Hudeen kirjoitti:Tällä palstalla uskoisin löytyvän paljon ymmärtäjiä sille filosofialle. Kun olen ottanut asioista selvää ja ymmärrän oikeasti, miten ja miksi asiat tehdään niinkuin tehdään, olen aika varma, että työn jälki ja ajatus toteutusten takana on parempi kuin urakalla voittoa maksimoivan hommiinsa leipääntyneen asentajan.
Tai sen opiskelijan, joka on urakointiliikkeessä työssäoppijana...
Kommentoin lähinnä tuota sertifiointibisnestä, kun viitattiin kuntotarkastajiin.
Itse olen ollut aina sitä mieltä, että kaiken voi tehdä itse jos tietää mitä tekee. Ellei tiedä, voi ottaa selvää. Ellei ymmärrys riitä, on parempi antaa homma muille.
Periaate on että artisti maksaa ja vastaa tekosistaan.
PanuP kirjoitti:Ehkä silti parempi näin kuin niin, että sertifiointibisnes päästettäisiin rehottamaan sähköalallekin. Sittenhän se menis niin, että maksa 1200€ kahden päivän koulutuksesta, niin tiedät mitä vastata tentin kysymyksiin. Kas, nimi viideksi vuodeksi rekisteriin pientä korvausta vastaan ja You are good to go. Sillä, osaisko niitä hommia sen kummemmin, ei niin olisi merkitystä.
Et tuota varmasti tarkoittanut, mutta siihenhän se menisi.
Saattaa olla näinkin. Ajattelin vain "ääneen", että parempi olisi pieni opiskelu ja testi tehdä hyvin rajoitetetusti omia asennuksia, kun niitä kuitenkin tehdään. Tosiaelmä voi kuitenkin olla sellainen, että he jotka asennuksia tekevät omin luvin eivät kuitenkaan lukisi / tenttisi edes perusteita. Omista kokemuksista ole huonannut, että vain 1/10 vastaa kun kyselee tekemään pikku juttua omakotitaloon. Eihän se ammattilaisiaikaan kiinnosta hukata 2-3 tuntia päivässä. Yhden pistorasian lisäämiseen, jos vain on joitan muuta duunia. Kiusaus tehdä tässä tilenteessa on suuri (vaikka ei oikein olisi käsitystä mitä/miten homma tehdään).
Hudeen kirjoitti:Pikainen kyssäri. Keittiörempassa tulee erillisliesitaso ja astianpesukone saman kytkentärasian kautta. Lieden sähköt sain vedettyä vanhan sähköputken sisällä, kun rasia on suunnilleen samoilla kohdilla kuin entinen. Astianpesukoneelle piti kuitenkin roilottaa uusi putki seinään, joka tulee tähän samaan rasiaan. Riittääkö tässä tilanteessa, että rasialle tulee ainoastaan yksi PE-johdin, vai pitääkö pesukoneelle tulla omansa. Sama tilanne on mikrolla ja erillisuunilla, jotka ovat saman rasian kautta johdotettu. Itse olen sen jotenkin niin ajatellut, että yksi PE riittäisi, koska kummassakin tilanteessa johdin loppuu kytkentärimalle ja siihen kohtaan suojamaahan tulee liitos, toisessa tilanteessa vain kaksi johtoa yhden ruuvin alle. Toisekseen en näe kovin todennäköisenä, että kumpikin laite jostain syystä vikaantuisi samalla sekunnilla ja yhden suojamaan kautta pääsisi virtaamaan kahden eri vaiheen vikavirrat.
Miten noin yleisesti suojamaan haaroittamiseen liittyvät säännöt menevät? Voiko sitä esimerkiksi haaroittaa jakorasiassa kahteen eri pisteeseen menevään asennukseen? Ilmeisesti huoli näissä on se, että jostakin ihmeen syystä jatkettu tai haaroitettu suojamaa irtoaa itsekseen liitinrimasta.
Jokaisella ryhmällä pitää olla oma suojajohdin. Liesitasolle ja astianpesukoneelle riittää yksi kolmivaiheinen ryhmä, josta otetaan kaksi vaihetta liedelle ja yksi APK:lle. Erikseen jos vetelet johdot keskukselta kummallekin, älä sekoita niitä yhteisessä jakorasiassa äläkä varsinkaan "lainaa" suojajohdinta viereisestä rasiasta.
Käytännössä olisi varmaan parasta ja helpointa vetää joko siihen vanhaan putkeen tai uuteen roiloamaasi 5x2,5 johtimet tai MMJ ja pyytää joku hommansa osaava sähkäri kytkemään ja tekemään asianmukaiset tarkistusmittaukset kun on kytkenyt.
Hudeen kirjoitti:Mielestäni nämä määräykset ja niihen liittyvät dokumentaatiot pitäisi olla julkisesti ja helposti saatavissa olevassa levityksessä. En ole varma, onko nämä standardeja luovat instanssit kuinka paljon verovaroin rahoitettuja.
Vastaan tässä samalla hieman myös ketjun myöhempiinkin viesteihin.
SFS-standardit saisi munkin mielestä olla vapaasti kenen tahansa luettavissa, vaikka netissä. Ja kalliita ovat yksityiskäyttöön hankittaviksi, ja sen verran vaikealukuisiakin että voipi mennä maallikolta yli hilseen.
Uusin D1 (2012) kirja on hyvä selkokielinen tulkinta standardista. Amiksen sähköpuolen oppikirjat hyvää ja erittäin helposti omaksuttavaa kamaa. Kirjat Piirianalyysi 1 ja 2 (Tarkka/Hietalahti) on hyvää settiä, jos sähkötekniikaan perusteet kiinnostaa ja matematiikan alkeet on hanskassa. Kaikkia näitä kirjoja on kohtuuhyvin tarjolla julkisissa kirjastoissa, ei ehkä lähimmässä eikä suoraan hyllyssä uusinta D1:stä, mutta helposti ja käytännössä ilmaiseksi saatavilla kuitenkin. Eikä nuo nyt ihan kamalan kalliita ole omaksikaan ostaa.
