Näköjään Moukukin hipsi juuri tuonne boksiin, joten molemmat pennut osaa nyt hakea lämpimän paikan, yöksi onkin parhaillaan luvattu -11C, heiluu muutamia asteita suuntaan ja toiseen nuo ennusteet päivän mittaan, äsken taisi olla ennuste -8C.
Emo on sitten yksinään tuolla patjarullassa, ehkäpä sekin vielä hoksaa kattiboksin, se tosin saattaa olla vähän ahdas, kun nuo ovat jo sen verran kookkaita katteja, on se kumminkin melkein 80cm leveä ja noin metriä pitkä, mutta kolme kattia vie silti jonkinverran tilaa.
Ovat kasvaneet parissa viikossa nuo pennut aika hyvin, vieläkin ne on aikuista pienempiä, muttei kovin paljoa ja kasvonpiirteet on vielä pentumaiset, etenkin miukulla, sanoisin, että lähellä sitä 16 viikkoa ovat, kun 16 viikkoisena alkaa naama omaamaan aikuismaisia piirteitä ainakin kuvien mukaan mitä olen selannut, Moukulla varsinkin on silmät jo isommat, kuin aiemmin, sekä nenänvarsi leventynyt, tassutkin alkaa olla jo isommat kuin normimaatiaisella, vähän ilvesmäistä leveyttä niissä.
Eivät nuo tykänneet huonoa, että sulkakepin vein välillä niskaan ja 'kihnutin' hellästi, ilme kirkastui ja jahtaus jatkui vaan.
Moukulla saattaa olla vähän kasvukipujakin, kun sillä on viikossakin ihan näkyviä muutoksia tullut, siksikin välillä noilla voi olla vaisumpia päiviä ja jos on kylmenevää, niin olettaisin, että säästävät vähän energiaakin.
Ai niin, miukukin varovasti nuuhkaisi tänään ihan oma-aloitteisesti. Tuo kosketukseen totuttaminen on kyllä nyt vähän jälkijunassa, monta monta viikkoa sitten olisi pitänyt sen jo alkaa, mutta kun ei ole mitenkään ollut mahdollista. Siinä voi tulla sellainen, että eivät sitten koskaan sylikissoja ole, mutta aika näyttää sen, kiirehtiä kun ei kuitenkaan voi, tulee helposti takapakkia, nyt ollaan kumminkin jo sillä ymmärryksen tasolla, että saan hipsiä viereen ja ymmärtävät, että oudon otuksen heiluttamat jutut tarkoittaa kivaa leikkiä, pientä arkailua on, mutta ei mitään paniikkia, korkeintaan vähän siirrytään sivulle katsomaan mitä se nyt meinaa.
Emoa en tänään nähnytkään, tosin kuulin sen metrin päässä takanani *murrrrrr*, *murrrrrr* silti se tulee katsomaan kahden metrin päähän, kun asettuu siihen makuulleen, pistää silmät kiinni pitkäksi toviksi, se jakomielitauti, vai onkohan tuon kehräys sellaista matalaa ja uhkaavaa murinaa?
Tänään tosin ei tullut näyttäytymään, tuli muutenkin paikalle pitkästi muiden jälkeen, aina sellainen poikkeavuus huolettaa, kun noita vaarojakin on.
On haastavaa löytää ne rajat joissa voi toimia ilman, että niitä ylittää, mutta lähelle rajoja pitäisi mennä, että tapahtuisi edistymistä, emokin oppii vaikkei se osallistu, nuo kun oppivat ihan havainnoimallakin ja siitäkin on tullut paljon rohkeampi, vaikka se nyt muriseekin välillä, niin olen tulkinnut sen olevan sellaista huolestunutta murinaa, eikä hyökkäävää, sävy on sellainen vaimea, vähän kuten oven sarana ja selvähän se on, että kun tilanne ei ole emon hallussa se vähän huolettaa, pennut ei tunnu siitä piittaavaan pätkääkään, mikä on vähän yllätys.
Huominen onkin mielenkiintoinen päivä, kun ilmeisesti pysyy kunnolla pakkasenpuolella koko päivän, epäilen vähän etteivät ehkä lähde vaeltelemaan, kun on sen verran kylmää jo, mutta nähtäväksi jää.
Alakertaan piti vääntää pikkaisen lisää lämpöä päälle, +8.2C oli parin metrin päässä sähköpatterista lämpötila, nyt reilu +10C, putket ovat siitä vähän matkan päässä ja siellä on kylmempää, joten jos kovin kylmä alkaa puskemaan sisään, niin ehkäpä tuo auttaa sen ettei putket ihan jäätäisi.
Kellariin pitäisikin laittaa taas ne eristeet + ikkuna paikoilleen, kun muutoin tulee vilu siellä oleville putkille ja viemäreille.
Autoon pitäisi tehdä remppaa, mutta jotenkin ei oikein innosta, kun on kylmää. Kas miksei remmi voinut metelöidä kun oli vielä lämmintä?
Mutta kyllä vääntäytyy ilman syöpäkäärylettäkin. Noissa on jotain joka menee mun ymmärryksen yli.
Mielenkiinnolla odotan miten noiden kanssa menee keväällä 2012 
