesti suoraan märässä savessa. Useimmiten kellarin seinän kuivumissuuntaa lienee tarpeetonta muuttaa. Monesti se alkuperäinen ajatus on korjaamalla pilattu kun kiva ulkonäkö ja modernit pinnoitteet ovat kriteereinä.

Näihin kellaritilojen remontteihin ei ole mitään virallisia ohjeita olemassa. Ne oppaat mitä löytyy ovat tavaranvalmistajien markkinointimielessä tehtyjä. En esim. ymmärrä miksi maata vasten pitää olla eristettä jopa 200mm kun lämpötilaero on kymmenkunta astetta. Antura kun kuitenkin makaa savessa. 70-luvulla tehtiin 4 ja 5 tuuman villaseinää parhaimmillaan 50 asteen lämpötilaerolle.

[Matti Alander]

Se on totta, että kellari remontteihin ei ole niin sanottuja virallisia ohjeita, ympäristöministeriönkin ohjeetkin ovat uudisrakentamista varten. Näistä on sitten sovellettava ja ohjeet ovatkin kaksi jakoisia, on määräyksiä ja ohjeita.
Mitä sitten markkinamiehillä tarkoitatkaan, nuo ihmiset ovat hyvin tärkeitä tuotteiden kehittelijöitä ja myös tiedon jakajia. Tuotteet kaikilla aloilla ovat kehittyneet valtavasti ja tietokin lisääntynyt, yksi ongelma on kuitenkin tiedon saaminen. Viralliset viranomaiset eivät välttämättä ole kauhean innokkaita tietoa levittämään ja spesialisteja joka alalle ei varmasti löydykkään.
Kukaan markkinamies tuskin kuitenkaan haluaa markkinoida huonoa tuotetta, vain rahankiilto silmissä ja huono tuote ei kauan markkinoilla olisikaan.
Pelkän saunan rakentaminen kellariin on sinänsä oma asiansa ja koko kellarin peruskorjaaminen aikanaan välttämätön pakko. Peruskorjauksessa Suomessa saunakin sijoitus ja rakenne kuitenkin tulee mietittäväksi.
Lämmitetty rakennus pyrkii lämmittämään maata, saunan käyttö taas on niin lyhytaikaista, että asioita pitää käsitellä erikseen. Sitten kun tähän vielä sekoitetaan rakenteiden kuivaamista aletaankin olla melko sekavissa ajatuksissa.
Oletan että olet vihjannut juuri salaojittaviin, hengittäviin eristeisiin tällä 200 mm maininnalla. Sillä on montakin etua ja tarkoitusta rakenteen toimivuuden parantamiseksi: Yksi on tietysti lämmitysenergian kulutuksen vähentäminen, toinen on pystysalaojituskyvyn tuplaaminen C 2 ohjeen tasolle, kolmas on painumisvaran lisääminen kovassa kuormituksessa, neljäs on lämpötilaerojen ja tätä kautta vesihöyryn osapaine-erojen suurentaminen kuivaamisen tehostamiseksi.
Maaperä lämmitetyn rakennuksen vieressä jäähtyy vain noin metriin talviaikaan ja routaeristeen alla vielä paljon huonommin. Pari kolme metriä syvissä perustuksissa siis ulkopuolen maaperä sitoo termisesti lämpöä ja maaperän lämpötila kohoaa. Siksi syvissä perustuksissa suositellaan käyttämään 200 mm kerrosta salaojittavaa eristettä, samoin lattian alla, jossa jäähtyminen on myös heikkoa.
Homma tietysti aiheuttaa lisäkustannuksia, mikä taas aiheuttaa päänvaivaa näin kustannuskeskeisellä alalla kuin rakentaminen on.
Paksummilla eristekerroksilla saadaan myös tehostettua kuivumista , sekä rintamamiestalon ehkä yleisintä kosteusteknistä ongelmaa kapillaarista kosteudennousua perustuksiin aisoihin. Erittäin kapillaarisissa maaperässä , kuten anturan ollessa kiinni savessa on saatu tehostettua kuivumista ulospäin asentamalla esim. Kellarin seinän alaosaan yksi levykerros tuplana.

[are]

Ketjun otsikko liittyy seiniin, mutta rakenteiden kosteusfysiikka ulottuu koko kellarin alueelle. Ne seinät kun usein makaavat käytännössä saven päällä. Silti sekin rakenne on saattanut olla riittävän toimiva siinä mielessä ettei mitään ongelmia ole ilmaantunut.

Nämä salaojittavat eristeet ovat erinomainen tuote rintamamiestaloihin, eli Fuktisol ja Isodrän. Päädyin siihen itsekin lattiaeristeenä pitkällisen pohdinnan jälkeen juurikin vähäisen vesihöyryn vastuksen ansiosta ja olen täysin vakuuttunut tuotteesta. Tämä vesihöyryn läpäisevä ominaisuus tavallaan kunnioittaa vanhan talon alkuperäistä kosteuskäyttäytymistä. Sekin on selvää että lämmin rakenne ja maaperä haihduttaa kosteutta helpommin, siinä mielessä enemmän eristettä on parempi. Jokin määrä eristettä esim. lattiassa on jo moninkerroin parempi kuin alkuperäinen ei ollenkaan eristettä. Lämpöeristysmielessä riittää vähempikin kerrospaksuus mutta jos tavoitteena on alkuperäisen kosteusfysiikan ratkaiseva muuttaminen tarvitaankin selvästi paksumpia eristekerroksia.

Pesuosaston tilat ovat suhteellisen pieniä ja vastaavasti märässä maassa makaavien seinien alapään osuus lattian pinta-alaan suhteessa suuri. Tehdään sitten mitä hyvänsä korjauksia, ei sitä tosiasiaa mikään muuta että kosteuden tulee päästä haihtumaan kellaritilan suuntaan. Tätä seikkaa vastoin on toimittu viimeistään siinä vaiheessa kun kellaritilassa näkee laatoituksia, saunasatua tai kiiltäviä maaleja sisäpuolen ulkoseinissä tai lattioissa maan pinnan alapuolella. On aika irvokasta että näitä peruspilattuja taloja myydään peruskorjattuina.

"Nykypäivän vaatimukset" tarkoittaa käytännössä rakennusmääräyskokoelmaa ja sitä että talo kaivettaisiin kauttaaltaan irti maasta vähintään 30 cm ja täytetään anturoiden alustat sepelillä joka ei ole käytännössä mahdollista. On toki totta että useimmiten rakenteiden ulospäin kuivumismahdollisuuksia lisäävät toimenpiteet helpottavat kosteusrasitusta.

Viittauksella markkinointiin tarkoitan sitä miten rakentamismääräykset käsittääkseni muodostuvat: On ongelma (kosteus tai energiankulutus), tarvitaan asiantuntija (löytyy tuotekehittelystä) joka esittää laskelmia ja parannusehdotuksia. Nämä ratkaisut esitellään johonkin instanssiin eduskunnassa. Nämä päättäjiksi valitut eivät välitä tai ymmärrä mitä esitetyt ratkaisut käytännössä tarkoittavat. Paitsi sen että numeroarvoisesti asetetut esim. energiatavoitteet on mahdollista rakennusteknisesti saavuttaa. Esitys päätyy asetukseksi ja ratkaisumalli tuote-esitteeseen.
Energiankulutuslaskelmat sisältävät aivan liikaa toleranssia. Tämä 54 rintsikan toteutunut energiankulutus alitti pari vuotta sitten laskennallisen vuoden 2012 vaatimuksen selvästi. 2010 kulutuksesta n. 26-30 MWh olen saanut suunnilleen puolet pois.

Määräykset, normit, rakenteet ja esitteet tulevat teollisuuden tuotekehittelystä ja ne voivat sinänsä olla hyviä. Vanhan talon kellarissa ne eivät ole ehdoton totuus koska anturan alustalle ei voi mitään. Salaojittavat eristeet yhdistettynä sisäänpäin kuivumisen periaatteeseen lienevät ratkaisu turvallisimmasta päästä. Jos sisäänpäin kuivuminen pidetään edelleen mahdollisena, ei liene suurtakaan merkitystä sillä onko ulkopuolella 70 vai 200mm eristettä, ei myöskään sillä mitä eristettä se on kunhan se ei ole vettyvää laatua. Tilanne alkuperäiseen verraten lämpötaloudellisessa mielessä on paljon parempi. Lämpimämpi rakenne pyrkii haihduttamaan kosteutta ja ulkopuolinen maan päällisen sokkelin osuus on myös oltava hengittävää materiaalia. Tässä on oltava tarkkana siinä millä sen pinnoittaa. Vanhan maalin saattaa joutua poistamaan.

Jos kellarissa on betoniholvi, se on valettu yhtenä kappaleena betonisokkelin päälle ja kylmään vuodenaikaan pyrkii viilenemään sisäpuoleltakin. Kellarin katto pesutiloissa ja pukuhuoneessa sekä seinän yläosa tarvitsevat höyrynsulun joka puolestaan tulee kiinnittää eristeeseen. Tämä kondenssin vähentämiseksi höyrynsulun pintaan, jotta höyrynsulkupinta olisi lämmin. Eristekerros saa olla mielellään vähäinen jotta lämpöä riittäisi kivirakenteisiin edelleen auttamaan niiden kuivumista. Saunan saa kyllä riittävän lämpimäksi puukiukaalla. Saunomisen aikainen energiahukka ohuen eristeen läpi ei ole merkittävässä roolissa.

Voin olla väärässäkin ja kyseenalaistan asioita. Siksi en myöskään suinpäin hakenut rautakaupasta 200mm kerrosta styroksia lattian alle vaan tilasin 100mm riisisuklaalevyä jota ei kauppojen varastoissa ole. Ilman tätä foorumia en olisi tuotteesta tiennyt vaikka rakennustuotteiden tuntemusta pitkältä ajalta onkin.