Kiitokset kommenteista. Kyllähän tuo nyt täyttää määritelmän "uniikki" aika kohtuullisesti. Tekeminen oli ajoittain ihan kivaa, mutta jotenkin silti parhaalta tuntui vaan saada tuo lopulta pois työjonosta.
Nyt jälkikäteen mielessä on vain, että joskus on kiva haastaa itseään, mutta sekin voi mennä vähän yli. Tuossa oli niin monta ihan uutta ajateltavaa, erilaista työmenetelmää ja oikeasti myös haastetta, että luultavasti turhautumisen hetkiä oli aika paljon enemmän kuin osaamisen riemua tai onnistumisen kokemuksia.
- Lattian parketti meni kohtuullisen hyvin, piti jopa kehitellä työmenetelmä visakoivun lämpökäsittelyyn yläkerran uunissa, mutta sitä ei sitten koskaan tullut käytettyä. Virheetön lattia meni osittain purkuun kun olin vetänyt ruuvin vesijohtoputkesta läpi. Ei olis tarvinnut purkaa, reikä kun sitten löytyikin seinästä.
- Seiniä varten opettelin munaöljytemperamaalin tekemisen. Seinät on maalattu noin viidellä eri sävyllä: ensin parilla epäonnistuneella sävyllä kun temperamaalilla oli vähän temperamenttia, sitten harmahtaviksi ja hennonvihreiksi, lopuksi tylsän beigellä sävyllä jota oli kaapissa ja sitten kun sekään ei tuntunut hyvältä niin lopulta päälle vedettiin tapetti. Katto on maalattu vain roosalla ja ruskealla.
- Kirjahyllyn kanssa oli vastoinkäymisiä niin paljon etten edes enää muista. Jopa puun syykuvioiden sovittamisesta sain kasattua itselleni niin hirveän kriisin, että työ toppasi moneen kertaan pelkästään siksi ettei oikean näköistä puunpalaa vain löytynyt. Mallikappaleita eri liitoksista ja muodoista tein jos nyt en kymmeniä niin toistakymmentä kuitenkin.
- Kirjahyllyn pintakäsittelykokeita varten tein noin 30-40 erilaista palikkaa eri öljyillä, itsekeitellyillä ja kaupantekemillä vahoilla, ammoniakkihöyrytyksellä eri vaikutusajoilla, rautapetsauksella yms. Lopulta melkein yksinkertaisin resepti voitti.
- Lämpöpatterin edessä on rottinkiverkko, jota punoin perkeleen pitkään irtorottingista. Ensimmäinen puoliksi tehty punos ja sitä myöten kehyskin meni polttoon, toinen vasta onnistui hyvin.
- Takaseinän tammikehykset taisi olla ainoita osia, joita en tehnyt uudelleen. Tosin otsalauta osoittautui vähän lahoksi ja sävyvirhe alkoi näkymään vasta kun öljysin ja vahasin sen.
- Peilinkehyksen osalta homma meni nituiksi sikäli että sahasin ensin pystyt liian lyhyiksi (tai itse asiassa sahasin ensin kirjahyllyä varrten palat väärästä lankusta ja nämä jäi lyhyiksi). Sitten vaihdoin suunnitelmia lennosta ja ostin Arabian 30-luvun altaan, joka sitten kuitenkin osoittautui liian pieneksi tuolle hanalle. Jouduin purkamaan sitä varten rakennellut tukipuut kehyksestä ja revin isot säleet puuta mukana. Jossain välissä mittasin myös peilin koon ajatusvirheen takia liian matalaksi, kun tuli vähän tyrittyä. Isommin en ehtinyt onneksi puuta pilaamaan ton töpin osalta, mitä nyt jouduin talttaamaan uudet upotukset kehykseen.
- Peilin tiffanytyö meni persiilleen sikäli että lasiveitsellä leikatut reunat olisi pitänyt hioa, kun ne nyt paistavat rumasti silmään kun tinauksia katsoo sivusta. Disainia piti myös muuttaa aika lailla, kun en saanut muutamaa simppeliä suoraa vetoa onnistumaan peilissä, vaan ne lohkeili minne sattuu. Niin, ja peiliin pakotetun ruusun asensin alkuun takapuoli eteenpäin ja jouduin sen sitten repimään irti ja tinaamaan oikeinpäin.
- Kuparikehysten pakotuksessa oli jos jonkinlaista erhettä, muunmuassa se peilin mittaaminen väärin ja siitä johtuva tuplatyö kun pystyosa kehyksestä tuli liian lyhyiksi. En tosin ehtinyt juottaa osia kasaan, onneksi.
- Kaakelin suunnittelua varten meni melkein rullallinen voipaperia kun piirsin kerta toisensa jälkeen sitä uudelleen ja uudelleen. Itse kaakeli onnistui hyvin, mutta Susanna joutui tekemään kolme värimallia ennen kuin kelpasi. Sovitin kaakelin alareunan hiomalla siihen vähän 30-lukulaisen kieroon Arabian altaaseen ja uudella altaalla se irvistää. Ja koko kaakeli on lisäksi muutaman sentin liian matala, kun arabialainen oli vähän eri mallia.
- Ja lisäksi miljoona muuta asiaa, jotka tehtiin moneen kertaan ja pieleen.
Kaiken ton jälkeen työmaa alkaa tuntua ennemmin vain aivan jumalattomalta sarjalta epäonnistumisia, kuin määrätietoiselta työltä tai edes luovuudelta. Aivan varmasti monen mielestä tommoisten asioiden kanssa tuhertaminen on anaalista nipottamista, mutta kun ei osaa tehdä kerralla oikein, niin tolla tavalla se sitten pitää rimpuilla valmiiksi.
Sikäli se kuvaus hammasratasta tekevästä ukosta oli todella osuva, ihan samaa on tehty tuossa ja paljon.
Pekka
Tällaiset projektit on pitkäjänteisen ihmisen heiniä.
