Sokkelin kissanluukkujen määrä ja auki vai kiinni talvella?

[tapsa]

Meidän töllissä osassa eli keittiön ja verannan alla on rossipohja ja tuuppasin tuommoisen sisä/ulko lämpömittarin keittiön lattian alle, on alkuperäiset eristeet ja puuhellassa poltellaan klapeja. Ihan on yhtä kylmä ulkona/rossipohjassa... en tiedä lieneekö hyvä vai huono asia, lattia on ehjä purut kuivia ja ainoa mätä kohta oli alkuperäisen ulko-oven kynnyksen allaoleva parru, mikä oli ymmärrettävää. Elikkä eipä lämpötila eroja ainakaan pikkupakkasilla näytä olevan

[Matti Alander]

Rossipohjan lämpötila tietysti riippuu monesta tekijästä: Ulkoilman lämpötilasta, sisäilman lämpötilasta, lattian tiiveydestä, lattiaeristeen materiaalista, ilmanvaihdon ominaisuuksista, auringonsäteilystä, uunien käytöstä, alapohjan rakenteista jne...
Talvella ei niin suurta ongelmaa ole, koska pakkas talvi-ilman absoluuttinen kosteus on varsin pieni.
Silloinhan yleisen ohjeistuksen mukaan luukut pitäisi sulkea, jolloin kuivaa ilmaa olisi saatavana pakkasella ja aukaista keväällä, kun ilma alkaa olla lämpimämpää ja sisältää kosteutta grammoina huomattavia määriä.
Tähän se kosteuskäyttäytymisen monimutkaisuus perustuu ja riskit rossipohjan osalta.
Siis ongelmana ovat paremminkin ulkoilman ja rossitilan väliset suuret lämpötilaerot, jotka johtavat Kondenssiongelmiin alapohjassa.
Kosteusvauriot rakenteissa ovat pääsääntöisesti monen tekijän aiheuttamia, harvoin pelkkä Kondenssi on ongelmana, vaan siihen liittyy useasti myös pintavesien pääsy tuuletustilaan, kapillaarinen kosteudennousu maaperästä ja perustuksista.
Kallioon kiinni rakennetut rakenteet varsinkin rinteeseen ovat niitä haastavimpia rakenteita myös rossipohjataloissa, kuten kellarillisissakin taloissa.

[Hower]

Matti: Tulisijojen käyttämättömyys ja lattioiden lisäeristäminen laskee huomattavasti rossitilan lämpötilaa.
Lämpötilaa taas saadaan nousemaan eristämällä sokkelipalkkeja, kuten ennenvanhaankin ja lisäämällä eristettä maata vasten.
Tuuletusluukkuja ei kannata laittaa myöskään liikaa, koska tämä myös jäähdyttää rossitilaa talvisaikaan ja pitää sen liian viileänä.

Matti: Siis ongelmana ovat paremminkin ulkoilman ja rossitilan väliset suuret lämpötilaerot, jotka johtavat Kondenssiongelmiin alapohjassa.

Siis kuinka se on: lämpötilaerot ovat ongelma vai toisinpäin?

[miksa]

Minusta sinun ajatuksenjuoksussa ja viesteissä jotka koskee rossipohjaa on jotain epäloogisuutta. Noista vtt:n ja tkk:n raporteista ei ehkä täällä kukaan tule viisaammaksi sillä tutkimuksen kohteena noissa on käsittääkseni ollut uudemmat rakennukset, joissa ei ole tulisijoja.

Minulla itsellä on talossa rosiipohja ja olemme huolehtineet hyvästä tuuletuksesta, tila on korkea (reilu miehen mittanen), käytämme uuneja (4 kpl), alapohjassa on leca-soraa. Tuuletusluukut suljemme vasta kovimmilla pakkasilla. Luukut avataan keväällä. Laitan ehkä jo tänä talvena tilaan muutaman kosteusanturin ja termoparin niin saan sinulle mitattua tietoa rossipohjan toimivuudesta ko olosuhteissa.

[pipari]

hei Miksa,

olen asiasta enemmänkin kuin kiinnostunut - tiedustelin aiemmin toisaalla foorumissa ovatko muutkin mitanneet kosteutta? Omassa projektissamme
asia on enemmänkin kuin tärkeä, olemme näet korjanneet koko alapohjan ja luukutamme sekä uuneja jotta kissanluukkuja ahkerasti koko talven.
Savupiippu tosin tukitaan aina kökäleiden sammuttua.

Millaista kosteusanturisysteemiä käytät? Oma ajatukseni on joko käyttää
tarjoustalo/motonetti -digitaalisia mittareita (jotka näyttävät "suuntaa antavasti") tai tehdä jonkin rakennussarjan mukainen, PC:hen liitettävä systeemi.

Värkkäämällä valmiista digimittareista voisi päästä jotain 10EUR/mittari budjettiin, muuten taitaa tulla melkolailla tyyriimmäksi? Vinkkejä?

-p

[Matti Alander]

Tarkoitukseni oli aavistuksen provosoida Hower, jotta päästään keskustelemaan ja sitähän aiheesta melko paljon on tullutkin.
Yksinkertaistettuna luukut sulkemalla talvella pyritään pitämään maan ja perustusten lämpötila mahdollisimman korkealla, jotta maaperään ei sitoutuisi kylmää, joka sieltä sitten hohkaisi pitkälle kevääseen ja pitäisi rossitilaa turhan viileänä, alle kastepisteen lämpötiloissa.
Heikot eristeet lattiassa päästivät myös lämpöä rossitilaan huomattavasti enemmän, kuin nykyiset erinomaisen eristyskyvyn omaavat ohuetkin eristeet.
Sama vaikutus oli myös piipun perustuksilla.
Lyhyesti mitä korkeampana lämpötila rossitilassa pysyi ja pysyy, sitä pienemmäksi vesihöyryn Kondenssi riski jää.
Perinnerakentajat ja Konservaattorit ovat sitten eri asia, heidän tietämyksensä vanhoista taloista on varmasti parempi, kuin minun ja sanoisin, ettei 50 vuotta vanhat talot mitään vanhoja vielä olekkaan.
Minun käsitykseni saattaa olla väärä multapenkistä, joka oli mielestäni kivijalkaa vasten koottua huokoista multaa, jolla pyrittiin korottamaan rossitilan lämpötilaa. Joten jätän multapenkkiasian sovinnolla sen rakenteen paremmin tunteville ja pyrin keskittymään ja oppimaan uutta muutamien kymmenien vuosien vanhojen rakennusten perustusten korjauksesta.
Sekä lisäksi toteuttamaan uusia perustuksia, jotka olisivat kuivia, lämpimiä ja routimattomia.

[Jassa]

Kallioon kiinni rakennetut rakenteet varsinkin rinteeseen ovat niitä haastavimpia rakenteita myös rossipohjataloissa, kuten kellarillisissakin taloissa.

Siis apua, miten ovat haastavimpia rakenteita? Kerro ihmeessä lisää? Sattumoisin on tullut muutettua viikko sitten taloon, joka sijaitsee lievässä rinteessä ja tietysti rossipohja ja kallion päälle suoraan rakennettu... Ei alapohjassa tosin mitään näkyvää vikaa ollut havaittavissa. Kuntokartoittaja kyllä kiersi koko alapohjan läpi. Korkeutta on kuitenkin noin reilu metri, eli talon alla mahtuu hyvin liikkumaan.

Mutta minkälaisen riskin päällä tässä nyt asutaan?

[Matti Alander]

Ongelmat kalliossa kiinni olevassa rakenteessa liittyvät vesien virtaamiseen, joita on useasti melko vaikeaa tai ainakin kallista johtaa pois perustuksista.
Seinän vierustoille syntyy mahdollisia vesitaskuja, joissa vesi makaa ja imeytyy siitä sokkeliapitkin ylöspäin kapillaarisesti.
Pahin on tilanne maanvaraislattioissa, jotka on täytetty hiekalla, rossilattiassa tilanne on helpompi, koska kaikki on silmällä nähtävissä.
Mikäli rakennus vielä on rakennettu moneen tasoon tai on sekarakenteita, kellaria ja rossilattiaa samassa talossa, alkaa haasteita kuivaksi saamisessa olla jo kotitarpeiksi.
Kosteusvauriokorjatessa perustuksia on korjausohjeeksi otettava, johtaa ylimääräinen kosteus pois helponta tietä, tiivistämällä se vain yleensä vaihtaa paikkaa.
Rossipermannoissa veden valuminen on helposti nähtävissä sisäpuolella ja toimenpiteisiin on helpompi ryhtyä.
Periaatteessa ylärinteen puolelta on pyritään estämään vedentulo ja alarinteen puolelta pyritään purkamaan vettä mahdollisimman tehokkaasti.
Koska olet juuri hankkinut talosi olisi parasta tarkkailla tilannetta ensin vesisateilla ja niiden jälkeen. Kaikki mahdollinen orgaaninen jäte alapohjasta olisi syytä poistaa ensitöiksi, käyttäen vähintään P 3 luokan hengityssuojaimia. Kallionpinta ja sokkelit voidaan desinfioida tai käyttää puhalluslamppua mahdolliset homesienten rihmastojen hävittämiseksi.
Mikäli korjauksia tarvitaan kannattaa teettää ensin suunnitelma, miten korjaus toteutetaan ja ryhtyä sitten vasta toimiin.
Mitään hirveää kauhistusta ei kannata nyt ennen Joulua iselleen hankkia, vaan paneutua rauhassa asiaan, saattaa hyvinkin olla ettei mitään ongelmaa olekkaan.

[Oto Hascak]

Siitä keskustelua herättäneestä viestistäsi olin lukevinani rivienvälistä, että rossipohja = P*ska Tai oliko se nyt sitten rivienväliin piilotettu vai suoraan sanottu.

Kosteusvauriot rakenteissa ovat pääsääntöisesti monen tekijän aiheuttamia, harvoin pelkkä Kondenssi on ongelmana, vaan siihen liittyy useasti myös pintavesien pääsy tuuletustilaan, kapillaarinen kosteudennousu maaperästä ja perustuksista.

Hyvä on nyt kaikkien muistaa, että nuo kyseiset ongelmat eivät siis ole yksinomaan rossipohjaisten talojen ongelmia vaan tasapuolisesti uudempienkin talojen ongelmia. Eli märkyys ei ole hyväksi oikein millekkään alapohjalle ja rossipohja on ratkaisuna pirun hyvä. Evoluution huipputuotos!

Minun käsitykseni saattaa olla väärä multapenkistä, joka oli mielestäni kivijalkaa vasten koottua huokoista multaa, jolla pyrittiin korottamaan rossitilan lämpötilaa.

Läheltä liippaa. Lyhyt oppimäärä eli suurin piirtein näin:

Multi-/multapenkki alapohjassa ei siis ole varsinaisessa lattiassa minkäänlaista eristystä. Rakenne on siis lattialankku, niskat, tuuletustila, maapohja. Eristys on tehty mullasta, hiekasta tai vastaavasta höttöisemmästä maa-aineksesta, joka on kasattu rakennuksen sisäpuolelle kivijalkaa sekä alimmaisia hirsiä vasten siten, että se yltää lattialankkujen alapintaan. Puisilla putkilla on tuon eristeen läpi tuotu tuuletus keskilattian alla olevaan avoimeen tilaan. Multapenkillisen talon tunnistaa ulkoapäin siitä, että ikkunat ovat "silmiinpistävän" alhaalla, kun rossipohjaisessa ikkunat ovat reilusti korkeammalla. Siis kun verrataan niiden korkeutta kivijalasta.

Eipä noita ihan tolkuttomastí näe. Tuolla kotopuolessa päin näkee tosi harvoin (Pirkanmaa) ja täällä Etelä-Pohjanmaalla näitä on sitten jo reilummin. Nyt on parhaillaan työn alla olevalla työmaalla tehdään tuo multapenkki uudelleen isoon pohjalaistaloon eli kyllä niitä vielä nykyään jonkin verran "puristit" itselleen teettävät! Multa tosin on korvattu booraxilla, soralla, lecapapulla ja selluvillalla, mutta periaate on pidetty samana.

[Matti Alander]

Kellari ja rossipohjaongelmat kosteuden kanssa ovat yleisempiä korjatuissa taloissa.
Siksi olen pyrkinyt kirjoittelemaan palstalle ja herättelemään ihmisiä, ettei korjattaisi virheellisesti ja aiheutettaisi korjaamalla lisävaurioita taloille.
Voitaisiin välttää tuo turha rahanmeno ja mahdollinen terveysriskikin.
Parhaillaankin meillä on korjattavana rivitalon kellari, johon ihmiset ovat muuttaneet tänä vuonna ja maalit kesivät jo kellarinseinistä.
Rakenteena muuten on patolevy ja sen päällä 100 mm Styrox levy. Vesi pääsee kevytsoraharkkosokkeliin, joka on slammaamaton maanrajasta, sekä rännien kohdalta ja valuu harkkoa pitkin alaspäin.
Kyseinen rakenne ei pysty kuivaamaan pienintäkään kosteusmäärää, joka pääsee harkon sisään.