Oma nurkka

Ilmoita omasi tai naapurin rintamamiestalo-projekti. Laita myös linkki kuviin tai kotisivulle mikäli sellaiset on.
Vastaa Viestiin
Avatar
jtbo
Jäsen
Jäsen
Viestit: 10878
Liittynyt: Ti Maalis 04, 2008 22:32
Paikkakunta: Ulkona palveluista

Re: Oma nurkka

Viesti Kirjoittaja jtbo »

pvalila kirjoitti:Kyllä se emo tulee sun kädestä syömään, jos et enää jätä ruokaa sinne vaan sapuskaa saa vain tassusta.

Se nuorin on kohta valmis jo leikkimään sun kanssasi, jos vaikka jollain risulla vetelet jotain mielenkiintoista pitkin lattiaa niin varmasti sitä kovasti metsästää.


Mitähän se emo siitä hiirestä mietti? Mitähän se kissojen maailmassa tarkoittaa, kun tuodaan hiiri toiselle lahjaksi? Et kai sä vaan tullut kosineeksi?
Mistäs sitä tietää mitä on tullut tehtyä, mutta tuohan katit hiiriä joskus ihmisisännillekkin, joten miksipä ei noinkinpäin?

Jos jotain tämä yläkerta kaipaa, niin se on pytty, kas kun on jotenkin raskasta hilautua alakertaan läpi kylmän eteisen, ihan vain sen takia, että pitää rakko tyhjätä. Hullu keksijä jo tässä heräsi, jos laittaisi suppilon ja pitkästi letkua, ei tarvitsisi olla edes kymmentä metriä, niin saisi letkua pitkin lasketella suoraan kaivoon, eikä kuluisi liikaa vettä edes huuhteluun, jos kupillisen vettä heittäisi perään :lol:

Tein muuten ilmansulun laittamieni eristeiden päälle mainoslehdistä, sanomalehtipaperia, ei se ehkä tervapaperin veroista ole, mutta estää se levyjen pölisemisen sänkyyn, kun nuo ovat sängyn päädyssä, siinä kun taas on se vaatehuoneen seinä. Eristin siis kylmää tilaa, en lämmintä tilaa, ööh, kai jotenkin noin, jos olisin sinne kylmälle puolelle laittanut eristeen, niin sitten olisin eristänyt lämmintä tilaa, en minä vaan tiedä onko tuolla mitään eroa käytännössä, kun on kuitenkin yhdestä lastulevystä kyse, mutta näin minä sain alkovistani liki kaiuttoman tilan, jos varallisuus antaisi myöden, niin laittaisin tuohon kattoonkin vielä vähän levyä, sekä kahteen seinäänkin, mutta ei nyt ole törsätä.

+12C tuolla vaatehuoneessa nyt oli, alakerrassakin on reilummin nyt tietty lämpöä, kun keli lauhtui ja lisäksi tuli takkaa vähän lämmitettyä, joka vaikuttaa yläkerran lattioihin ilmeisen reilusti, ainakin jotenkin paljon lämpimämmän oloista ollut. Tuskin tuossa toisella puolella yläkerrassakaan kovin paljoa tuota kylmempää on, siellä alla on mm. hella, joka oli taas kuumana tänäänkin.

WC:n lämpötilaa joutuu ilmeisesti laskemaan, todella harmi etten saanut kateilta sitä radiaattoria, kun tuo huopa herkesi hengettömäksi, ehkä hankin toisen, ehkä en, kattien käytökseen tuon toimimattomuus selvästi tuntuu vaikuttaneen, eivät niin viihdy loikoillen enää tuolla, ne kovasti tykkäsi loikoilla huovan päällä, joten ehkä hankin toisen, sen verran ne tassuissaan soraa kantoivat, että ei siinä mikään takuu enää taida toimia, mutta laitanpa sitten seuraavalla kertaa suojamaton siihen päälle, joka kai kestää paikoillaan 5 sekuntia smiley_074

Ehkä jos olisin suoraan sinne boksiin maton alle laittanut sen, niin olisi pelannut ja katit jo onnellisena makoilisivat boksissa.

Saattaisi siihen tietty laittaa jonkinlaisen ihan vaan itsesäätyvän vastuksenkin, jonkinlainen levy päälle vaan, mutta en nyt tiedä tarvitseeko tuossa oikeasti mitään lämmitystä, on se kai aika lämmin ihan katin tuottamasta lämmöstäkin jo, työläs se olisi purkaa auki ja kasata sitten taas, kun muutoin ei mitään levyä sinne saa.

Ainahan sitä sapuskaa pitää jättää, kun poissa joutuu olemaan, enkä oikein tiedä miten suhtautuvat jos evästä pois otan, sen verran älykkäitä ovat, että tietävät kyllä mistä syyllistä etsiä, vähän sama se on ansoittamisessakin.

Kai kerroin aiemmin siitä, kun pennut oli tutkimassa eteistäni ja tuuli paiskasi oven kiinni, emo oli pihalla sen näköisenä ettei oikein tiedä mitä tekisi? Kun kävin avaamassa oven, niin pennut juoksi karkuun yläkertaan, eihän minun olisi tuolloin tarvinnut kuin astua sisälle ja sulkea ovi perässä, niin olisin saanut vangittua pennut, emohan olisi sitten ollut helppo tapaus, kun pentujaan olisi yrittänyt tietenkin etsiä, olisi vain avannut oven.

Luulen kuitenkin, että se kun avasin oven ja menin vaan sitten kauemmas, rakensi enemmän luottamusta kuin jos olisin vanginnut, ei välttämättä vielä kädestä söisi jos olisin tuolloin hyödyntänyt tilaisuuden :wink:

Se toki olisi helpompaa, jos olisin hankkinut suoraan kesyn kissan, mutta sehän olisi aivan liian helppoa ja sitä paitsi, villillä on villin luonto, ovat aivan eritasoa saalistajina kesyksi syntynyt ja vähintään toisenpolven villi, siinä missä kesykissa leikittelee saalilla, tuo emokisu esimerkiksi kerrankin istahti tikkaille, jotka pitkällään maassa, hyppäsi saaliin kimppuun ja välittömästi niskat poikki, siitä kun tuli pihaan ei mennyt minuuttia, kun jo kantoi suussaan saalista turvalliseen paikkaan, jossa sen voi syödä mutustaa.
Tuolle saalistaminen kesällä on kuin kävisi noutopöydästä jotain, harmi kun se ei taida oikein sisätiloihin tulla, en ole ainakaan nähnyt sitä sisällä koskaan.

Kerran tosin oli ovi viikon auki ja sisällä oli käyty, mutta ilmeisesti vain pennut, silloin oli vielä lämmintä ja mulla on yksi nojatuoli, jossa pyyhe, siinä se aiemmin kesyyntynyt otus tykkäsi makoilla, no pyyhe oli lattialla ja muutama muukin asia vaihtanut vähän paikkaa, tuo emo on aika varautunut sisätilojen suhteen.

Aiemmin kesyyntyneelle katille sisätiloihin tutustumisen tein siten, että se sai käydä rauhassa tutkimassa ja tulla pois, sitten siten, että tulin itse sisälle, siinä muutama kerta juosten katti kulki ulos, mutta muutaman kerran jälkeen se alkoi sujumaan, sitten tein oven sulkemisen, karmea hätä tietenkin, mutta kun katti meni ovelle niin avasin sen sille ja taas muutamia kertoja tuota, niin se oppi, että ei ole paniikkia vaikka ovi menee kiinni, sitten se kerran ei halunnut ulos, vaan jäi sisälle.

Sitä en tiedä onnistuuko tuo noiden kolmen kanssa, voihan se olla, että siinä tulee vielä luottokriisinpaikka.

Kissan paikkahan sinällään on sisätiloissa, sen ei kuulu juosta luonnossa, se on ihmisen aiheuttama häiriö luonnon tasapainotilassa etenkin täällä Suomessa, Ilves kuuluu luontoon, mutta kotikissan paikka on korkeintaan häkissä/taluttimen päässä ulkoilu, vaikka se julmaa tavallaan onkin, niin se on kissan terveydelle parempi noin, samoin se on luonnolle parempi noin. Tässä tullaan vähän samaan, kuin se yksi 'luonnon ystävä' osti marketista rapuja ja päästi ne vapaaksi vesistöön, rapurutto on aika vakava ongelma tuossa tilanteessa ja tuollainen teko voi tuhota suuren osan ko. vesistön rapukannasta.

Elämä itsessään on varsin julmaa, etenkin villissä luonnossa, joten jos kaikkia puolia asiasta tarkastelee on paljon julmempaa antaa katin juosta vapaana kuin vangita se sisätiloihin.

Siinäpä sitten onkin tämän kanssa painimista, että vangitakko ansaan sisälle heti tilaisuuden koittaessa vai yrittääkkö pitkästikkin rakentaa luottamuksen kautta sisällä pysyvä katti, periaatteessa parempi olisi kokonaisuutta ajatellen, että vangitseminen tapahtuisi mahdollisimman pian, mutta kattiyksilön kantilta olisi huomattavasti vähemmän traumaattista jos tapahtuisi pehmeä siirtyminen katin omasta tahdosta.

Pehmeässä vaihtoehdossa riskit ovat varsin suuret, en tiedä onko ne oikeutetut, mutta kun jotenkin tykkään riskeistä ja vaikeista asioista enemmän kuin helpoista ja itsestään lutviutuvista riskittömistä perusratkaisuista.
Avatar
pvalila
Jäsen
Jäsen
Viestit: 18279
Liittynyt: Ke Joulu 06, 2006 16:54
Paikkakunta: Vantaa

Re: Oma nurkka

Viesti Kirjoittaja pvalila »

Perinteisesti kissat ovat Suomessa lekotelleet suuren osan päivästä sisällä ja sitten käyneet välillä ulkosalla vähän hiirijahdissa tienaamassa leipäänsä.

Eli kyllä sunkin olisi hyvä päästä siihen, että katit käyvät ulkona mutta tulevat sitten kotiin kun haluavat.

Tuli muuten mieleeni, että se sun uretaaniboksisi saattaa jossain vaiheessa päätyä sisätiloihin.

Ei sitä boksia oikein enää sovi auki repiä, mutta urtsin läpi on helppo tuupata sinne sisään jokin lämmitin jos tarpeen on.

Polttavan kuuma ei saisi olla, palaa mökki ja katin kuono.

Itsesäätyvää lattialämmityskaapelia saa metritavarana Baukkarista, mutta ei se oikein tuohon sovi kun lämpö siirtyy siitä niin huonosti ilmaan.

Lattialämmityskalvo olisi aika ihanteellinen, sitä varten pitää olla sitten muuntaja. Kalvoa saa leikata rauhassa ja sen päälle voi laittaa vaikka muovimaton suojaksi, eihän letkua muovia muutoin sinne pohjalle saisikaan levitettyä.
Avatar
tuuma
Jäsen
Jäsen
Viestit: 17209
Liittynyt: Su Kesä 05, 2005 22:17
Paikkakunta: TUUSULA

Re: Oma nurkka

Viesti Kirjoittaja tuuma »

Pitkät on tarinat :-D

Mä olen aina ollut sillä kannalla että menköön ja tulkoon miten haluavat. Meillä ekat kissat pidettiin täällä sisällä ja mä kärsin siitä suunnattomasti kissojen puolesta, en ole koskaan edes ajatellut että kissojen olisi parempi elää vain sisällä :shock:

Tämän kai kertonutkin joskus mutta menköön taas: Tämä meidän ehdoton sisäkissa episodi päättyi silloin kun mun koipi meni pakettiin ja en tietty ollut kovinkaan vikkelä kepeillä ovista kulkiessa niin pihallahan ne oli heti enkä yksin ollessa niitä alkanut jahtaamaan (olisi sekin ollut näky :-D ).

Sitten kun muut täällä huomasivat etteivät ne jää auton alle eikä naapurit niitä metsästä niin homma alkoi pelaamaan kuten jo nyt sanoisko kolmannessa polvessa. Kukaan noista ei ole kuollut auton alle. Yksi kolli lähti kun tuli lisää pentuja mutta sekin monen kuukauden jälkeen tuli potrana tarkastamaan paikkoja sisälle ihan kuin ei mitään ja sitten häipyi, koskaan enään takaisin kuitenkaan tullut. Tämä hänen kaveri (tyttökissa) katosi kerran kuukaudeksi ja tuli aivan mustana että laihana takaisin, siis tosi mustana ja tosi laihana. Savupiippuun jonnekin kai oli tipahtanut ja hiljalleen tuli jälleen valkoiseksi. Kerran samainen katosi taas mutta nyt syynä oli meikäläinen, joka kolmen auton loukussa oli jättänyt Volvon viikoksi lepäilemään mutta se katti oli sinne jotenkin ehtinyt mennä ja kun Volvossa tunnetusti hyvä äänieristys niin ei kukaan sitä tajunnut sieltä kunnes kerran näkyi siellä pomppivan päiväsaikaan. Tuoksu sisällä oli aika mehevä...No mutta teki vielä tuon jälkeen tämän meidän nykyisen kollin, joka minusta jopa tykkää ja minä siitä mutta sillain sopivalla varauksella... Vähän samalla tavoin kuin tästä talostakin :mrgreen:
-En tee virheitä, ne teen tekemättäkin...
Avatar
pvalila
Jäsen
Jäsen
Viestit: 18279
Liittynyt: Ke Joulu 06, 2006 16:54
Paikkakunta: Vantaa

Re: Oma nurkka

Viesti Kirjoittaja pvalila »

Tuota, jos kissa elää viisitoista vuotta niin eikä tuo teidän kolmas polvi ole tullut vähän pikakelauksella?
Avatar
tuuma
Jäsen
Jäsen
Viestit: 17209
Liittynyt: Su Kesä 05, 2005 22:17
Paikkakunta: TUUSULA

Re: Oma nurkka

Viesti Kirjoittaja tuuma »

pvalila kirjoitti:Tuota, jos kissa elää viisitoista vuotta niin eikä tuo teidän kolmas polvi ole tullut vähän pikakelauksella?
Jaa, eli vaatii selityksen.

Ensimmäinen, Jönssi. Piti olla joku kolmivuotias mutta tultiin tulokseen että oli varmaan 10v. Hiljalleen hiipui ja laiskistui ja kerran ei tullut enään sängyn alta pois kuin kantamalla omenapuun alle kuoppaan :( Toinen tämä vaalea tosipitkäkarvainen tyttökissa, Jupiter. Laihtui ja kuihtui ehkäpä jotain 4 tai 5-vuotiaana ja joutui toisen omppupuun juureen. Kolmas, Elmeri jäi Jupiterin poikueesta jäljelle kun ei kenellekään muistaakseni oikein kelvannut. Se on täysissä sielun ja ruumiin voimissa edelleen ja sellainen Karvisen oloinen herkuttelija-laiskimus :-D
-En tee virheitä, ne teen tekemättäkin...
Avatar
pvalila
Jäsen
Jäsen
Viestit: 18279
Liittynyt: Ke Joulu 06, 2006 16:54
Paikkakunta: Vantaa

Re: Oma nurkka

Viesti Kirjoittaja pvalila »

tuuma kirjoitti:
pvalila kirjoitti:Tuota, jos kissa elää viisitoista vuotta niin eikä tuo teidän kolmas polvi ole tullut vähän pikakelauksella?
Jaa, eli vaatii selityksen.

Ensimmäinen, Jönssi. Piti olla joku kolmivuotias mutta tultiin tulokseen että oli varmaan 10v. Hiljalleen hiipui ja laiskistui ja kerran ei tullut enään sängyn alta pois kuin kantamalla omenapuun alle kuoppaan :( Toinen tämä vaalea tosipitkäkarvainen tyttökissa, Jupiter. Laihtui ja kuihtui ehkäpä jotain 4 tai 5-vuotiaana ja joutui toisen omppupuun juureen. Kolmas, Elmeri jäi Jupiterin poikueesta jäljelle kun ei kenellekään muistaakseni oikein kelvannut. Se on täysissä sielun ja ruumiin voimissa edelleen ja sellainen Karvisen oloinen herkuttelija-laiskimus :-D

Vai on aika jättänyt Jupiteristakin? Selvisikö ikinä, mikä neitiä vaivasi? Tuon sun vaimosi blogissa olevan kuvan ja kuvatekstin takia kuvittelin, että neiti elää ja voi hyvin.
Avatar
jtbo
Jäsen
Jäsen
Viestit: 10878
Liittynyt: Ti Maalis 04, 2008 22:32
Paikkakunta: Ulkona palveluista

Re: Oma nurkka

Viesti Kirjoittaja jtbo »

Sisätiloissa kissa elää hyvinkin 15-20 vuotta, ulkona juoksevalle katille 5 vuottakin on ihan hyvä saavutus.

Vaikutus lintukantaan on sitten jotain aivan käsittämätöntä, puhutaan helposti kymmenistä prosenteista, kun on useampia katteja jossain paikassa.

Ulkona katti on altis taudeille, syöpäläisille, kaikenlaisille vahingoille (koira puree, satuttaa itsensä terävään), myrkytyksille jne. Katille voi järjestää mielenkiintoista tutkittavaa ja touhuttavaa kontrolloituun ulkoilutilaan.

Täälläkin eräs harakka on kissan pentuja yrittänyt vaania, kerran emoa alkoi uhittelemaan, vähällä oli etten napsauttanut jo harakkaa alas, mutta kun sekin taitaa olla nykyään kiellettyä...

Enemmän työtä siinä tietty on ja vaatii enemmän sisätiloilta, mutta toisaalta katti elää pisempään ja terveempänä, siinä se sitten onkin mietinnän paikka mikä oikeasti on sitä julmuutta, se mikä tuntuu julmalta vai se mikä lyhentää katin ikää merkittävästi?

En minä ainakaan tiedä, mutta kai pian joku YK/EU tai vastaava säätää jonkin asetuksen siihenkin, joka kierretään ripustamalla katin kaulaan kyltti, vain jyrsijän torjuntaan :lol:

edit:
Katti AIDS, löytyy ihan tuolta hassulta sivulta, jossa valotetaan monia asioita http://animals.howstuffworks.com/pets/d ... /printable
Feline AIDS

Another important discovery was the recognition of feline AIDS in 1988 by veterinarian Neils Pedersen and his colleagues at the University of California, Davis. The disease is caused by a virus called the feline immunodeficiency virus (FIV). FIV is usually transmitted during a fight through the saliva of an infected cat that bites another cat, puncturing the skin. Because cat fights generally occur outdoors, feline AIDS is found mainly in cats that are allowed to roam freely or in multiple-cat households that adopt wild or homeless cats. In many areas of the United States where there is a large population of freely roaming cats, about 5 per cent of the feline population is infected. Since the disease was first diagnosed in 1988, veterinarians have found feline AIDS in cats throughout the United States, Canada, South Africa, Australia, New Zealand, and Japan.

The virus and the disease pattern are similar to that of human AIDS, but cats do not get the human virus, and people are not susceptible to the cat virus. Veterinarians had observed the symptoms of FIV infection for many years, but investigators did not recognize the disorder as a type of AIDS until the symptoms of human AIDS were recognized as a disease.

Like human AIDS, feline AIDS attacks the body's disease-fighting immune system. The feline disorder has two stages. The first stage begins when a cat is infected through a bite. About four weeks after the initial infection, the cat becomes ill with a fever but usually recovers. The second stage begins about two to four years after infection and is marked by the appearance of infections in the mouth and respiratory system and on the skin. These infections are called opportunistic because they afflict only cats whose immune systems are too weak to fight off the infection-causing microbes. Death from these AIDS-related infections is inevitable.

According to veterinarians, cat owners can best protect their cats from FIV infection by not allowing the cats to run free. If a cat is kept indoors even with an infected animal, the likelihood of transmission is small because indoor cats rarely bite each other.
edit2: Menin vähän liian aikaisin iltasyötölle, ketään ei ollut paikalla, mutta kohta klops kuului ja melko pian kops sen jälkeen, kun katti meni pois, yhytin sitten pihalta auton alta moukun, joka ei oikein ymmärtänyt tilannetta ja juoksi takaisin varastoon, minä sitten menin varastoon, mutta ihan hissukseen olin pitkän aikaan, hämmensin lusikalla ruokaa purkissa, niin kohta sieltä mouku tulee juosten ja pitkän hetken päästä muutkin käy, mutta jotenkin ujostelivat tänään enemmän.

Menin sitten pihalle ja siellä emo heti tuli vahtimaan, etten syö jälkikasvua, ilta koko ajan sitten hämärtyi ja emolle aiheutin hieman hämmennystä, kun leikin piilosta, se hetken ihmetteli kaukaa, sitten esittelin piilostani fillarin vilkkuvaa takavaloa sille, kohta se oli ihan vieressä, heitin sitten sitä valoa pitkin nurmea, niin melkein säikähdin, kun katti lähti käden vierestä valon perään, sitten katsoo hölmönä, kun ei se ollut mitään hyvää syötävää. Sitten sidoin valoon narun ja heitin pennuille, jotka epäuskoisina seurasivat näytelmää kauempana, voi kuinka niillä olikin hauskaa sen kanssa. Olin sitten nostanut yhden riman kuivumaan, kun oli unohtunut ulos sateeseen, sen ajattelin siirtää, vaan kun heilautin, niin emo oli heti riman pään kanssa painimassa, sitä kun naputteli niin innoissaan emo sitä rimaa kohteli saaliina.

Pennut vähän aremmin ulkona pimeässä tuntuu muhun suhtautuvan kuin emo. Kun menin sisälle ja olin ulos tulossa, niin portailla istui kaksi kattia, emo ja Miuku, kovasti kurkkivat sisälle sieltä, mutta arkuus on vielä kova. Ai niin ja kun olin muka piilossa Miukulta, niin emo oli hiipinyt taakseni, oli varsin harmistunut, kun ei aivan onnistunut tassulla huitaisu, kas kun jämähti paikoilleen juuri siihen asentoon josta otetaan pieni hyppäisy ja huitaistaan.

Ihan hauskaa, ensimmäisen kerran tosin kun näin emon, niin sen silmät oli timantit ja korvat vähän taakse painetut, ilmeisesti jotenkin yllätin sen, mutta rauhoittui kummasti, kun höpöttelin sille sekavia ja istuskelin siinä kaikessa rauhassa.
Avatar
tuuma
Jäsen
Jäsen
Viestit: 17209
Liittynyt: Su Kesä 05, 2005 22:17
Paikkakunta: TUUSULA

Re: Oma nurkka

Viesti Kirjoittaja tuuma »

pvalila kirjoitti:
tuuma kirjoitti:
pvalila kirjoitti:Tuota, jos kissa elää viisitoista vuotta niin eikä tuo teidän kolmas polvi ole tullut vähän pikakelauksella?
Jaa, eli vaatii selityksen.

Ensimmäinen, Jönssi. Piti olla joku kolmivuotias mutta tultiin tulokseen että oli varmaan 10v. Hiljalleen hiipui ja laiskistui ja kerran ei tullut enään sängyn alta pois kuin kantamalla omenapuun alle kuoppaan :( Toinen tämä vaalea tosipitkäkarvainen tyttökissa, Jupiter. Laihtui ja kuihtui ehkäpä jotain 4 tai 5-vuotiaana ja joutui toisen omppupuun juureen. Kolmas, Elmeri jäi Jupiterin poikueesta jäljelle kun ei kenellekään muistaakseni oikein kelvannut. Se on täysissä sielun ja ruumiin voimissa edelleen ja sellainen Karvisen oloinen herkuttelija-laiskimus :-D

Vai on aika jättänyt Jupiteristakin? Selvisikö ikinä, mikä neitiä vaivasi? Tuon sun vaimosi blogissa olevan kuvan ja kuvatekstin takia kuvittelin, että neiti elää ja voi hyvin.
Eipä selvinny, arvelimme että ehkäpä joku myrkky mutta emme sitten alkaneet kissapatologia vaivaamaan vaikkakin vähän jäi hampaankoloon tuo lopullinen syy mutta eniten katin kaipaus :(
-En tee virheitä, ne teen tekemättäkin...
Avatar
tuuma
Jäsen
Jäsen
Viestit: 17209
Liittynyt: Su Kesä 05, 2005 22:17
Paikkakunta: TUUSULA

Re: Oma nurkka

Viesti Kirjoittaja tuuma »

jtbo kirjoitti:
edit2: Menin vähän liian aikaisin iltasyötölle, ketään ei ollut paikalla, mutta kohta klops kuului ja melko pian kops sen jälkeen, kun katti meni pois, yhytin sitten pihalta auton alta moukun, joka ei oikein ymmärtänyt tilannetta ja juoksi takaisin varastoon, minä sitten menin varastoon, mutta ihan hissukseen olin pitkän aikaan, hämmensin lusikalla ruokaa purkissa, niin kohta sieltä mouku tulee juosten ja pitkän hetken päästä muutkin käy, mutta jotenkin ujostelivat tänään enemmän.

Menin sitten pihalle ja siellä emo heti tuli vahtimaan, etten syö jälkikasvua, ilta koko ajan sitten hämärtyi ja emolle aiheutin hieman hämmennystä, kun leikin piilosta, se hetken ihmetteli kaukaa, sitten esittelin piilostani fillarin vilkkuvaa takavaloa sille, kohta se oli ihan vieressä, heitin sitten sitä valoa pitkin nurmea, niin melkein säikähdin, kun katti lähti käden vierestä valon perään, sitten katsoo hölmönä, kun ei se ollut mitään hyvää syötävää. Sitten sidoin valoon narun ja heitin pennuille, jotka epäuskoisina seurasivat näytelmää kauempana, voi kuinka niillä olikin hauskaa sen kanssa. Olin sitten nostanut yhden riman kuivumaan, kun oli unohtunut ulos sateeseen, sen ajattelin siirtää, vaan kun heilautin, niin emo oli heti riman pään kanssa painimassa, sitä kun naputteli niin innoissaan emo sitä rimaa kohteli saaliina.

Pennut vähän aremmin ulkona pimeässä tuntuu muhun suhtautuvan kuin emo. Kun menin sisälle ja olin ulos tulossa, niin portailla istui kaksi kattia, emo ja Miuku, kovasti kurkkivat sisälle sieltä, mutta arkuus on vielä kova. Ai niin ja kun olin muka piilossa Miukulta, niin emo oli hiipinyt taakseni, oli varsin harmistunut, kun ei aivan onnistunut tassulla huitaisu, kas kun jämähti paikoilleen juuri siihen asentoon josta otetaan pieni hyppäisy ja huitaistaan.

Ihan hauskaa, ensimmäisen kerran tosin kun näin emon, niin sen silmät oli timantit ja korvat vähän taakse painetut, ilmeisesti jotenkin yllätin sen, mutta rauhoittui kummasti, kun höpöttelin sille sekavia ja istuskelin siinä kaikessa rauhassa.
:-D Kuulostaa niin lupaavalta kuin olla ja voi! Tuo progressiivisella käyrällä etenevä kesyyntyminen on mukavaa luettavaa. Takapakkeja varmaan tulee mutta tuskin mitään suurempia, jos et sitten ala joku ilta jotain rölli-peikkoa leikkimään ja kädet taivasta kohden lähestymään oudoin äänensävyin. Sen olen huomannut noista meitin tapauksista että nuo omat käpälät jos ovat ylhäällä ja lähestyy niin jokainen katti on seonnut aina ihan täysin ja luikkinut karkuun toviksi.
-En tee virheitä, ne teen tekemättäkin...
Avatar
pvalila
Jäsen
Jäsen
Viestit: 18279
Liittynyt: Ke Joulu 06, 2006 16:54
Paikkakunta: Vantaa

Re: Oma nurkka

Viesti Kirjoittaja pvalila »

Kaikkia riskejä ei ulkokissan elämästä voi pois sulkea mutta aika moneen tautiin löytyy joko rokotus tai sitten lääkitys.

Ja kyllähän nuokin joskus vanhaksi elävät, vapaana kulkevat kissat.
Avatar
pvalila
Jäsen
Jäsen
Viestit: 18279
Liittynyt: Ke Joulu 06, 2006 16:54
Paikkakunta: Vantaa

Re: Oma nurkka

Viesti Kirjoittaja pvalila »

tuuma kirjoitti: :-D Kuulostaa niin lupaavalta kuin olla ja voi! Tuo progressiivisella käyrällä etenevä kesyyntyminen on mukavaa luettavaa. Takapakkeja varmaan tulee mutta tuskin mitään suurempia, jos et sitten ala joku ilta jotain rölli-peikkoa leikkimään ja kädet taivasta kohden lähestymään oudoin äänensävyin. Sen olen huomannut noista meitin tapauksista että nuo omat käpälät jos ovat ylhäällä ja lähestyy niin jokainen katti on seonnut aina ihan täysin ja luikkinut karkuun toviksi.
Kuinkahan kesy kissa yleensä voi olla? Jotenkin mulla on sellainen käsitys, että koirat luottavat ihmiseen enemmän kuin kissat. Ei välttämättä viisasta...
Avatar
jtbo
Jäsen
Jäsen
Viestit: 10878
Liittynyt: Ti Maalis 04, 2008 22:32
Paikkakunta: Ulkona palveluista

Re: Oma nurkka

Viesti Kirjoittaja jtbo »

Tuollainen karvakasa se Mouku on, ei se seisaallaan tai istuallaan näytä kyllä ihan noin tuhdilta, sen häntää näkyy vähän toisen korvan kärjen vieressä, tummempaa joka näyttää vähän varjolta, sellainen pölyhuisku sekin on, kuten koko katti :lol:
Kuva

Kissa voi luottaa äärimmäisen paljon, aiemman katin sai pestä, ei se nyt niin hirmuisesti nauttinut, mutta ei esittänyt vastalauseitakaan, kumminkin luotti sen verran, että sai ihan rauhassa pestä syöpäläiset pois, jos niitä nyt oli edes, mutta hyvä tehdä pesu katille joka on elänyt villiä elämää.

No se sitten, että vaikka kissa luottaa, niin se on kuitenkin täysin itsenäinen olento, koira ei ole aivan siten itsenäinen, se tarvitsee lauman johon kuulua tai jota johtaa, siten tietenkin se on vastaanottavainen käskyjen suhteenkin, koska käsky koiralle ja sen onnistunut toteutus on kuin laumaan kuulumisen osoitus, katilla taas ei ole tarvetta kuulua laumaan, ne ovat tottuneet toimimaan yksin, eikä sen tarvitse siksikään totella, joten siitä tietenkin voi tulla mielikuva siitä etteivät luottaisi niin sokeasti, vaikka oikeasti sitä luottamusta kyllä on, mutta ei tarvetta toimia toisen tahdon mukaan, katti tietää, että se pärjää kyllä hyvin jos vaan saalista piisaa ja vähän suojaa löytyy pahimpien kelien ajaksi, mutta perhoskoiran on vähän pakko jollain tasolla olla ihmisen kanssa väleissä, sen tahtoisin nähdä, kun perhoskoira ottaa ja saalistaa jäniksen, katilta se onnistuu, kas se ottaa pari kaveria avuksi hommaan, tosin sukupolvesta toiseen kotikatteina olleet tuskin tuota hallitsevat ihan niin hyvin.
Avatar
pvalila
Jäsen
Jäsen
Viestit: 18279
Liittynyt: Ke Joulu 06, 2006 16:54
Paikkakunta: Vantaa

Re: Oma nurkka

Viesti Kirjoittaja pvalila »

Eikö se jänisten ahdistelu ole enemmän koirien pahe kuin kissojen?


Ainakin yksi iso ero kissojen ja koirien välillä on se, ettei villejä koiria ainakaan tässä maassa ole.

Tai kyllähän noita koiria aina välillä susien kanssa sekaantuu, välillä on oikein vaikea kaatamisen jälkeenkään selvittää, tuliko kaadettua puhdasverinen hukka vai puolikoira.
Avatar
jtbo
Jäsen
Jäsen
Viestit: 10878
Liittynyt: Ti Maalis 04, 2008 22:32
Paikkakunta: Ulkona palveluista

Re: Oma nurkka

Viesti Kirjoittaja jtbo »

Jänishän juoksee 72km/h parhaillaan, katti 48km/h, mutta kolme kattia saa kyllä jäniksen nurin, ei kotikissat, mutta nuo villit. Koirista nopein on 80km/h nopeudellaan toki nopeampi, mutten englanninvinttikoiria ole paljoa nähnyt tämän maan kaduilla tai metsissä, nekään kovin pitkästi sitä vauhtia pidä yllä, kuten ei mikään elukka, koiran etu on siinä, että se juoksee suht kovaa tolkuttoman pitkään, jopa 20km/h tunnin ajan ja jotkut pisempäänkin, sellaista 15km/h vauhtia saattavat painella loputtoman tuntuisesti, jänis ei mielestäni jaksa tuntia juosta, kissakaan ei yleensä juokse pitkästi, se voi ravata muutaman sata metriäkin reippaasti, mutta en ole nähnyt katin ottavan laukkaa montaa sataa metriä, kyllä se on alle 100 metriä, kun sitten aletaan tekemään hämäyskäännöksiä ja eksytetään juoksun syy tai luovutaan takaa-ajosta, ei juuri kymmentä metriä pisempään nuo aja takaa, kun jo käyvät istumaan ja puretaan pettymystä nuolemalla turkkia ja ollaan kuin kukaan ei olisi huomannut epäonnistumista, ilmanottoa myöten kaikki on tehty äänettömäksi (niin, evoluution myötä ko. ominaisuuden omaava mutaatio on selviytynyt parhaiten, jos ihan tarkasti halutaan asia esittää), ei tehokkaaksi, juoksevaa koiraa taas ei voi oikein äänettömäksi sanoa :lol:

Kun seuraa noiden saalistusta, niin ei siinä ole juuri eroa leijonaan, vähemmän tietty laumassa saalistavat, kun erakkoja ovat, mutta samoin pyrkimys on paikoillaan odottaa, että saalis on sopivan lähellä ja sen huomio on muualla, sitten iskeä, jos isku ei kerralla onnistu, niin saalista ei juurikaan ajeta, toisin kuin koira, joka lähtee kuromaan eroa umpeen väsytystaktiikalla, mikäli isku ei onnistu. Niskaan purraan etenkin pienempää saalista.

Tälläisen käsityksen olen ainakin saanut, tiedä sitten miten asia ihan oikein tutkitusti on.

Niin sain minä tutkittua miksi ei peitto lämpene, se mokoma säädin ei pelaa enää, siinä oli kaksi isompaa vastusta muuttunut harmaiksi ja pahalle haiseviksi, sulake ehjä, ei kai sitten kestäneet käyttöä nuo vastukset, mielestäni se pelasi hyvin kakkosteholla, mutta ykkösteholla ilmeisesti kypsyi.

Oli kyllä aivan luokattoman surkeaa työtä tuo säädin, jos olisin avannut ennen käyttöä, niin en olisi uskaltanut laittaa edes käyttöön, tinat valuneet pitkin piirilevyä ja osa tinauksista omasi huokosia jne, yhdestä juotoksesta oli tina valunut niin, että jos olisi ollut suojalakaton levy, niin oikkarissa olisi ollut. Se lamppu joka palaa silloin kun on päällä ei ollut paikallaan vaan koteloa kasatessa painettu väkisin levyä vasten jne. Ei montaa osaa ollut, mutta ei ollut yhtään kelpoa tinaustakaan. Ehkä tuosta saisi toimivan, jos vaihtaisi nuo komponentit ja tekisi tinaukset uusiksi, itse peite ja säätöpalikka on varmaankin eri puljun tuotteita, PCO taisi olla valmistusmaaksi merkattu peitteelle, en muista enää ihan tarkasti. Kuten hinnasta voi päätellä, ei kovin kummoista laatua moinen voi olla, mutta että ihan täysin luokattoman surkea...
sahrami
Jäsen
Jäsen
Viestit: 569
Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 16:32
Paikkakunta: Etelä-Suomi

Re: Oma nurkka

Viesti Kirjoittaja sahrami »

Kissat syövät jäniksiä, tai no, rusakonpoikasia. Saattaa olla "poikanen" suurempi kuin kissa, ja kyllä sitten huomaakin, että kissalle ei kaupan ruuat maita pariin päivään, kun maha viistää maata... Kissahan syö kaikkea, mitä kiinni saa, jyrsijöitä, näätäeläimiä (lumikkoja ainakin), lintuja, jäniksenpoikasia...
Meillä on koiratkin jahdanneet jäniksiä, ja ihan onnistuneesti. Aikoinaan sekarotuinen (pystykorvaa ja karjalan karhukoiraa) metsästi yhdessä lapinkoiran kanssa (lapinkoira oli naapurin koira). Molemmat olivat eunukkeja, ja silti jahtaaminen sujui hyvin, tai ehkä juuri sen takia? Lapinkoira juoksi peltoa eestaas, sekarotuinen sitten ryntäsi loppuvaiheessa jäniksen päälle ja listi sen. Yhdessä söivät.
Nyt tämä nykyinen koira (puhdasrotuinen, painoa yli 40kg, eikä mikään vinttikoira) on ottanut jäniksiä tuosta pellolta ihan juoksemalla. Oletettavasti ovat olleet nuorempaa polvea rusakoita, vanhat pitkäkorvat tuskin jäisivät aukealle juoksentelemaan. Nykyinen koira ei kyllä jänistä syö, tuo sen rappusille ja pyytää sisälle koiranpapuja syömään. Nyt on onneksi unohtanut tuon jahtaamisen, nyt ei taida olla paras mahdollinen näkyvyys pelloillakaan. kyllähän koirat kaikkea muutakin jahtaavat, eri asia, saavatko kiinni. Em. parivaljakko jahtasi hirviä niin kauan, kunnes ensimmäinen tajusi kääntyä rakkeja päin. Hirveällä ulinalla tulivat kotiin häntä koipien välissä (ilmeisesti oli hirvi yrittänyt potkia, mutta ei ollut osunut) ja siihen jäi sankarine hirvestysura.
Sellainen sitkeä urbaanilegenda elää, että pitkäkarvaiset kissat ovat parhaita hiirikissoja. En tiedä todenperäisyydestä, mutta kyllähän maalla aina mukaan mahtuu yksi oikea angorakolli ja sen jälkeläisiksi sitten voi pentuja väittää ja myydä niitä erinomaisina hiirikissoina...

Suomessa on villikissoja aivan liikaa, koska luonnossahan kissa ei pärjää. Villikoiria ei vielä ole, mutta villiintyneitä koiria kyllä. Villiintyneissä koirissa on se paha puoli, että eivät pelkää ihmistä, Pysyttelevät poissa näkyvistä kyllä, mutta eivät ole ollenkaan niin arkoja kuin esimerkiksi sudet ovat. Karhutkin ovat ihmisläheisempiä kuin sudet. Villiintyneet koirat ovat noista kaikkein ikävimpiä, etsivät terveenäkin ruokansa mielellään ihmisten luota, päinvastoin kuin hyväkuntoiset villieläimet.
Vastaa Viestiin