Myydäänhän vasikanlihaakin, siinähän on nuori, vasta elämänsä alussa oleva vasikka, josta joskus tulisi ehkä lehmä, pistetty hengiltä ja lihoiksi, sitten sitä ostetaan kaupasta kliinisessä laatikossa ja pidetään suurena herkkuna, eikä oikeasti ymmärretä/haluta ajatella mistä se oikein on tullut se liha.
Toki muutoinkin eläimiä kasvatetaan ravinnoksi, hommataan lehmä paksuksi ja kasvatetaan sitten vasikasta lehmä, sitten pistetään hengiltä ja taas kauppaan kliinisiin laatikoihin, joita ostavien ihmisten ei tarvitse lainkaan kohdata elämän raadollisuutta.
Jos pidetään lypsylehmiä, joiden hukkalämpö hyödynnetään tuollaisena lehmävoimalana, niin siinä sentään niille tarjoutuu kohtalaisen pitkä elämä verrattuna lihakarjaan.
Itse olen vähän sellaista mielipuolta, että jokaisella suupalalla pitäisi muistaa mistä se liha oikein tulee ja miten ne eläimet ennen syntymäänsä on ihmisen toimesta siihen kohtaloon pakotettu, tällöin voisi tehdä sen valinnan lihan syömisestä tai syömättä jättämisestä ymmärtäen valintansa vaikutukset, ettei kovin suurien harhojen vallassa tarvitse tehdä sitä valintaa.
Kai sille näkemykselle on jokin nimityskin, raadollinen realismi siinä kuitenkin on selvillä ja ehkä tietäen mitä valitsee, osa tekisi toisenlaisia valintoja eikä lankeaisi tekopyhyyteen, mitä hyvin monet noissa eläinoikeushässäköissä kumminkin on.
Itse toki valitsen lihan syömisen, vaikka se ehkä on julmaa, niin mun nähdäkseni elämä on julmaa ja kovaa monella tasolla, vaikka ihmiset kovasti siitä yrittävät pumpulia vääntää mielikuvilla ja muilla harhoilla.
Jos pystyy henkisesti elukan pienestä kasvattamaan ravinnoksi, tuntemaan sen mieliteot ja oikut, silti pistämään hengiltä ja lihoiksi, niin siinä vaiheessa mun mielestä voi ihan hyvin lihanpurijaksi alkaa, mutta jos se ajatus tekee pahaa, niin ehkä sitten liharuoka ei ole sellainen vastuullinen valinta.
Elämän ottaminen on ehkä liian helppoa nykyään, otetaan vaan se kliinen rasia kaupasta, tai tilataan burgeri tiskiltä, jonka päällä on niitä kauniita kuvia lopputuotteesta, jotenkin illuusio tuo koko maailmankuva mitä meille syötetään, se raadollinen todellisuus asioiden takana piilotetaan huolella, helpostihan siinä sitten vieraantuu.
Luulen, että monen tuotteen ostaminen tyrehtyisi täysin jos ihmiset todella tietäisivät koko ketjun mistä se tuote on laatikkoon tullut, se on aivan hirveää barbarismia, mutta sitäpä se elämä tahtoo olla ihan villissä luonnossakin, toinen elää, toinen kuolee.
Kun leijona syö elävältä saaliitaan, niin siinä voi tietenkin miettiä onko se kuinka julmaa, varmasti tekee pahaa katsoa moista filmiltä, mutta ehkä se on vaan sitä kuinka meidät on vieraannutettu luonnollisista tapahtumista ja kuinka meille on syötetty sitä pumpulimaista maaimankuvaa.
Ihmisenä tietenkin voimme pyrkiä olemaan jotain muuta, mutta loppupelissä kumminkin ollaan samanlaisia petoja kuin nuo muutkin.
Joka kerta muistan kiittää hiljaa mielessäni niitä eläimiä jotka ovat lihoiksi joutumalla tarjonneet itselleni mahdollisuuden elää niiden lihasta, muistan kuinka sikalassa possut innokkaasti tuli toisiaan tönien ruokaa ottamaan ja muistan kuinka lehmät laitumella juoksevat ohi kulkevan pyöräilijän vierellä, kaiken tuon elämän valintani päättää, joten sitä urhausta täytyy myös kunnioittaa, vaikkei eläimet itse sitä ymmärräkkään, niitä kiinnostaa lähinnä seuraava ruoka-aika yms. arkiset asiat, mutta kyllä se kuolon kynnyksellä jokaisella elukalla hätä on kova.
Sitäkin voi sitten miettiä, että ei varmasti ne eläimet olisi koskaan edes syntyneet, ellei ihminen olisi lihatuotantoa harjoittanut, ihminen ottaa, mutta myös antaa.
Tietenkin voisi olla, että monelle tämä realistinen maailmankuva voisi olla liikaa, kun on niin kauan opetettu siitä pois, menettäisivät monet ehkä järkensä, jos koko inhorealistinen maailmankaikkeus kolahtaisi yks kaks tietoisuuteen. Joskus vaan vähän pelottaa mihin tämä ihmisten harhaanjohtaminen oikein lopulta johtaakaan, onhan nykyään ihan oikeasti sellaisiakin yksilöitä, jotka kuvittelvat sähkön todellakin tulevan seinästä, ettei sitä lainkaan tarvitse tehdä
