tuuma kirjoitti:
n. 1h sitten päätin että saa jäädä läppärin kanssa taistelu tuossa portaikon alla. Olen yrittänyt monin eri keinoin saada sen järkiinsä on Ubuntua, Susea, Xp:tä, Vistaa ja win7 näyttänyt mutta tökkii. Linux johdannaiset jäädyttää koneen 1-240min aikana niin että hiirulainen vain liikkuu. Windows:it ovat olleet enemmän tai vähemmän joitain pöytälaatikko vetoja. WinXP Home tarra on pohjassa ja nyt sitten yritän suosiolla saada fs:n lähettämään mokomat recovery levykkeet, saa nähdä miten käy ja palvelu pelaa
Luulen että tuossa ei vaan kertakaikkiaan toimi mikään muu kuin alkuperäinen setti.
Ylläoleva vain johdantoa siitä miksi moinen luovutus; Olen kai kertonut että meitin katti tykkää makoilla/nukkua uusissa portaissa ja sinä kerroit että se on ymmärrettävää kun heillä on tuo 3D hahmotus ominaisuus. Siinä taistellessa läppärin kanssa portaiden alla ja raapiessa selkääni yht'äkkiä joku tömähti päähäni. Oli kynsiä ja käpäliä vähän joka puolella että täysin hölmistynyt koneen korjaaja: Otsassa vekki, kädessä myös ja selässä pari. Auauauauuu sanoin ennenkuin tajusin mitä tapahtui. Katti säikähti vissiin sen jälkeen mun kiljumista ja paineli karkuun, sitten vasta tajusin mitä tapahtui. Onhan tuossa joku puolitoistametriä pudotusta. Onneksi tuo ei ollut mikään 20kg malli!!!
Kiva mennä töihin kuin kissatappelussa olleena
Noh, aika miedoilla naarmuilla selvisin, pahemminkin olisi voinut sattua, jos en olisi ollut alla
Nämä omani kyllä yli kolmesta metristäkin ihan vapaa-ehtoisesti loikkaavat toistensa kimppuun, tai siis loikkasivat tuolla varastossa ollessaan, luulen, että olit jotenkin houkuttelevan näköinen saalis ja katti ei ihan vaan hoksannut, että olit muutakin kuin pelkkä heiluva nuppi, mutta ei noista koskaan tiedä, voihan se olla, että arveli pääsi olevan jokin uusi kiva tolppa, jonka nokkaan olisi mukavan haasteellista loikata, panikoi sitten tietty kun odotukset eivät oikein vastanneet kuvitelmaa
Kipeää varmasti tuollainen tekee ja säikäyttää kivasti.
Nuo omat pikkukatit tahtovat jotain, en vaan oikein tiedä, että mitä. Tulevat tykö ja sitten käyvät makaamaan ja tuijottavat, välillä pistävät silmät kiinni kokonaan, ehkä ne vaan tykkäävät tai sitten ne odottavat, että kävisin nukkumaan, että voisivat herättää
Emokattia ei ole nyttemmin näkynyt, auringon laskettua se katosi johonkin, eikä ole näkynyt eikä kuulunut sähinääkään. Parantelin tosin yhtä piiloa niin, että nyt se voi olla siellä suht näkymättömissä ja siten, että muut ei sinne pääse, eikä se emokatti musta isommin enää piittaa, saan istua sohvalle ja se vaan mulkaisee siitä ikkunalaudalta, en ole saanut nyt sitä innostumaan oikein leikkimisestäkään, se vaan laittaa silmät kiinni, kun yritän leikkiä sen kanssa, se on vähän hukassa, mutta on se parina päivänä selvästi jo parempaan mennyt. Ruohoa sekin narskutti kädestäni ihan hyvin.
Pikkukatteja ei saa oikein millään väsytettyä, itse väsähdän aina aiemmin. Monta tuntia päivässä yrittänyt väsyttää niitä, mutta ei ne oikein väsähdä. Laitoin nyt niiden lempparilelun niille roikkumaan sopivasti hankalasti, että saavat ottaa vauhtia, että yltävät, mahdoton juokseminen alkoi, kun raapimispuuta ylös ja siitä ilmaan ponkaisu, että saavat lelun, virtaa on vaikka kuinka, se ei tunnu oikein loppuvan, hamstereille on juoksupyöriä, noista toinen voisi olla riittävän yksinkertainen kyllä siihenkin, se kun niin innoissaan yrittää napata lelua, että yleensä kaatuu selälleen jne.
Tuollainen silta on hyvä, kun voivat samaa lelua yrittää ylhäältä ja alhaalta, niin voivat molemmat yhdessä touhuta energiaa pois.
Eräs päivä sitten juoksivat savupiippua ympäri joka kierroksella lujempaa kuin edellisellä, kymmenkunta kierrosta ja hetken tauko, sitten taas uudestaan, pienet töppöset tömistivät aika lujaa nopeimmilla kierroksilla, siinä ei kovin montaa sekuntia mennyt kun sankarit vilahtivat ohitse ikäänkuin viiruina. No eihän nuo ole vielä edes vuodenkaan ikäisiä, vasta kolmantena vuonna taitavat jo osata vähän rauhoittuakkin.
Aijjuu, on mullakin kattivamma, Miuku tahtoi mun sormen erään kerran, kaksin käpälin kova kiskominen kynnet esillä tietenkin, kuinkas muuten se sormi nyt lähtisi irti, ei se sitten oikeasti tahtonutkaan, lelun tarve kumminkin sillä oli.
Ne kun nyt viimeinkin uskaltavat jo vähän leikkiäkkin eikä vaan värjötellä, niin alkaa olemaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Miukulla on vielä tapana testailla kuinka läheltä uskaltaa pyyhkäistä ohi, tulee toisinaan karvan päästä ja lujaa ohi
