Näin kesän korvalla päätin tämän projektitalon emännän ominaisuudessa tulla kirjottelemaan taloon kuuluvan pihan nykytilasta ja suunnitelmista sen parantamiseksi. Tutut ja sukulaiset siellä ruudun takana tietävätkin, että puutarhanhoito on mulle sydämenasia. Ja oudommille tiedoksi, että meidän pihasta ei tule mitään nykytrendien mukaista Cottage Garden –kukkaloistoa, vaan ihan rehti ja rehellinen hyötypuutarha muutamin perennoin ja kesäkukkasin. Kukkanen se on perunakin!
Ensimmäisen pihasuunnitelman piirsin jo maaliskuussa 2007, joten aikaa ja ajatuksia puutarhalle on annettu. Kun tähän taloon muutimme, pihan tilanne oli aika surkea. Kadun puolella, ahtaasti talon ja pensasaidan välissä oli kaksi koivua ja kuusi, kaikki käsittääkseni talon alkuaikoina istutettuja ja siis todella suuria. Niiden juurella elämästään taisteli muutama surkea heinänkorsi, eikä pensasaidallakaan mennyt erityisen hyvin. Puut kaadettiin, koivut ja kuollut tammi kesällä 2006 ja kuusi keväällä 2007. Tästä saimme kiitosta myös naapureilta; heidän keittiöönsä alkoi paistaa aurinko.
Tontin aurinkoisessa osassa nurmikko oli varsin sammaloitunutta, ja takatonttia pystyi kuvailemaan lähinnä ryteiköksi. Autotallin vieressä on ruusuja ja herukkapensaita, ne sai jäädä. Pensaista seuraavaksi, ennen omenapuuta, oli vanha Volvon raato, se sai lähtöpassit. Vaihdoin sen paikalle tunkiosta hyvin maatunutta multaa ja perustin kukkapenkin. Kukkapenkin ja omenapuun takana oli villiintyneitä herukoita ja vaahtera, jotka hävitettiin. Tontin takanurkassa on kitulias tammi, joka voi nyt paremmin kun ei joudu taistelemaan valosta vaahteran kanssa. Autotallin takana on kaksi mäntyä ja koivu, ja lehtimajaksi istutettuja, sittemmin villiintyneitä, jalosyreeneitä, jotka vaativat varsin raakaa leikkaamista. Niiden paikalle tulee joskus kunnon autotalli, joten sääliä en ole suuria oksia sahatessani tuntenut! Pahiten ryteiköksi muuttuneen syreenin sahasimme puolimetriseksi kannoksi, ja naapurin puolelle kasvaneen n. 2 metrin korkuiseksi, ja molemmat ovat selvinneet kohtelustaan hyvin.
Ihan oma lukunsa on marjapensaiden ja kukkapenkin takana sijaitseva avotunkio. Se on suuri, noin 2,5x10m. Ensimmäisenä kesänäni täällä kaivoin sen tyhjäksi maatuneesta mullasta. Koska avotunkio ei ole kaunis, kuvittelin että saisin sen tasattua nopeasti, mutta niinpä sitä on aina pihalta löytynyt kaikenlaista kasan päälle heitettäväksi, ja niinpä siinä on taas kumpu. Viime kesänä maisemoin sitä kylvämällä kauraa sen päälle, tänä keväänä se muistuttaa lähinnä turvekammia.
Helmikuussa 2007 pihan kaksi omenapuuta kokivat muodonmuutoksen. Toinen sahattiin reilun metrin mittaiseksi kannoksi, toisen tilanne ei ollut yhtä paha, ja se sai pitää muutaman täysmittaisen oksan. Jälkimmäinen oli kallistunut varsin paljon naapurin puolelle, ja toinen oli pahasti maata pitkin. Molemmat ovat selvinneet. Kantokin puskee vesioksaa ja uutta alkua tosi ahkerasti. Se ei vielä tietenkään kuki eikä kanna hedelmää vielä, joten nähtäväksi jää, pitääkö juurivesat poistaa hedelmättöminä. Toisessa on yksi n. 10-vuotias juurivesa, joka näyttää ainakin kukkivan samaan aikaan ja samanvärisenä kuin muu puu. Voi siis olla, että näissä vanhoissa puissa ei ole ns. jalostusrajaa, jonka alapuolelta nousevat vesat eivät kantaisi hedelmää. Tarkistan syksyllä, miten kävi. Käsittääkseni nykyään omenapuita vartetaan niin, että johonkin tiettyyn korkeuteen asti on kestävä, mutta hedelmätön lajike, johon sitten vartetaan hedelmää hyvin kantavan lajikkeen oksia.
Viime kesänähän meillä oli se yhdistetty salaoja/viemäri/vesi/lämpöeristysremppa, ja tässäpä kuva pihan kukoistuksesta ennen kaivinkoneen saapumista:
kuva 1 ja kuva 2
Ja jälkikäteen näytti tältä:
kuva 3
Voitte varmaan arvata, että viikon ankaran kaivamisen ja täyttämisen jälkeen tuli melkein itku, kun näki nuo before-kuvat!
Viime kesä meni miten meni, eikä puutarha-asioihin ehtinyt kiinnittää huomiota. Tänä kesänä on edessä huomattavia muutoksia pihalla. Työn alle tulee talon kadun puoleinen osa ja itäpuoli. Loppuosa tontista tullaan mylläämään sitten, kun rakennetaan autotalli, joten siihen ei kannata juuri nyt panostaa. Huhtikuussa iskin pihaan ohikulkijoiden ihmeteltäviksi parikymmentä metristä rimanpätkää niille paikoin, joihin oli tulossa puita, pensaita, tai jotain muuta. Niiden avulla oli varsin hyvä harrastaa mielikuvaharjoittelua ja tarkistaa etäisyyksiä yms.
Kadun puolelle, talon eteen tulee muutamia kohtuullisen kokoisia pensaita: lumipalloheisiä ajotien molemmille puolille ja sinisiä syreeneitä ikkunoiden eteen. Kuusen paikalle tulee jokin isompi puu, toivoisin pihlajaa, mutta sitä ei ole vielä hallituksessa hyväksytty. Orapihlaja-aita koki kovia viime kesänä, se pitää paikata. Aion aitataimien sekaan laittaa muutaman juhannusruusun taimen, kun niitä tällä pihalla riittää. Lisäksi tarvitaan tontin etunurkkaan, aidan sisäpuolelle jokin nopeasti tiheäksi kasvava aidanne suojaamaan näkyvyyttä pihaan. Tällä kadulla kulkee paljon lenkkeilijöitä, ja nyt parin vuoden jälkeen avoin kurkistelu pihaan alkaa ärsyttää. Onhan meidän piha kyllä aika hurjan näköinen.
Aidanteen taakse laitan herukkapensaita. Takatontillahan niitä on, mutta laitan uudet taimet. Herukkapensaista seuraavaksi, ennen omenapuuta, tulee kasvihuone, iso iloni! Isäntä teki betonilaudoituksen ja –raudoituksen, laatasta tulee huonetta isompi helppohoitoisuuden nimissä. Alumiinirunkoinen, polykarbonaattilevyinen kasvihuone on jo hankittu, ja tomaatin, maissin ja kukkien taimet kasvavat verannalla.
Omenapuun taakse (kadulta katsoen) aion laittaa vanhan öljysäiliön päältä turhiksi jääneet kaksi isoa kaivonrengasta. Niihin tulee mansikkaa ja pensasmustikkaa, renkaiden päälle lienee helppo rakentaa verkosta räksäsuojat marjoille. Tontin takanurkkaan olen ajatellut laittaa esimerkiksi norjanangervoja, siinä nurkassa on naapurienkin puolella vain isoja puita tai nurmikkoa, se näyttää ikävän paljaalta. Kaivonrenkaiden ja angervojen väliin jää tyhjää, aurinkoista tilaa, johon saatan istuttaa matalia omenapuita, kirsikan tai jotakin muuta mukavaa. Niillä tienoin on hyvä paikka myös kohtuullisen kokoiselle ryytimaalle.
Maan laatu on aika iso ongelma tällä tontilla. Takatontilla on erittäin hyvää multaa, mutta siellä kasvaa vain vuohenputkea, voikukkia ja niittyleinikkiä. Viime kesänä savimaata ja kiviä jäi päällimmäiseksi, kun montut laitettiin umpeen. Koska nurmikko oli jo lähtökohtaisesti huono, niissä paikoissa missä sitä edes oli, on suunnitelmiin kuulunut alusta lähtien uusi nurmikko. Kevään mittaan tutustuin aiheeseen, ja olen päättänyt, että maanpinnan tasoituksen, uuden mullan levittämisen ja kalkitsemisen jälkeen pihaamme laitetaan siirtonurmikko. Siirtonurmikkoa puoltaa erityisesti se, että pihaan tulee samalla monia uusia pensaita ja puita, joita täytyy kastella, eli nurmikolla tulee olemaan varsin paljon liikennettä alusta alkaen. Sellaista ei siemenestä kylvetty nurmikko kestä kovin hyvin.
Kasvien kastelusta vielä sen verran, että tällä tontilla on vanha kaivo, joka on laitettu umpeen johtoveden tultua. Sen aiomme tässä keväällä kaivaa auki, jotta voimme käyttää ”omaa vettä” nurmikon, pensaiden ja kasvihuoneen kasteluun. Naapurit ovat avanneet oman kaivonsa jokunen vuosi sitten, ja vedenlaatu on kuulemma tutkitusti hyvä. Nähtäväksi jää, mitä kaikkea kaivosta paljastuu. Huhu kertoo, että siellä voisi olla koksintuhkaa, mutta aika korkealle on veikattu myös romurautaa.
On täällä jotain tehtykin, eikä vain suunniteltu: pari viikkoa sitten otin puutarhajyrsimen vuokralle ja piha ajettiin sillä ristiin rastiin. Sen jälkeen olen haravoinut ruoho- ja sammaltuppaita kasoihin ja tunkiolle, keräillyt kiviä ja betoninkappaleita seasta pois. Näky on vähän murheellinen, mutta syksyyn mennessä täällä näyttää varmasti erilaiselta!
Lähiaikoina olemme isännän kanssa kokeilemassa uutta järjestelyä vapaa-ajan suhteen; voi olla, että jatkossa täällä tapahtuu raportoitavia asioita tiheämpään tahtiin kuin tähän asti
