Kylähullut?
-
Schaza
- Jäsen

- Viestit: 438
- Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 23:39
- Paikkakunta: Kulkuri vailla kotia... jossain Etelä-Pohjanmaalla
- Kotisivu: http://koti.mbnet.fi/h_j/
Kylähullut?
Ihan mielenkiinnosta pakko kysyä, millaisia kylähulluja teidän kylillänne pyörii?
Täällä meillä oli taannoin eräs vanha mies, ikää 75+. Ajeli mönkijällä yöt ja päivät pitkin kylää, kun molemmat jalat oli kuolion mustentamat. Ei luottanut siihen että lääkärit mitään olisi voineet noille kintuille tehdä, vaan antoi niiden märkiä ja mädäntyä. Tämä kaikesta huolimatta hilpeä miekkonen, valitettavasti lähti syksyllä paremmille metsästysmaille.
Oli kylämme oikein kylän tietotoimisto, kun tiesi puhua sellaisetkin asiat mitä koitti omassa pihassaan kuiskaten puhua vaimolle. Ja kun tuntui ehtivän kaikkialle... jos ajoi korttelin ympäri, niin hänet saattoi nähdä parissakin pihassa juttelemassa, ja sitten tuli vielä tielläkin vastaan. Aivan kun heitä olisi ollut useampia.
Miekkonen asusti homeisessa pienessä mökissä valtavan romuröykkiön ja ihmeellisten rakennelmien keskellä. Vuosikymmeniin hän ei ollut päästänyt edes parhaita ystäviään tai sukulaisiaan taloon sisälle, josta johtuen tietenkin villit huhut arvoesineistä ja rahakätköistä levisi kuin kulovalkea. Talo oli heti ulko-ovesta katsottuna täynnä kaikkea mahdollista. Sanomalehtiä ja mainoksia oli kaikkialla lattioilla kuin pahnoja, ja monenmoista tavaraa paikat väärällään. Sisälle ei tehnyt edes mieli mennä tuon sanoinkuvaamattoman homeen ja mädän löyhkän vuoksi.
Rahaa miehen ei koskaan kukaan nähnyt pitelevän käsissään, mutta ilmeisesti sitä kuitenkin oli. Tiettävästi miekkonen omisti useita metsätiloja ja erämökkejä pohjoisesta läheltä vanhoja kullankaivuualueita. Kullanhuuhdonnastaan hän monesti puhuikin, muttei ikinä puhunut löydöistään.
Täällä meillä oli taannoin eräs vanha mies, ikää 75+. Ajeli mönkijällä yöt ja päivät pitkin kylää, kun molemmat jalat oli kuolion mustentamat. Ei luottanut siihen että lääkärit mitään olisi voineet noille kintuille tehdä, vaan antoi niiden märkiä ja mädäntyä. Tämä kaikesta huolimatta hilpeä miekkonen, valitettavasti lähti syksyllä paremmille metsästysmaille.
Oli kylämme oikein kylän tietotoimisto, kun tiesi puhua sellaisetkin asiat mitä koitti omassa pihassaan kuiskaten puhua vaimolle. Ja kun tuntui ehtivän kaikkialle... jos ajoi korttelin ympäri, niin hänet saattoi nähdä parissakin pihassa juttelemassa, ja sitten tuli vielä tielläkin vastaan. Aivan kun heitä olisi ollut useampia.
Miekkonen asusti homeisessa pienessä mökissä valtavan romuröykkiön ja ihmeellisten rakennelmien keskellä. Vuosikymmeniin hän ei ollut päästänyt edes parhaita ystäviään tai sukulaisiaan taloon sisälle, josta johtuen tietenkin villit huhut arvoesineistä ja rahakätköistä levisi kuin kulovalkea. Talo oli heti ulko-ovesta katsottuna täynnä kaikkea mahdollista. Sanomalehtiä ja mainoksia oli kaikkialla lattioilla kuin pahnoja, ja monenmoista tavaraa paikat väärällään. Sisälle ei tehnyt edes mieli mennä tuon sanoinkuvaamattoman homeen ja mädän löyhkän vuoksi.
Rahaa miehen ei koskaan kukaan nähnyt pitelevän käsissään, mutta ilmeisesti sitä kuitenkin oli. Tiettävästi miekkonen omisti useita metsätiloja ja erämökkejä pohjoisesta läheltä vanhoja kullankaivuualueita. Kullanhuuhdonnastaan hän monesti puhuikin, muttei ikinä puhunut löydöistään.
Otan vastaan vanhoja purkkeja, tuotepakkauksia, ym. vanhaa arvotonta tavaraa "vintti-museooni".
-Voi tätä kaikenkarvaisten allekirjoitusten koskaan kuivumatonta rämettä.-
-Voi tätä kaikenkarvaisten allekirjoitusten koskaan kuivumatonta rämettä.-
Re: Kylähullut?
Meidän kylällä ei taida oikein olla (ja olen muutenkin niin tuore täällä..) mutta lapsuusajoilta kylläkin :)
Lapsuuden ajoilta: Kylällä asuvassa perheessä taisi olla aikuista 3 poikaa, jotka teki hanttihommia kaikille pientä korvausta vastaan. Erikoisuutena se, etteivät käyttäneet kenkiä edes talvella. Jalanjäljet vaan suli hankeen kun puuhommissa touhusivat
Kylillä pyöri myös vanhempi nainen, jolla oli kesät talvet päässä oikein kunnon karvahattu. Ei se pukeutuminen muutenkaan ollut niin viimeisen muodin mukaista, mutta karvahatun muistan ikuisesti. Ja se tuoksu...
Sitten isommassa kaupungissa oli hammastahnamummo. Hän kulki pitkin kaupunkia muovipussikokoelmansa kanssa ja veti joka aamu hammastahnasta oikein paksun kerroksen huuliin.. Oli ihan valkeaa ja välillä minttutahnan väristäkin.. Tämä mummero oli oikeasti pelottava kun tuli jututtamaan lukiopoikia
Lapsuuden ajoilta: Kylällä asuvassa perheessä taisi olla aikuista 3 poikaa, jotka teki hanttihommia kaikille pientä korvausta vastaan. Erikoisuutena se, etteivät käyttäneet kenkiä edes talvella. Jalanjäljet vaan suli hankeen kun puuhommissa touhusivat
Kylillä pyöri myös vanhempi nainen, jolla oli kesät talvet päässä oikein kunnon karvahattu. Ei se pukeutuminen muutenkaan ollut niin viimeisen muodin mukaista, mutta karvahatun muistan ikuisesti. Ja se tuoksu...
Sitten isommassa kaupungissa oli hammastahnamummo. Hän kulki pitkin kaupunkia muovipussikokoelmansa kanssa ja veti joka aamu hammastahnasta oikein paksun kerroksen huuliin.. Oli ihan valkeaa ja välillä minttutahnan väristäkin.. Tämä mummero oli oikeasti pelottava kun tuli jututtamaan lukiopoikia
-
Schaza
- Jäsen

- Viestit: 438
- Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 23:39
- Paikkakunta: Kulkuri vailla kotia... jossain Etelä-Pohjanmaalla
- Kotisivu: http://koti.mbnet.fi/h_j/
Re: Kylähullut?
Möh... eilen juuri yhden naapurin isännän kanssa mietittiin ehdokkaita uudeksi kylähulluksi...
Kylällä on mm. seuraavanlaisia ehdokkaita:
1. Mies joka ei ole koskaan pitänyt kalsonkeja eikä sukkia... aina pelkät päällihousut jalassa. Juo viinaa aina kun saa käteensä, ja niin paljon että nukkuu sitten pitkin pihaa yönsä. Toisinaan jopa ojassa jos sattuu skootterinsa kanssa ojaan kellahtamaan.
2. Ukko joka "kerää romua"... 35 asteen pakkasessakin istuu lyijysulattonsa ääressä pihalla mihin kellonaikaan sattuu. Toisinaan yölläkin. Päivät mies on kuin kuka tahansa perheenisä, mutta toisinaan yöllä kuljeksii pitkin kyliä etsimässä hereillä olevia ihmisiä juttusille. Hyvin mielenkiintoinen persoona.
3. Minä itse... tai oikeastaan meidän koko perhe... itse olen pelottava erakko joka tulee toimeen vain yhden tai korkeintaan kahden kyläläisen kanssa ja haistattaa muille paskat mennen tullen. Muut saavat olla omissa oloissaan. Keräilen kaikkia vanhanaikaisia kapistuksia, ja niitä on sitten pitkin nurkkia ulkona ja sisällä.
Emäntä harrastaa viljakäärmeiden keräilyä, eläviä sekä kuolleita. Eläviä kasvastetaan ja kuolleita ihmetellään. Muutoin emäntä(kin) on hyvin omalaatuinen yksilö. Jos ei tunne eikä näe, niin tonttimme äänistä voi päätellä että täällä pensasaitojen takana toimii naisjohtoinen natsien keskitysleiri. Erakko on hänkin.
Vanhempi tytär taasen hoitaa hienosti tämän julkisuuskuvamme tontin ulkopuolella. Toisinaan kulkee pikkupakkasilla jossain ihme hepeneissä, toisinaan taas kesähelteillä talvihaalarissa. On kyllä koitettu että tämä "puhemiehemme" edes pukeutuisi sivistyneesti, mutta ei...
Nuorempi tyttäremme (2v) taasen on saanut mainetta, kun oppi kävelemään, sanomaan sanoja, ja mitä muuta kaikkea lienee aiemmin kun kukaan muu kylän kakaroista. Tuossa eilen juuri potkutteli menemään potkulaudallakin ilman että kukaan piti kiinni.
Olemmeko me se josta puhutaan poismenomme jälkeen, vai joku muu meistä...? Sen näemme sitten kun seuraava sukupolvi asuttaa kyläämme.
En tiedä onko Olvi tuonut vaikutteita tähän tarinaan, mutta ainakin se toi tuon klassisen lauseen mieleeni jolla on pärjätty kohta 2 vuosikymmentä. "Älä ota sitä vakavasti...".
Kylällä on mm. seuraavanlaisia ehdokkaita:
1. Mies joka ei ole koskaan pitänyt kalsonkeja eikä sukkia... aina pelkät päällihousut jalassa. Juo viinaa aina kun saa käteensä, ja niin paljon että nukkuu sitten pitkin pihaa yönsä. Toisinaan jopa ojassa jos sattuu skootterinsa kanssa ojaan kellahtamaan.
2. Ukko joka "kerää romua"... 35 asteen pakkasessakin istuu lyijysulattonsa ääressä pihalla mihin kellonaikaan sattuu. Toisinaan yölläkin. Päivät mies on kuin kuka tahansa perheenisä, mutta toisinaan yöllä kuljeksii pitkin kyliä etsimässä hereillä olevia ihmisiä juttusille. Hyvin mielenkiintoinen persoona.
3. Minä itse... tai oikeastaan meidän koko perhe... itse olen pelottava erakko joka tulee toimeen vain yhden tai korkeintaan kahden kyläläisen kanssa ja haistattaa muille paskat mennen tullen. Muut saavat olla omissa oloissaan. Keräilen kaikkia vanhanaikaisia kapistuksia, ja niitä on sitten pitkin nurkkia ulkona ja sisällä.
Emäntä harrastaa viljakäärmeiden keräilyä, eläviä sekä kuolleita. Eläviä kasvastetaan ja kuolleita ihmetellään. Muutoin emäntä(kin) on hyvin omalaatuinen yksilö. Jos ei tunne eikä näe, niin tonttimme äänistä voi päätellä että täällä pensasaitojen takana toimii naisjohtoinen natsien keskitysleiri. Erakko on hänkin.
Vanhempi tytär taasen hoitaa hienosti tämän julkisuuskuvamme tontin ulkopuolella. Toisinaan kulkee pikkupakkasilla jossain ihme hepeneissä, toisinaan taas kesähelteillä talvihaalarissa. On kyllä koitettu että tämä "puhemiehemme" edes pukeutuisi sivistyneesti, mutta ei...
Nuorempi tyttäremme (2v) taasen on saanut mainetta, kun oppi kävelemään, sanomaan sanoja, ja mitä muuta kaikkea lienee aiemmin kun kukaan muu kylän kakaroista. Tuossa eilen juuri potkutteli menemään potkulaudallakin ilman että kukaan piti kiinni.
Olemmeko me se josta puhutaan poismenomme jälkeen, vai joku muu meistä...? Sen näemme sitten kun seuraava sukupolvi asuttaa kyläämme.
En tiedä onko Olvi tuonut vaikutteita tähän tarinaan, mutta ainakin se toi tuon klassisen lauseen mieleeni jolla on pärjätty kohta 2 vuosikymmentä. "Älä ota sitä vakavasti...".
Otan vastaan vanhoja purkkeja, tuotepakkauksia, ym. vanhaa arvotonta tavaraa "vintti-museooni".
-Voi tätä kaikenkarvaisten allekirjoitusten koskaan kuivumatonta rämettä.-
-Voi tätä kaikenkarvaisten allekirjoitusten koskaan kuivumatonta rämettä.-
Re: Kylähullut?
Heh, Schazalla hauskoja tarinoita
Isovanhempien naapurissa asui aikoinaan mies, joka hakkasi halot keskellä tuvan puulattiaa ja haki joka päivä Soliferilla 0,33 litran pullon keltaista Jaffaa parin kilometrin päässä sijainneesta kyläkaupasta. Koskaan ei kuulema ostanut muuta. Ja juopottelija ei ollut.
Tämän kylähullun naapurissa asui kaksi vanhaapiikaa, josta toisella oli vielä ajokortti. Kävi hakemassa tonkallisen maitoa kilometrin päästä, ajatteli säästää bensaa alamäessä ja nappasi avaimen irti virtalukosta! No ojaanhan se matka vei; kun häneltä kysyttiin kokemuksesta niin sanoi vain "Mie pikkasen peljästysin" ja nauroi päälle
Isovanhempien naapurissa asui aikoinaan mies, joka hakkasi halot keskellä tuvan puulattiaa ja haki joka päivä Soliferilla 0,33 litran pullon keltaista Jaffaa parin kilometrin päässä sijainneesta kyläkaupasta. Koskaan ei kuulema ostanut muuta. Ja juopottelija ei ollut.
Tämän kylähullun naapurissa asui kaksi vanhaapiikaa, josta toisella oli vielä ajokortti. Kävi hakemassa tonkallisen maitoa kilometrin päästä, ajatteli säästää bensaa alamäessä ja nappasi avaimen irti virtalukosta! No ojaanhan se matka vei; kun häneltä kysyttiin kokemuksesta niin sanoi vain "Mie pikkasen peljästysin" ja nauroi päälle
-
Jurttamuori
- Jäsen

- Viestit: 11
- Liittynyt: Su Maalis 22, 2009 21:35
- Paikkakunta: Orivesi
Re: Kylähullut?
Mun nuoruuden kasvukylässä asui Pommi-Veke, joka oli varma, että rikkinäinen potkuri seuraa häntä pitkin kylää. Kun sattui molemmissa päissä raittia olemaan samanlainen raato metsässä... Sille potkurille se sitten pasmatti ja huusi, että lakkaa vahtimasta.
Re: Kylähullut?
Munasillaan fillaroiva heavy-lettinen Pilkanmaan alkuasukas
Ekalla kerralla kieltämättä hiekka ropisi, kun käänsin niskat nurin pällistellessä tätä kylähullua. Ojaan en sentään ajanut.
Kyläkaupassa juttelin omistajarouvan kanssa ja on kuulemma ihan yleinen kuuluisuus tällä seudulla.
Joko munasillaan tai sitten naiseksi pukeutuneena. Vaihtoehtoja löytyy
Kyläkaupassa juttelin omistajarouvan kanssa ja on kuulemma ihan yleinen kuuluisuus tällä seudulla.
Joko munasillaan tai sitten naiseksi pukeutuneena. Vaihtoehtoja löytyy
-
Schaza
- Jäsen

- Viestit: 438
- Liittynyt: Ma Helmi 16, 2009 23:39
- Paikkakunta: Kulkuri vailla kotia... jossain Etelä-Pohjanmaalla
- Kotisivu: http://koti.mbnet.fi/h_j/
Re: Kylähullut?
Aina on hyvä olla vaihtoehtoja... stadissa kun joskus asuin, niin koskaan ei tiennyt naapurista että tuleeko ovesta ulos joku perus hippijätkä, vai hemaiseva naikkonen... tosin näytti ihan naiselta muutenkin, vaikka olikin mies... tiedä tuota sitten mikä alunperin edes oli...Annis kirjoitti:Munasillaan fillaroiva heavy-lettinen Pilkanmaan alkuasukasEkalla kerralla kieltämättä hiekka ropisi, kun käänsin niskat nurin pällistellessä tätä kylähullua. Ojaan en sentään ajanut.
Kyläkaupassa juttelin omistajarouvan kanssa ja on kuulemma ihan yleinen kuuluisuus tällä seudulla.
Joko munasillaan tai sitten naiseksi pukeutuneena. Vaihtoehtoja löytyy
Otan vastaan vanhoja purkkeja, tuotepakkauksia, ym. vanhaa arvotonta tavaraa "vintti-museooni".
-Voi tätä kaikenkarvaisten allekirjoitusten koskaan kuivumatonta rämettä.-
-Voi tätä kaikenkarvaisten allekirjoitusten koskaan kuivumatonta rämettä.-
- pakoistinen
- Jäsen

- Viestit: 483
- Liittynyt: Pe Syys 09, 2005 9:41
- Paikkakunta: helsinki
- Viesti:
Re: Kylähullut?
Kröh... Meidän naapurina on 29 henkeä majoittava mielenterveysongelmiin keskittyvä avohoitolaitos.
Kylähulluja mukitolkulla.
Jos näistä ihmisistä nyt voisi ryhmänä mitenkään puhua, niin ehkä voisi mainita muutamia erikoisia piirteitä, jotka ovat melko yleisiä.
-Tupakkaa kuluu järjettömiä määriä. Natsoja on sammiotolkulla tupakkapaikkojen lähellä. Kaduilta keräillään tumppeja siinä toivossa että niitä voisi poltella.
-Kerjäilyä ja kaupittelua sattuu silloin tällöin, mutta suht ystävällisessä hengessä. Näillä ihmisillä ei nähtävästi ole kamalasti omaa rahaa käytettävissään.
-Käytöstapojen kirjo poikkeaa selvästi perisuomalaisesta "normiin" hakeutuvasta tyylistä. Jotkut löytävät itsensä joskus släbäreissä ja yöpuvussa ulkoota, toiset käyttävät aurinkolaseja pimeässäkin, ja jotkut unohtelevat missä asuvat ja tulevat väärälle ovelle "kotiin". Kaikenkaikkiaan suurimmaksi osaksi harmitonta hassuttelua. Joskus jotkut harvat osoittavat ärsyyntymisen ja suuttumuksen merkkejä, ja onpa tullut joskus ympäristössä joitakin agressiivisia purkauksiakin. Johtuneeko turhautumisesta, ken tietää.
Nimim. Kylähullujen Erikoismies.
Jos näistä ihmisistä nyt voisi ryhmänä mitenkään puhua, niin ehkä voisi mainita muutamia erikoisia piirteitä, jotka ovat melko yleisiä.
-Tupakkaa kuluu järjettömiä määriä. Natsoja on sammiotolkulla tupakkapaikkojen lähellä. Kaduilta keräillään tumppeja siinä toivossa että niitä voisi poltella.
-Kerjäilyä ja kaupittelua sattuu silloin tällöin, mutta suht ystävällisessä hengessä. Näillä ihmisillä ei nähtävästi ole kamalasti omaa rahaa käytettävissään.
-Käytöstapojen kirjo poikkeaa selvästi perisuomalaisesta "normiin" hakeutuvasta tyylistä. Jotkut löytävät itsensä joskus släbäreissä ja yöpuvussa ulkoota, toiset käyttävät aurinkolaseja pimeässäkin, ja jotkut unohtelevat missä asuvat ja tulevat väärälle ovelle "kotiin". Kaikenkaikkiaan suurimmaksi osaksi harmitonta hassuttelua. Joskus jotkut harvat osoittavat ärsyyntymisen ja suuttumuksen merkkejä, ja onpa tullut joskus ympäristössä joitakin agressiivisia purkauksiakin. Johtuneeko turhautumisesta, ken tietää.
Nimim. Kylähullujen Erikoismies.
Ei sitä arvosta ellei oo itte tehty.

