tuuma kirjoitti:
Jaa. Tuossa mun mielestä oli se, johon sai laittaa automaattivaihdelaatikko öljyä siitä keskellä olevasta propusta. Voihan olla että tehtiin aivan kaikki väärin, ei silloin mitään nettiä ollut, kuulopuheilla vaan
edit: mukava auto kuitenkin, ennen sitä pappaa, joka perään vetäisi ihan täysillä
Eli se jolla olet ajanut on ollut 80-luvun alkupuolen 343 B19 koneella (olikohan 81-84), nykyään hieman harvinainen otus
360GL mallit ovat aina Solex Cisac kaasarilla (pirun keksintö, runko liian pehmeää metallia, kohot vettyy jne.) ja koneena siis B200K, jossa K meinaa pystyimukaasaria, B19K olisi sitten edeltäjä, 84/85 korvautui uudemmalla B200K mallilla ja B19A olisi sitten vaakaimukaasarilla oleva B19, molemmat B19 ja B200 ovat 2l koneita, B200 on tosin matalakitkakone ja on vähän laiskempi käytökseltään, B19 mukavempi käytössä.
B19E olisi sitten ruisku, toisin kuin 200-sarjassa, näissä ei ollut mekaanista ruiskua, B19E oli sähköruiskulla, paras kone mielestäni mitä noissa on ollut ja sitä taisi olla peräti yhtenä vai kahtena vuotena? Sellainen pitäisi joskus saada, viimeisin näkemäni oli nettiautossa pyynniltään 2000 euron pintaan, vaan se oli kyllä tosi nättikin...
Niin miksi sitten B19 eikä B20, kun muuten aina numero seuraa tilavuutta? No B20 oli jo ja se oli sellainen tönärikone, jota käytettiin 140-sarjassa.
Voi olla, että muistan jotain juttuja väärin, varsinkin vuodet ovat vähän vaikeita muistaa ja kun Volvo muutteli noita aika tiuhaan 78-84 välillä, sitikoista ei kannata tosin kysyä mitään vastaavaa, sen tiedän tosin, että BX:ssä on ollut Solexin melkein samaa kaasaria, samoin 309 pökötissä, suurin ero taisi olla, että niissä oli automaattiryyppy, senkin tiedän, että olikohan nyt SM sitikka, missä oli Maseratin kone, siinä olisi pvalilla halpa 'Maserati', johon mahtuisi helpommin sisälle
Kaupalle mentäessä bongasin kymmenkunta kumollaan olevaa puuta ja moottorisahat soi vähän jokapuolella, sähköt tuli tuossa vajaa tunti sitten takaisin.
Veikeää oli se, että osa kaatuneista oli alle ranteen paksuisia koivuja ja osa isompia koivuja, yksi todella iso koivu oli keskeltä napsahtanut poikki.
Lähin kaatunut puu taisi olla noin 300 metrin päässä, eli meni pahin myräkkä hieman ohi, ihmettelen silti kuinka pihlajani eivät kaatuneet, taipuivat nimittäin aika lahjakkaasti.
Hyvin paikallisia nuo tuhot kuitenkin ja eihän tämäkään nyt mikään valtava myrsky tällä kohtaa ainakaan ollut, sellainen hieman kovempi ukkonen, jollaisia muistelen ukkosten olleen silloin kun olin pentu, tosin mahdottoman nopeasti ne tästä ohi menee verrattuna siihen kun mitä muistelen niiden olleen pentuna ja muualla asuessani, sellainen 4 tuntia oli suht normaali, joskus koko päivänkin saattoi kumista.
Täällä on tuota puustoa sen verran, että ei se pahin myräkkä oikein pääse iskemään, ellei tule sitten lännestä ja etelän välistä sopivasta kohtaa.
Katin ystäville tiedoksi, että näkyi olevan tuo ansoihin lankeamaton hengissä ja yritti taas jäädä autonalle, mutta autoilija onneksi hidasti, joku päivä se vielä jää autonalle, toivottavasti kesyyntyisi sitä ennen.
Ulkona on yhä eilisen myräkän jäljiltä kaikki litimärkää, itse-asiassa mun kengätkin on yhä eilisestä märät, eli siitä voi päätellä mikä on kosteusprosentti, pyykki pitäisi laittaa kuivamaan, mutta missä se nyt kuivaa näissä olosuhteissa?
Vaan siitä on hyötyä jos pitää useampi ihminen saada tekemään jotain, ei tartte itse kuin keksiä alkuja ja sehän sujuu