Vanhemman mökin oudohko lattia...

[Rölli]

Niin morjensta vaan kaikille.

Eipä ole kyseessä rintamamiestalo (semmoisessa kyllä koko ikäni asunut), mutta kun en sopivampaakaan foorumia ole löytänyt, niin laitetaan tämä nyt tänne muidenkin ihmeteltäväksi.

Taustaa:

Ostin vanhan, alkuperäiskuntoisen torpan. Pirtti ja kamari ovat täysin alkuperäisessä kuosissaan, keittiö on "rempattu" vuonna -69, jolloin lattia on eristetty levittämällä lautojen päälle pari vuosikertaa aamulehtiä, alumiinipaperi, kovalevy ja muovimatto. Vesijohtoja ja viemäröintejä ei ole, keittiön pääty on ollut kylmillään ainakin 30 vuotta, toista päätä on asuttu vuoteen 2002 asti.

Kiva pikku projekti, hinta ei päätä huimannut, paikka kiva ja oma vaatimustaso tarpeeksi alhainen. Eikä aikataulupaineita.

Meininki on tehdä keittiöstä asumiskuntoinen, ja rakentaa wc keittiön kyljessä olevaan lautarakenteiseen "täytepalaan". (rakennuksessa kaksi erillistä hirsikehikkoa, keittiön kehikko 1,5m kapeampi kuin toinen puoli)

Asiaan:

Tarkoitus oli poistaa keittiön lattiasta ylimääräiset jutut, irroittaa lankut, lisätä eristettä, tervapaperi ja laittaa lankut takaisin. Eka takaisku tuli siinä, että oletin tämänkin lattian olevan samanlaista komeaa leveää lankkua niinkuin muissakin tiloissa. Mutta sieltä löytyikin vain ohut, kuoleentunut lauta. No, uutta lankkua saa kaupasta. Eristeenä oli sammalta ja savea, kuten oletinkin. Totesin alimman hirren pehmenneen joskus, nyt se on kyllä kuiva mutta pinnasta noin 5cm paksuudelta pehmennyt. Ei haittaa minua. Leivinuunin ja tulevan wc:n puoleisen seinän väliin jää vajaan metrin levyinen sola, jonka kohdalla seinä näytti hiukan huonommalta, joten rupesin kaivautumaan syvemmälle. Hämmästyksekseni vastaan tulikin vain lisää savea, sitten kiviä, ja sitten perusmaa.

Mökki on kivien varaan rakennettu, ja "ryömintätila" niin matala jottei sinne mahdu kuin kissa. Olin moneen kertaan kurkistellut pirtin alle, todennut vaan että kuiva, siisti rossipohja, enkä sen kummemmin kiinnittänyt huomiota siihen että peräkulmaa ei nähnyt, kun kannatinhirsi oli niin lähellä maata, ja toisella puolen on se lautarakenteinen osa, joka on maassa kiinni joten sieltä ei päässyt katsomaan.

Eli noin 5m2 lattiasta on tätä "maanvaraista". Eristeet olivat kuivia, joten systeemi on ollut ihme kyllä toimiva, perustunee siihen että kivet on aseteltu huolellisesti, ja savi hiukan kosteana niiden päälle(kuivuessaan pehmentänyt alahirren), ja luonnokiveä pitkin ei kapillarikosteus nouse. Mutta nyt kun savi on rutikuivaa, ja rupesin sitä tonkimaan, niin se valui kivenkoloihin=suora reitti kapillaarikosteudelle.

Ensin meinasin että teen rossipohjan, se olisi siihen aloituskohtaan nippanappa mahtunut. Mutta uunin edessä on isoja kiviä, ja niin korkealla (n. 20cm valmiista lattiasta) että tulisi hiukan liian ohut permanto. Kiviin ei parane koskea, koska sitten lähtisi uuni liikkeelle.

Joten olen tässä pähkäillyt, että miten lattian tekisi.

Mielessä on pyörinyt alkuperäisen kaltainen viritelmä: Putsaan kivenkolot huolellisesti, ja täytän lecasoralla(=toimii kapillaarikatkona), siihen päälle suodatinkangas, eristeet ja lattialankut. Reunoille voisi viritellä vaikka tiheän minkkiverkon pitämään lecasoran paikoillaan.

Miksi ei, mielipiteitä? perusteluineen kiitos! Parempia ehdotuksia? Vastaavia kokemuksia? (Lattian nostaminen ei oikein onnistu, sillä huone on jo nyt varsin matala, noin 220 ja reunoilta vielä matalampi.)

Hiiiukan tuli pitkä tarina, mutta...

[Jokapaikanhöylä]

Vaikuttaisi vanhalta multapenkkiperustukselta, eli ei rossipohja, eikä myöskään rossipohja-eristyksiä

Kannattaa käydä lainaamassa vaikkapa kirjastosta alan kirjallisuutta ja perehtyä tuohon mulpapenkin rakennus/toimintaperiaatteeseen, muutoin saatat rakentaa LATTIASIENELLE mitä parhaimman kasvatuslaitoksen

P.S. Panu Kailan Talotohtori on erittäin hyvä opus koskien myös kaikkea muuta kyseiseen rakennukseen kuuluvaa - tätä ei varmaan koskaan tule toitotettua turhan paljon Kannattaa tutkia ensin ja hutkia vasta sitten

[Jami]

Eikös multipenkin perusajatus ole se, että sokkeli on tiivis ja lattia hatara.

Multipenkistä ilma nousee hormistoa pitkin ylös, ja alipaine imee huoneilmaa lattian läpi tilalle.

Jos systeemi toimii, niin huoneen lämpötilaerot ovat tasaisemmat kuin rossipohjatalossa, varsinkin lattialla.

Multipenkistä on tehty käsittääkseni hiukan viritelty nykyversiokin, jonka toimintaidea on sama.

Kuulin joskus myös rossilattiasta, josta oli tehty multipenkkiä muistuttava.

Talveksi kissanluukut suljettiin tiiviisti, ja koko talon läpi puhkottiin hormit ryömintätilasta katolle.

Talon omistaja väitti, että lattialämpötila nousi viisi astetta. Ja oli luotettavan oloinen mies.

[Pekka Huhta]

Tätä pitää jo vähän miettiä.

Ihan ensinnä tommoiset sekä-sitä-että-tätä-rakenteet on vaarallisia, koska eri tyyleillä tehtyjen rakenteiden välissä voi olla lämpötilaeroja, kondenssia ja muita epätoivottuja ilmiöitä. Mutta toisaalta alue ei ole iso.

Se hapantunut hirsi on kylä merkki että jokin siinä ei ole toiminut. Vaihtoehdot voi olla, että siellä on ollut vuosien saatossa "jotain hämminkiä", mutta laholle pitää aina keksiä selkeä syy, eikä vaan arvaus. Riittää että rakenne on ollut sen verran huono että pohja hirsi on kastunut vesimäräksi joka kolmas kevät ja kuivunut sitten joka kerta pari kuukautta ja lahottanut hirren. Eli se että laho on kuivaa ei ole mitenkään yksiselitteinen merkki siitä että vikaa ei enää ole. Ei just nyt, mutta entäs ensi keväänä/syksynä/talvena? Viisi senttiä lahoa alahirressä ei nyt ole vielä mitenkään kamalaa, mutta kyllä sen syy pitä selvittää kuitenkin, ei sitä sinne voi semmoisenaan jättää. Vähintään se pitää veistää pois, eikä tekis pahaa sitä käsitellä boorilla. Ja tietysti huolehtia tarvittaessa tukemisesta ja joka tapauksessa tuuletuksesta. Tukeminen voidaan hoitaa putsaamalla sisäpuolelta puuta pois ja korvaamalla vaikka kakkoskutosella, tai jos niitä on korkeammin hapantunut niin tuolla tavalla veistämällä seinään potero ja kiilaamalla sinne töttä.



Se lattian vaihto voi liittyä osaltaan tähän laho-ongelmaan. Jos muovimaton alla on ohut ponttaamaton raakalauta niin se on vaihdettu samaan aikaan kuin muovimatto ja muut hörkkeet mitä siellä lattiassa on. Sellaista rakennetta on ruvettu käyttämään vasta 50-luvulta, kovalevyn ja muovimaton yleistyessä lattiakäytössä. Vaihtoon voi olla muotisyitä, mutta ei ole mahdotonta etteikö vaihto olisi voinut johtua lattialautojen pehmiämisestä tai jostain muusta. Onko samalla vaihdettu niskoja tai muuta? Näkyykö korjauksia?

Sinänsä oma ehdotuksesi ei ole mitenkään mahdottoman kuuloinen, mutta sen kapillaarikosteuden lisäksi iso tekijä on maasta haihtuva kosteus, ja siihen ei auta lekapavut ja suodatinkangas yhtään. Jos lattiapinnasta tulee tiivis (vaikkapa nyt ilmansulkupaperin kanssa) niin itse asiassa alapuolelta pukkaa enempi kosteutta kuin mitä lattian kautta siirtyy huonetilaan.

Muovia ei alapohjaan voi laittaa maakosteuden tielle, koska sen alla elää Mörkö. Maakosteus jää loukkuun muovin alle ja siellä on sienen soma olla.

Yksi mahdollisuus voisi olla ilmastoida se lecapapukerros jollain tavalla. Vaikkapa nyt niin että sinne vetää muutaman 50 mm viemäriputken joka päättyy avoimiin haaroihin metrin parin väliin. Kun semmoisen putken vetää sisäkautta lämpimän huonetilan läpi katolle, niin lämmitysaikana lämpötilaero vetää aika holjakkaasti ilmaa putken läpi. Ainakin sillä tavalla maakosteus tuulettuisi jonnekin muualle eikä yrittäisi tuulettua huonetilaan lattian läpi.

Jos rossilattian alle jää vain joku 10 cm, niin siellä ei tavallinen rossipohjan tuuletus toimi, vaan homma menee puihin. Jos sinne saisi "melkeenjokapaikkaan" sen rossipohjan huonollakin tuuletusraolla, niin tuo putki toimii ilmastointiautomaattina niin kauan kun taloa lämmitetään. Ilmankin lecapapua, siis.

Yksi mahdollisuus olisi valaa uunin ympärille kymmenkunta säkkiä kuraa ja vääntää loput kivet vaan raa'asti pois. Sillä saisi tilaa rossipohjalle.

En nyt uskois itsekään ehdottavani, mutta menköön: Semmoinen moderni versio voisi olla että tekisit rossipohjan alapinnan jostain 70 mm Finnfoamista tai EPSistä. Se ei ihan hirveästi ottaisi nokkiinsa kosteasta alapuolella ja se nyt ei olisi ihan hirveää syntiä kun pinta-ala on noin pieni. Sen vaatimusket alapuolen ilmatilalle ei ole kovat. Ainoa iso juttu on se että levy on saatava tiivistettyä reunoistaan joka paikasta sokkelikiviin eikä mistään puuhun. Tarkoittaa, että koko alin hirsi pitäisi saada "lämpökannen" yläpuolelle ja levyn alla ei saisi olla mitään orgaanista joka ottaa nokkiinsa kosteudesta.

Hankala tilanne ja vielä hankalampi arvailla tilannetta näkemättä. Jos talo on noin vanha niin soittelepa Pirkanmaan maakuntamuseoon, ne on hyvin avuliasta porukkaa. Parillekin kaverille on löytynyt sieltä hyvä vanhojen talojen asiantuntija katselemaan paikkoja ja neuvomaan. Yhdelle löytyi sieltä vanhoista taloista ymmärtävä vastaava mestarikin niiden työmaalle.

Pekka

[Rölli]

Kiitos vastanneille.

Halusinkin kuulla nimenomaan pohdintoja ja spekulointeja. Kailan kirja on ollut hyllyssä ilmestymisestään asti, monia muitakin opuksia on luettu, monenlaista lattiaa on nähty, ja rakennusinsinöörin paperit on perstaskussa, joten ihan pystymetsästä en käsittääkseni ole liikkeelle lähdössä.Tiedän kyllä multipenkin, tämä ei mielestäni ole kauhean läheistä sukua sille. Enkä olisi tällaista taloa ostanut, mikäli haaveilisin suorista kipsilevypinnoista, modernista keittiöstä tai upotetuista led-valoista...

Jäi kirjoittamatta, mutta mietin kyllä tuota lecasorakerroksen "ilmastointia", esim. salaojaputken avulla. Ongelma on vaan se, että kivenkoloihin on hankala pujotella mitään, ehkä taipuisa 50mm salaojaputki vois mennä. (Tuo valokuva näyttää kovin tutulta, niinkuin minun pirtin nurkasta olis napattu... samanlainen tukeminen on suunnitteilla sinnekin)

Tuo finnfoam-ratkaisu kävi itselläkin mielessä, muttamutta... Tiivis kerros uloimpana. Kuulostaa ikävältä, mikäli jostain syystä kosteutta pääsisi lattiaan sisäkautta, esim koiran juomakuppi kaatuu tms. Ainahan se paha tilanne on, mutta normi rossipohja pääsee kuivumaan alaspäin, tuon finnfoamin läpi ei mene mikään... Lisää pohdintaa.

Niin ja tuo pehmyt alahirsi. Mökki on alkujaan vanha savupirtti, ja siirretty joskus tälle paikalle ("numerointi" näkyy ulkoseinässä), viimeistään vuonna -37, joilloin jotkut herrat ovat piirustaneet puumerkkinsä hirren pintaan. Alin hirsi on sisäpinnaltaan kauttaaltaan pehmyt, eli myös sieltä rossipohjan osalta (tätä "maanvaraista" rajoittuu ulkoseinään vain noin 2m matkalta). Tölli on kuivalla karimäellä, ja esim. kaikki vuosien saatossa talon alle sujautetut tarvepuut ovat terveitä,ja alapohjan haljispuolikkaat ovat alapinnastaan kivikovia, niissä ei näy merkkejä kosteusvaurioista. Mikäli siellä vesi olisi lillunut niin että alahirsi olisi sitä kautta kastunut, niin kai niissäkin jotain merkkejä olisi... No, arvailuja ja oletuksia vaan. Vaurio rajoittuu melko tarkasti lattian eristeen paksuudelle, joten itsellä kävi mielessä se, että savi/sammal olisi ollut hieman kosteaa paikalle laitettaessa, ja kosteus olisi sitäkautta imeytynyt hirteen. Tätä oletusta tukisi sekin, että noiden kivien päälle asetellun saven on täytynyt olla kosteaa, kuiva siinä ei olisi pysynyt.

Niin ja laudat olivat kyllä maalatut ja kuluneet, selvästi näki että missä pöytä on ollut, ja uunin edusta oli melki puhkikulunut.

Kuten todettu, ongelma-alue ei ole suuri. Alapohja on hyvin tuulettuva, tuuli puhaltaa joka suunnasta.

Lisää näkökulmia?

[Villa Edita]

Kaippa tuo on jonkin sortin johdannainen multapenkkiperustukselle, noita kun on tehty vähän isännän mielen mukaan aikoinaan. Miten muistelisin että tuota savea käytetty aikoinaan kapillaarikatkonakin, onko perää?

Voisiko olettaa että sinne vaurioituneelle alueelle olisi joskus kaatunut jokin vesisaavi? Tuosta olisi sitten tullut hetkellinen rasitus rakenteisiin. Aikoinaan tuvan lattiat pestiin runsaalla vedellä, joten kosteusrasitusta alapohjaan on varmasti ollut.

Olisiko ideaa kunnostaa tuo tila vastaamaan alkuperäistä rakennetta. Noihin saviin ja sammaleisiin sekoittelee booraksia. Päälilankut kun kiinnittää sillain että tilannetta pääsee helposti seurailemaan, niin luulisi tuossa vielä torppaa olevan useaksi vuodeksi. Onhan sillä jo nykyisellä paikallaankin ihan kunnioitettava ikä, joten rakenneratkaisut suht toimivia.

Mulla oli multapenkkiperustus vanhassa osassa, tosin oli 60-luvulla tuhottu lopullisesti. Siitä seurauksena alin hirsikerta vaurioitui ajan saatossa pahasti. Tilalle rakensin rossipohjan, ongelmaksi vain muodostui se että varsinaista kivijalkaa ei juurikaan ollut kuin se mitä nyt maan päällä näkyi. Täten ryömintätilasta tuli varsin matala kun juurikaan päässyt kaivautumaan pintamaata syvemmälle. Toistaiseksi ei ole mitään routavaurioita ilmennyt, kivijalka pysynyt paikoillaan.
Piippua kannattavan kivikasan tuin ympäröimällä sen harkkoseinällä ja täyttämällä lecasoralla. Nyt jälkeenpäin ajateltuna tekisin toisella tavalla tuon, harkkoseinästä johtuen rossipohjalle tuli tuuletukselle suojaisia sopukoita. Seuraan tilannetta vuosittain.
Kaikkein eniten pelottaa sellainen että piipun ja tiiliseinien alla kulkee hirret ristiin, osaltaan kantavana rakenteena. Noille kun sattuisi jotain