Oma nurkka

[tuuma]

Ei kennolla tarkennella.

Jaa, miksi ei, sehän sen kuvan ottaa eli siihenhän se piirtyy.

Näin voi tietty vain kysyä amatööri

Minusta vain on kummaa jos tuo puolijohdekenno kaiken kumminkin "näkee" ja joutuu sitten niillä eväillä tiedot lähettämään prosessointia varten, jonka jälkeen kuva tallennetaan muistikortille vai onko niin että tuolla kennolla ei ole harmainta aavistustakaan mikä on tarkka ja mikä ei ja sen tarkennuksen hoitaa joku muu prosessi/prosessori? Automaattitarkennus mun käsityksen mukaan vaatii jotain kontrastia ja suoraa tai muuten selkeää reunaa niin eikö silloin sen tuollainen DSP päättele kennolta saamaltaan informaatiolta?

Käsitarkennus peilin ja optiikan kautta on tietenkin aivan eri maailma, vähän kuin CD:n ja Vinyylin ero

Juu, naurakaa vain mutta minä edelleen yritän ymmärtää miten optinen maailma on digitoitu, tai eihän optinen ole muuttunut filmi vain muuttunut tuoksi kennoksi, eikö niin?

[jtbo]

Siellä on oma sensori tarkennukselle, se kai vaatii vähän erilaista 'näkemistä' sensorilta tuo tarkennus. Sitten joissain kameroissa on parikin sensoria, kun eri valovoiman putkilla jostain syystä piti olla erilaiset, että toimisi ilman ongelmia.

Kennolle kai myös halutaan antaa virtaa mahdollisimman vähän, että kohina pysyisi kurissa, kenno kun lämpiää käytössä ja lämmin kenno tekee kohinaa. Nikonissa kohinanpoisto säätyi mm. kennon lämpötilan mukaan.

[pvalila]

Tuossa on vähän juttua aiheesta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Autofocus

[tuuma]

OK * 2

Kiitos, tarina ei ollutkaan niin suoraviivainen kuin luulin, muutenhan se olisikin jo keksitty. Manuaalitarkennus on primitiivinen mutta aika usein lopputulos on parempi, niin on tietty muillakin säätöaloilla mutta kuka sitä nyt jaksaa aina linssiä veivailla tai auton vaihteita vaihdella...

[jtbo]

OK * 2

Kiitos, tarina ei ollutkaan niin suoraviivainen kuin luulin, muutenhan se olisikin jo keksitty. Manuaalitarkennus on primitiivinen mutta aika usein lopputulos on parempi, niin on tietty muillakin säätöaloilla mutta kuka sitä nyt jaksaa aina linssiä veivailla tai auton vaihteita vaihdella...

Vaan jos se auto lähinnä sammuu kun yrittää eteen tai taakse, niin kyllä siinä mieluusti alkaa manuaalia kaipaamaan

Plääh, tuli simahdettua läppärin ääreen ja valot päällä, sehän tietää sitä, että katit alkavat riehumaan aivan liian aikaisin. Onneksi on led valot, niin ei sähkönkulutukseen tule kovin isoa lovea sentään.

[ObOlli]

Kyllä nykyautot sen sammumisen osaa vaikka kuinka olisi keppivaihde. Yrittää varovasti ykkösellä tai pakilla kytkimellä sujuttaa ja elektroniikka sammuttaa moottorin. Varmaan tuumaa että nyt on kytkin nostettu liian nopeasti tai hitaasti, liian vähän kaasua, taikka väärä vaihde. En tiedä varmuudella muuta kuin että välillä oli tosi hankala päästä kinoksista: antaa kaasua niin sutii vaan, ja antaa vähemmän kaasua niin klomps. Renkaat on vieläehkä vähän liiankin hyvät, tulee väärä turvallisuuden tunne kun ne niin pitävät, ja kun irtoaa niin on oksat pois ja sitten mennään.

Meikäläisen kissat riehustaa joka yö oli valot tai ei. Sitä se tekee kun ottaa pari pentua, 6v täyttävä seniorimammakin on hermot riekaleina. Suloisia riiviöitä kylläkin kieltämättä. Ainakin kun nukkuvat tai tulevat pyytämään ruokaa

[jtbo]

Pidän led valoa toisessa huoneessa päällä, menevät sinne riehumaan sitten ja ei riehuminen kiusaa nukkumista

Olihan kylmä tuuli tänään, vaikka plussaa muka keli olikin, niin meinasi lenkillä kylmä tulla alkumatkasta, mutta kyllä se siitä kun kone lämpesi. Reilu 20km, josta noin 5km käytännössä maastopyöräilyä, kun ajoin sen tien jota ei ole aurattu, mutta oli käyty ajelemassa nyt traktorilla ja autolla.

Löysin sieltä reilunkokoisia tassunjälkiä, joista en oikein tiedä mitä ne ovat, pitää vähän tutkia asiaa.

Ketsupin olen tuossa aika pitkästi korvannut nyt puolukalla, kun spagettia ja lihaa ilman kastiketta keskenään sekoitan, helppoa ja nopeaa sapuskaa, puolukan kanssa on aivan käsittämättömän hyvääkin.

Puolukkaan sotken vain sokerin lämmittämättä puolukkaa, tuolla tavalla säilyy vitamiinit paremmin, toki on myös kokonaisia raikkaita puolukoitakin sitten tuomassa piristystä makuun, eikä ole sellaista pelkkää makeaa tasapaksua huttua, kuten moni puolukkahillo on. Puolukat siis kevyesti survottuja rasiaan pakastettuja.

Muutoinkin ruoka maistuu aika paljon paremmin kun on ensin käynyt polttamassa jonkun tuhannen kilokaloria, kumma juttu :)

3 tuntia rehkimistä, koko viikolta reilu 11 tuntia ja sisältää pari löysäilypäivääkin, tosin toisena urheilin mielestäni mutta kaatuikohan tuo ohjelma, niin ei tullut statistiikkaa sitten siitä. Aika nopeasti kuitenkin vaikuttaa, kun pari viikkoa sitten ei näin pitkiä ja raskaita lenkkejä olisi voinut ajatellakkaan.

[jtbo]

Olen nyt näitä pyöritellyt aika pitkästi ja en minä kyllä osaa erottaa koiraa ja sutta:



http://suurpedot.multiedition.fi/www/en ... jaljet.php

Tästä en osaa sanoa edes onko se koira-eläimestä peräisin, kynnet ei oikeastaan erotu tuossa, mutta kuvan alareunassa on taas kynnen painauma toisesta jäljestä, tietty voihan se olla samastakin otuksesta, jos tassu on vähän luistanut eteen, tosin silloin se kyllä olisi susi, kun koiralla ei kai varpaat leviä:


Onhan nuo tietty lähellä sutta niin koon kuin muodonkin puolesta, alle viikko siitä, kun tuolla kävin edellisen kerran ja silloin ei moisia ollut.

Pitäisi käydä kai uudestaankin tuolla, viimeksi meni vaan pelottavan lähelle auringonlaskua, että pääsi pois, pitää lähteä aiemmin jatkossa, hämärän tullen kun on suurempi riski törmätä vaikka karhuun, kun silloin enemmän liikkuvat, mielellään en kohtaisi, mutta jälkiä toisaalta kyllä seurailee.

[pvalila]

Siitä tulee hassu tunne, kun iltasella seurailee karhun jälkiä ja alkaakin äkkiä tuntua siltä, että kohta se onkin karhu joka seuraa miehen jälkiä...Oma koti kullan kallis.

Sutta ja koiraa ei voi aina luotettavasti erottaa, kaadon jälkeen tehdään DNA-testi.

[jtbo]

Siitä tulee hassu tunne, kun iltasella seurailee karhun jälkiä ja alkaakin äkkiä tuntua siltä, että kohta se onkin karhu joka seuraa miehen jälkiä...Oma koti kullan kallis.

Sutta ja koiraa ei voi aina luotettavasti erottaa, kaadon jälkeen tehdään DNA-testi.

Otankin seuraavalle lenkille mukaan sylkinäytteenottoon soveltuvan kitin, "anteeksi herra hukka tai koira, antaisitteko pienen näytteen tieteellistä tarkoitusta varten?"

Olen ajatellut kantaa mukana jotain kättä pisempää, mutta toisaalta mitä ihmettä silläkin tekisi, kun jos törmää karhuun joka on noussut väärällä jalalla, niin vain näyttelemällä kuollutta voi selvitä, ehkä, 1800-luvulla tosin pari tapausta oli, että onnistuivat teilaamaan karhun, mutta kuolivat silti vammoihinsa, sen jälkeen ei kukaan ole enää onnistunut joten kai ennen ukot oli vaan enemmän rautaa kuin nykyään?

Ajatteleppas muuten sitä, että tässä on vielä pyöritty ihan tiestöä pitkin enimmäkseen, tai siten, että tie on ollut ihan näköpiirissä, entäs kun syksyllä lähden marjoja keräämään tuonne ihan metsään, mitä siellä tulee vastaan? Taannoin törmäsin onttoon kuuseen, siinä oli vallan lukemattoman monta reikää hakattu ja oli sellaisia puun pituussuuntaan korkeita reikiäkin, toiselta puolelta puuttuikin melkein kolmannes koko puun kuoresta, mutta ei siinä tosiaan muuta ollut kuin se puun kuori, erikoiselta näytti.

[ObOlli]

Luulen kyllä että tuohon aikaan kulku selässä karhukeihäs, ei sitä karhun ajoon ilman välineitä menty. Sinänsä kun katson noita kuvia mitä kuukkeli tarjoaa, hämmästyttää että poikkitappi ei olekaan niin yleinen kuin mitä olisin luullut. Poikkitapin merkityshän on ettei keihäs mene läpi ja karhu pääse syliin asti, mutta ehkä se heikentää vartta liikaa. Syliin astu päästyä onkin herran hallussa että saako karhu huitaistua tai purtua ennen kun sen puukolla kaataa, jolloin ollaan vähintään henkitoireissaan. No, toisaalta jenkkilässä tunnetaan Chompy-karhu, ja on noita henkiinkin jäänyt, vaikkei siitä varmaankaan ikionnellisia olla: http://www.gapingmaw.com/319079/ (kertookin jotain meikäläisestä että kuinka vanha juttu tuli mieleen... ). Tällaisenkin löysin: http://potku.net/forum/viewtopic.php?t=5001 mutta lähdekritiikki sitten omalla vastuulla.

Aika selvästi tuo susisivu viittasi ettei pelkästä jäljestä tai parista sutta ja koiraa erota, vaan susi liikkuu suoraan ja koira harhailee.

Kivoja kuvia olette saaneet.

Kantanaaras Lili on hyväksynyt pennut, ja pitää niitä ominaan. Aikas söpöä kun melkein kuusivuotias kolmen pentueen emo pakottaa viisikuisen tyttärentyttärensä sylittely-pesu-sessioon. (Miten niin karvanlähtöaika..? ) Lisään kuvan tuosta illemmalla jos/kun kerkeän.

[jtbo]

Luulen kyllä että tuohon aikaan kulku selässä karhukeihäs, ei sitä karhun ajoon ilman välineitä menty. Sinänsä kun katson noita kuvia mitä kuukkeli tarjoaa, hämmästyttää että poikkitappi ei olekaan niin yleinen kuin mitä olisin luullut. Poikkitapin merkityshän on ettei keihäs mene läpi ja karhu pääse syliin asti, mutta ehkä se heikentää vartta liikaa. Syliin astu päästyä onkin herran hallussa että saako karhu huitaistua tai purtua ennen kun sen puukolla kaataa, jolloin ollaan vähintään henkitoireissaan. No, toisaalta jenkkilässä tunnetaan Chompy-karhu, ja on noita henkiinkin jäänyt, vaikkei siitä varmaankaan ikionnellisia olla: http://www.gapingmaw.com/319079/ (kertookin jotain meikäläisestä että kuinka vanha juttu tuli mieleen... ). Tällaisenkin löysin: http://potku.net/forum/viewtopic.php?t=5001 mutta lähdekritiikki sitten omalla vastuulla.

Aika selvästi tuo susisivu viittasi ettei pelkästä jäljestä tai parista sutta ja koiraa erota, vaan susi liikkuu suoraan ja koira harhailee.

Kivoja kuvia olette saaneet.

Kantanaaras Lili on hyväksynyt pennut, ja pitää niitä ominaan. Aikas söpöä kun melkein kuusivuotias kolmen pentueen emo pakottaa viisikuisen tyttärentyttärensä sylittely-pesu-sessioon. (Miten niin karvanlähtöaika..? ) Lisään kuvan tuosta illemmalla jos/kun kerkeän.

Köh, minä haluan sen ukon nähdä, joka pitelee karhua jollain kepillä ettei tule syllin, töppösissä liki rajaton kitkakerroin ja yli 600 kiloa pelkkää lihasta kun ottaa etunojaa, niin minä vähän luulen, että siinä ei edes voimamiehillä tehot riitä

Ilves oli lähtenyt tulemaan tähän suuntaan näköjään tuolta korkealta mäeltä, siitä on kai noin kuukausi kun se viimeksi kulki tästä ohi, tietty jäljethän vain siitä näkee.

Alkaa olla tiet kehnossa kunnossa, mutaliejua riittää, yli 3 tuntia meni 21km matkalla, kun oli niin turkaisen työlästä päästä eteenpäin, upottaa liki 5cm pehmeimmissä paikoissa, yritä siinä sitten veivata ylämäkeen.

Niin kyllä minä kuitenkin yritän pitää riittävän kovaa mekkalaa, että loikkivat kilsan päästä jo karkuun, se tosin ei ole kovinkaan vaikeaa, sillä puuskutus on melkoinen, kun tuolla rämpii.

[sahrami]

Meidän koiran jälki on aika lähellä noita Jtbon näyttämiä mittoja. Toki koirakin on normaalia suurempi (elopaino jotain 45 kg luokkaa ja korkeus sellainen, ettei tartte ruokapöydälle kurottaa, kunhan laskee kuononsa alas). Nyt on talven jäljiltä kynnetkin pitkät, kesällä ne kuluu aika lyhyiksi ilman leikkaustakin. Tollaisia jälkiä on siis meidän piha täynnä.

Ilves kävi laajennuksen ikkunoiden alla loikkimassa, oli (mun käsityksen mukaan) aika pieni/nuori, kun noin lähelle tuli. Tosin samasta paikasta on jolkotellut joskus susikin, että toi on kai joku ikiaikainen oikotie Karhuja kai tuolla mettissä on, 15v sitten oli sellainen, joka tuossa kylällä lönkötteli, se on ollut poissa jo jonkin aikaa, että eiköhän sieltä kohta uusi tule, kun noita peruojakin on alkanut taas olemaan enemmän. Karhun jäljet on kyllä komeat, niitä ei voi kertakaikkiaan sekoittaa mihinkään muuhun.

Mettään mennään aina äänen kanssa, meillä se on helppoa kun on mukana koira ja erinäinen määrä lapsia. Mitään dinosaurusta pienempää ei vastaan tule, ja saurukset taitaa oll aika vähissä näillä nurkilla. En pelkää ilveksiä enkä susia, mutta karhua kyllä. Jos sillä on poikaset ja emo luule, että olen jotenkin pentujen uhkana, niin henki on kyllä höllässä.

Pahimmat vammat on tähän mennessä tullut huuhkajasta - ei kannata mennä pöntönkylkeen koputtamaan, että onkohan se sarvipää siellä...

[pvalila]

Köh, minä haluan sen ukon nähdä, joka pitelee karhua jollain kepillä ettei tule syllin, töppösissä liki rajaton kitkakerroin ja yli 600 kiloa pelkkää lihasta kun ottaa etunojaa, niin minä vähän luulen, että siinä ei edes voimamiehillä tehot riitä

Amerikassa kaikki on suurempaa, mutta wikipedian mukaan:

Karhu on Euroopan suurin maalla elävä petoeläin. Eurooppalaisen ruskeakarhun pituus on 130–250 cm ja hännän pituus on 5–15 cm. Naaraat painavat 60–170 (200) kg, urokset 100–230 (300) kg.[5] Suurin punnittu luonnossa elänyt suomalainen karhu on painanut 373 kg[6]. Kuusamon Suurpetokeskuksessa elävän kesyn Juuso-karhun painoksi on mitattu 483 kg[7].

[jtbo]

Amerikassa kaikki on suurempaa, mutta wikipedian mukaan:

Karhu on Euroopan suurin maalla elävä petoeläin. Eurooppalaisen ruskeakarhun pituus on 130–250 cm ja hännän pituus on 5–15 cm. Naaraat painavat 60–170 (200) kg, urokset 100–230 (300) kg.[5] Suurin punnittu luonnossa elänyt suomalainen karhu on painanut 373 kg[6]. Kuusamon Suurpetokeskuksessa elävän kesyn Juuso-karhun painoksi on mitattu 483 kg[7].

Meniköhän mulla taas muuntokertoimet vähän pieleen, no kyllä luulen, että se 300kg on myös aika pitelemätön tapaus