Juuri kun luuli osaavansa niin nyt on kyllä pää ihan pyörällä...eli sisäpuoleisessa eristämisessä: laitetaanko tuulensuojapaperi ennen vain jälkeen esim. selluvillan tai jos käyttäisi vaikka pellavaeristevyjä? Ja ilmansulkupaperi on eri kuin tuulensuojapaperi...vai ei?
Esim. museoviraston korjauskorteissa kuistin korjaamisen kohdalla tiivistyspaperi (eli onko se nyt tuulensuoja vai ilmansulku?) on laitettu heti vuorilautojen alle jäävän ilmaraon jälkeen http://www.nba.fi/fi/korjauskortit (kortti nro 10, s.7), mutta monet kuitenkin näyttävät laittavan paperin vasta villan päälle ja sitten sisäverhous. Onko tämä tapa- vai rakennetekninenkysymys?
Voiko/kannattaako laittaa paperia sekä eristeen alle että ylle vai onko vain liioittelua?
Me olemme eristämässä kuistitilaa, jonka seinät ovat tällä hetkellä ontot eli siellä missä pitäisi olla purua ei ole kuin tyhjää tilaa, muutamassa kohtaa pieni pala aaltopahvia ulkolaudoitusta vasten. Eristäminen on siis alkamassa heti ulkolaudoituksen alta. Seuraammeko vain museoviraston ohjetta?
Tuulisulku estää ulkopuolisten ilmavirtausten pääsemisen lämmöneristeisiin joista varsinkin mineraalivilla on herkkä.Vanhoissa taloissa se voi toimia myös ihan puhtaana tiivistyksenä ettei puhaltele tuuli tölliin sisään. Mikä varsinkin hirsirakentamisessa oli takavuosia mahdollista. Periaatteessa tuuli sulku kannattaa aina laittaa mahdollismman ulos jolloin sen taakse jäävät kerrokset ovat jäähdyttävältä tulelta suojassa. Tosin esim. runkojäykiste laudoituksen lämmön eristevaikutuksiin sillä ei ole suurtakaan merkitystä joten lienee se ja sama kummalle puolelle vinolautaa sen tuulipaperin lykkää. Mihin helpoiten saa niin sinne.
Ilman sulku on talon sisäpuolelle laitettava paperi jonka tarkoituksena on vähentää huoneilman paine-erosta johtuvaa ilman läpivirtausta seinänläpi ulos eli diffuusiota. Koska lämpimässä huoneilmassa oleva kosteus voi aiheuttaa siellä seinärakenteessa vedeksi kondensoituessaan ongelmia.
Höyrynsulku eli muovi toimittaa vastaavaa virkaa mineraalivillalla koska mineraalivillan kosteudensitomiskykyä ei pidetä riittävänä.
Vanhoissa taloissa ilmansulku on voinut olla myös ihan puhtaasti tuulitiivistystäkin,ilman sen ihmeempiä kosteuskäyttäytymisvenkuroitakaan.
Jos oikein ymmärsin, kuistissasi on ulkovuoraus suoraan runkotolpissa kiinni, eikä lainkaan vinolaudoitusta.
Silloin 50-luvulla eristys olisi tehty seuraavalla tavalla: Ulkovuorauksen sisäpintaan kiinnitetään tervapaperi tuulensuojaksi. Tervapaperia käytettiin koska noin lähellä oleva paperi saattaa kastua ja siksi se paperi on suojattu tervalla (tai bitumilla). Sitten ontelo täytetään purulla (kutterinlastua ja sahanpurua 1:1). Sisäpintaan tulee ensin ilmansulkupaperi (vaikka voimapaperi) ja sitten sisävuoraus, esim. paneeli. Käytännössähän puru ei pysy itsestään seisomassa, joten ensin tehdään paperointi ja panelointi, yläreuna jätetään auki, että puru saadaan sullottua onteloon. Nykyaikainen versio tästä on puhaltaa onteloon kostea selluvilla, jolloin sisäpinnat voi tehdä sen kuivuttua.
Nykyään tätä rakennetta pidetään virheellisenä, koska ulkolaudoituksen alla ei ole tuuletusrakoa. Niinpä ensin ontelon pohjalle ulkolaudoituksen taakse naulataan rimat, ja niiden päälle laitetaan tuulensuojalevy. Sitten jatketaan sisäänpäin joko kuten edellisessä versiossa tai mineraalivillalla. Silloin pitää ehdottomasti laittaa ilmansulkupaperin tilalle muovi!
Kuistissa tuuletusrako on mielestäni erityisen tarpeeton, koska ikkunoita on paljon. Tuuletusrako toimii kunnolla vain, jos rako jatkuu yhtenäisenä alhaalta ylös saakka. Tuuletusrako vie myös tilaa ja rakenne paksunee sisäänpäin.
Vilpittömästi suosittelen ensimmäistä versiota. Mutta huom! silloin ulkomaalin pitää olla ohut eikä lateksi. Muuten on vaara että laudat lahoavat kahden tiiviin kerroksen välissä.
Alkanut ajatukset aukeamaan, kiitos vain...Sepi: aivan, vinolaudoitusta ei tosiaan näytä olevan lainkaan ja tervapaperin sijasta on aaltopahvia, ei tosin ihan joka kohdassa. MIneraalivillaa emme laita vaan joko selluvillaa tai vitalia levyinä. Mutta siis uskaltaisimme lähteä liikkeelle ilman tuuletusrakoa...ulkomaali taitaa olla Panua (löysimme vajasta seinältä talonvärisen maaliläikän, jonka viereen kirjoitettu Panu ja värikoodi). Onkos se hyvä vai huono juttu?
Panu on muovimaalia ja yksi pahimmasta päästä eli tässä kohta ei niin hyvä juttu. Periaatteessa tuuletusraon voi jättää pois jos tulevissa maalausprojekteissa asia on tiedossa ja siihen varaudutaan maalivalinnoilla siis yleisesti ottaen.Käytäntö kuitenkin on osoittanut,että aina kun tehdään uutta niin se ilmarako on viisainta laittaa. Sitä kun ei aina tiedä mitä esim. talon seuraava remppaaja saa päähänsä alkaa säveltämään ja kun menee syteen niin alkaa syyllisten kaivaminen. Yleensä kannattaa tehdä ratkaisuja jotka on mahdollisimman vähän riskialttiita.
Mä laittaisin ilmaraon,sellua tai purua riippuen kuistin huonelämpötilasta ja käyttötarkoituksesta sekä kuitulevyä tai tervapaperia tuuli-ja ilmansuluksi ja sisälle levy,paneli tms. päälle.
Lisämietintöjä tehty kuistin suhteen: voisiko rakenne olla kuistissa seuraavanlainen: ulkovuoraus - tuuletusrako (mahd.) - runkoleijonalevy - tuulensuojapaperi - pellavaerist - ilmansulkupaperi(=ilm. voimapaperi) - sisäpanelointi?
Vanhassa versiossa tuon sisemmän ilmansulkupaperin sijasta on ollut huopakuitulevy ja sen päällä panelointi, toimisko nytkin? Jos tuo ulkovuorauksen alla oleva tuulensuoja jo estäisi suurimmat viimat nurkista. Ja vinolaudoitusta ei meidän talossa siis ole.
Onko tuo runkoleijona muuten edes välttämätön kuistin eristeissä? Me ajattelimme laittaa sen lähinnä korvaamaan varsinaisen eristeen eli pellavan paksuusvajausta, kun emme voi kasvattaa seinien paksuutta.
Voittola kirjoitti:Onko tuo runkoleijona muuten edes välttämätön kuistin eristeissä? Me ajattelimme laittaa sen lähinnä korvaamaan varsinaisen eristeen eli pellavan paksuusvajausta, kun emme voi kasvattaa seinien paksuutta.
En tiedä onko runkoleijona mitenkään välttämätöntä, mutta lisäeristystä se kyllä tarjoaa mukavasti. Kaveri kertoi laittaneensa leijonaa oman talon seiniin ja sisälämpötila nousi kuulemma viisi astetta tämän johdosta. Taisi olla hänen tapauksessaan ongelmana se, että tuuli pääsi tuivertamaan rakenteeseen. On se levy hyvää tavaraa, sillä se sopii oikein hyvin puurakenteiseen taloon, jäykistää rakennetta ja parantaa lämmöneristystä.
Runkeleijonan laitto on nopeeta puuhaa. Pinta syntyy tosi äkkiä jos käytössä on joku leikkausvempain (sirkkeli, pistosaha, yms) ja runkonaulain. Itse "levytin" pihasaunan kaikki seinät päivässä. Yksi levy maksaa noin 20-25 euroa K-raudassa. Pinta-alaa levyssä on about 4m2, joten esim. kuistin levytys ei tule kovin kalliiksi. Levyjen laittossa auttaa jos koolinkit sattuu sopivasti siihen levyn sauman kohdalle. Esim. 60 cm jako koolingeille olis aivan optimi.
