vesahy kirjoitti:Minä olen juuri lähdössä rakennussuojaa ostamaan. Malleja on useita, samon myyjiä ja hinnatkin vaihtelevat, mutta ovat yleisesti ottaen ihan kohtuullisia. Itse olen päätynyt Moteonetin pienempään malliin, pituus 5,1 metriä. Kuusimetrinen ei paljoa enempää maksaisi, mutta pienempi mahtuu paremmin pienempään pihaan.
Mulla oli sama motonetin tuote mielessä. Hinta taitaa oll 139 eur? Hökötykselle ei ole kuitenkaan meille muuta käyttöä kuin rakennussuoja, joten se on ivestointina aika iso. Mitä jos tekisi suojan valmiilla metallisilla kulmakappaleilla ja 2x2 soirolla seuraavasti:
6 kpl kulmakappaleita n. 30 eur
25 jm mitallistettua 48x48 n. 16 eur
kevytpeite 3x5 n. 10 eur
Yhteensä: n. 60 eur
Tuon katoksen saisi purettua ja tavarat käytettyä jatkossa johonkin muuhunkin.
Mulla on kiikarissa jo kaksikin jälleenmyynti- tai ainakin kierrätyskohdetta. Poikani on hevostilan isäntä ja heillä tällaisissa suojissa varastoidaan heiniä hevosille. Edellinen suoja hajosi monen käyttövuoden jälkeen auringon ja myrskytuulen yhteiseen vaikutukseen. Jos poika ei tarvitse, niin torimyyntiä harrastava kälyni voisi suojan ottaa omakseen. Ainakin viime kesän sateissa näin hänen varjottelevan pienen aurinkovarjon alla ja kiroilevan, että voi kun olis parempi teltta...
Minäkin haluaisin periaatteessa sentin tai kaksi leveämmät ikkunalaudat, mutta päädyttiin maalaamaan vanhat ja uusimaan nuo muut sitten joskus jos tarvetta on (tai käyvät liikaa häiritsemään). Sellaista tekemistä joka pitäisi saada tehtyä tämän kesän aikana, on liikaa jo muutenkin
Winston kirjoitti:
Ja nyt sitten Pekka ja muut alan ammattilaiset sulkevat silmänsä: Irrotettiin talon seinästä se mikä suosiolla irtosi skraappaamalla ja teräsharjalla, ei siis kaikkea pohjia myöten. Maali oli TOSI hyvin kiinni, eikä sitä paljon irronnutkaan muualta kuin etelän puolen seiniltä. Riskillä siis luotetaan siihen että uusikin maali pysyy kiinni. Ei pohjamaalauksia ja muita höpötyksiä Ymmärretään kyllä niiden tärkeys ja että otetaan melekonen riski ettei maali pysykään seinässä. Mutta itsepä sitten harmitellaan jos alkaa tippuilemaan!
Hep, mutta niinhän se oikeasti pitääkin tehdä. Toi pohjia myöten raappaminen on keksitty vasta tässä muovimaaliaikakaudella kun ne ei reppanat pysy pitkän päälle seinässä. Viiskyt vuotta sitten olis pidetty hulluna sitä joka talonsa nylkee paljaaksi seuraavaa maalikerrosta varten.
Jos nyt ei kyseessä ole mikään pahasti maaliongelmainen seinä, niin ei tuossa vääryyttä ole tehty. Sinänsä lateksin poisto on aina turvallisinta, mutta jos koko seinä on tiukkaan kiinni eikä hilseilyongelmia ole kuin enintään paikallisesti, niin itseäni ainakin vähän mietityttäisi että kannattaako nähdä vaivaa.
On tietysti mahdollista että pinta tiivistyy liikaa päälle maalatessa. Eli vaikka se pinta nyt ois just ja just riittävän horisko, niin päällemaalattuna välttämättä ei. Mutta ei sitä koskaan tiedä.
Olipas mukavaa "kuultavaa" Pekan suusta Pohjalla meidän tutkimusten mukaan on ollutkin öljymaali, eli täyttä poistotarvetta ei ollut siitäkään syystä. Nyt jännätään montako vuotta pysyy kiinni!
Nyt ainakin voi tehdä ulkomaalausta. Minä olen maalannut aika monta metriä listaa, lautaa ja panelia ja alan saada tuntumaa Uulan nykyisiin tuotteisiin. Kun työn organisoi, niin se on aika joutuisaa. Olen edelleen sitä mieltä, että yhtä monta neliötä mun on maalattava on ne sitten naulattu seinään kiinni tai pihalla levällään. Ja näin korkeanpikankammoiselle sopii sutia kun puutavara on selällään 90cm korkean pukin päällä. Nostelen ne sitten kuivumaan siihen autotalli/rakennussuojaan jonka ostin Motonetista.
Kovaa puuhaa tuo öljymaalin hinkkaaminen. Panu Kailan kirjassa on oikein piirroskuva siitä, miten rengaspensseliä pidetän oikein kädessä. Käytännössä se on osoittautunut paremminkin ohjeeksi miten herrasväen tyttärien koulussa sulkakynää pidetään handussa. Kun noudatin ohjetta, niin eka päivän jälkeen peukalonhanka oli niin kipeä, etten meinnanut saada tulitikkua raapaistuiksi niin että olisi saanut saunan lämpiämään. Parempi on ottaa heti oikein kunnon kouraote ja toisella kädellä vielä pensselin varresta kiinni ja vedellä voimakkain vedoin, vähän niin kuin höyläisi lyhyin työnnöin. "Työntämisestähän" ne vanhat mestarit puhuvat Panu Kailan kirjassa kun kertovat maalauksesta. Ja ohuen ohut pitää kerroksen olla kuin Snelmanin makkaraleike.
Rouva oli valinnut seinän väriksi Vaniljan ja nurkkiin sitten valkoista. Nyt näyttää siltä, ainakin mun silmin, että tuo vanilja on liian lähellä valkoista, sopivaa kontrastia ei synny. Onneksi hätä ei ole tämän näköinen. Kun ne välimaalatut panelit on paukuteltu seiniin, niin soudetaan muijan kanssa järvelle ja katsellaan ja mietitään. Viimeisellä peittomaalauksella voi sitten vielä korjata paljon kun valitsee voimakaamman keltaisen. Kympin pytty vaniljaa voi siinä tapauksessa jäädä yli, mutta pannaan se sitten myyntiin.
Sanokaapa pitääkö uudet seinäpaneelit maalata irrallaan ennen seinään laittoa kun käytän uulan petrooliöljymaalia. Ajatuksena oli maalata vasta seinässä, mutta onko riskinä, että pontista alkaa näkyy puu kun laudat kuivuvat vielä lisää? Petrooliöljymaalilla kun pitäisi yhden kerroksen riittää niin en viitsisi tehdä kumpaakin...
Pohjalla meidän tutkimusten mukaan on ollutkin öljymaali, eli täyttä poistotarvetta ei ollut siitäkään syystä. Nyt jännätään montako vuotta pysyy kiinni!